sunnuntai 29. joulukuuta 2013

COCKTAIL-PALA UUTEEN VUOTEEN



Muistan, kun vietin ensimmäistä joulua avopuolison äidin luona joitain vuosia taaksepäin.

Tiedättehän, kuinka jokaisella on omat ruokaperinteensä joulupöytään. Joillain, niin kuin omalla mammallani, joulutarjoilut ovat prikulleen samat vuodesta toiseen. Ne ovat olleet lähes täysin muuttumattomat jo 40 vuotta. Kaikki tietävät mitä odottaa. Jokaisella on oma ikisuosikkinsa, jonka täytyy vuosi toisensa jälkeen aina maistua samalta. Uteliaille kerrottakoon, että oma ikisuosikkini mamman pöydässä löytyy tämän linkin takaa.

Anoppiehdokkaani joulupöydässä tarjoilu hieman vaihtelee vuosittain. Tai ainakin joka vuosi pöydässä on jokin uusi kokeilu. Oma suosikkini uusista kokeiluista oli viime jouluna, kun emäntä loihti alkupalapöytään sinihomejuustolla ja rosmariinilla täytettyjä punasipuleita.
Vanhat perinteet ovat kuitenkin aina myös anoppiehdokkaan pöydässä - loorat, kinkku, rosolli ja lohisörssi. Viimeisenä mainittu sai kälyehdokkaani lähes kyyneliin hänen ollessa raskaana tuona ensimmäisenä siellä viettämänäni jouluna. Graavilohisörsselssön oli pöydässä, eikä odottava nainen saanut siitä nauttia. Maistettuani sörssiä saaristolaisleivän päällä ymmärsin yskän. Olisin minäkin vastaavassa tilanteessa tirauttanut pari suolaista kyyneltä.





Tajusin tänä jouluna kotona itse tätä tehdessä, että tämä herkkuhan soveltuu myös vallan mainiosti uuden vuoden illallisiin alkupalaksi tai kuohuvan kylkeen heti illan alkajaisiksi.


ANOPPIEHDOKKAAN GRAAVILOHISÖRSSELSSÖN

Näitä tarvitset:

• purkki (2 dl) luomu kermaviiliä (luomuna se on paksumpaa, löytyy mm Juustoportilta)
• purkki (n.1 dl) smetanaa
• 150 g graavilohta
• 1 sipuli
• tilliä
• n. 2 tl Herbamare yrttisuolaa
• 1/2 lime
• ripaus suolaa ja pippuria

Leikkaa graavilohen siivut pieniksi paloiksi.
Hienonna sipuli ja silppua tilliä noin 2 ruokalusikallisen verran.
Sekoita kermaviili ja smetana keskenään keskikokoiseen kulhoon.
Lisää lohi, sipuli, tilli ja Herbamare. Purista puolikkaasta limestä mehut joukkoon. Sekoita huolella.
Maista ja mausta vielä ripauksella suolaa ja mustapippuria. Tämä sörssi saa ja pitääkin olla suolainen.

Tarjoile pienten saaristolaisleipäviipaleiden päällä ja kylkeen lasi kuohuvaa.



keskiviikko 27. marraskuuta 2013

SALAATTIA SALAATTIPEDILLÄ



Blogissa on viime aikoina ollut hieman hiljaisempaa. Sellaista elämä välillä on. On meillä silti syöty. Tietenkin. Eihän sitä muuten enää henki kulkisi. Tässä kuussa hellalla on porissut muun muuassa borschkeittoa, soijanakkikeittoa ja aivan fantastista Tom Kha-keittoa, jonka ohjeen jaan teille vasta, kun saan räpsäistyä siitä hyvin valaistun kuvan. Siinä voi toki mennä tovi.

Nyt on kuitenkin vuorossa salaatti, sen tarjoiluidea ja maustettu öljy.




Keitin pari desiä quinoaa hyvin suolatussa vedessä. Viipaloin ja paistoin halloumin. Annoin viiletä. Pilkoin kurkun ja halloumin. Silppusin alle teelusikallisen punaista chiliä, runsaasti persiljaa ja kourallisen minttua. Murskasin rouheaksi pähkinöitä. Selvennän: Hassel-, cashew- ja saksanpähkinöitä. Pilkoin säilykepersikoita. Aivan niin, säilyke. Ne sopivat hyvin halloumin kanssa. Sekoitin kaikki ainekset viilentyneessä kattilassa. Lopuksi puristin sitruunasta mehua päälle.

Irrotin lehtisalaatin lehdet, käänsin niiden reunat ylöspäin ja tarjoilin quinoa-salaatin lehden päällä. Quinoa salaatin lisäksi myös tässä blogissa aiemmin esintyneet tähtöset, Avopuolison Suosikkisalaatin ja Astetta Mausteisemman Kaverin, voi tarjoilla lehteen käärittynä tai sen päällä.

Kastikkeeksi valmistin oivan hedelmäisen ja yrttisen minttu-chiliöljyn. Sitä olisi voinut olla enemmänkin.


MINTTU-CHILIÖLJY

Näitä tarvitset:

• 1 keltainen mieto ja hedelmäinen chili (itse käytin ikkunalaudallamme kasvanutta Aji Fantasy chiliä)
• kourallinen mintun lehtiä
• loraus hyvää oliiviöljyä
• ihan pienen pieni ripaus suolaa

Pilko chili ja silppua minttu. Sekoita ja murskaa kaikki ainekset morttelissa, kunnes sinulla on tahnamainen öljy.





perjantai 1. marraskuuta 2013

YSTÄVÄLTÄ OPITTUA - SUKLAAKEKSIT (Vegaani)



En ole ikinä aiemmin elämässäni tehnyt keksejä. Jos olisin tiennyt, kuinka helppoa ja nopeaa se on, olisin varmasti toiminut asian suhteen huomattavasti aiemmin.




Tänään sain oivan syyn tarttua tuumasta toimeen, sillä veljen tytöt äitinsä kanssa tulivat iltapäivävisiitille. Mitäs parempaa tarjottavaa sitä keksisikään 3- ja 1-vuotiaille, kuin vadelmamehua ja keksejä.

Ohje on ystävältä, joka kertoi poimineensa sen aikoinaan Kamomillan konditoria-blogista. Pyysin ohjeen ystävältä, kun hän tarjosi meille keksejä valkosuklaisena versiona ollessamme katsomassa hänen uutta kissanpentuaan. Sivuhuomiona - pentu on hurjan söpö. Ohje taas on hurjan helppo ja onnistuu kätevästi myös vegaanisena versiona. Resepti toimii pohjana kaikenlaisille suklaakekseille, sitä voi varioida loputtomiin. Ystävätär oli laittanut valkosuklaiseen versioon hieman kardemummaa, joka sopi siihen aivan täydellisesti. Alkuperäinen ohje taitaa olla maidottomalla tummalla suklaalla.

Käytin maidotonta minttusuklaata. Käytin myös maidottoman margariinin sijaan ihan tavallista voita. Näin ne eivät tietenkään olleet vegaanisia (minulle se on ihan sama), mutta ohje toimi siis tavallisen voin kanssa oikein hyvin. Saamani ohjeen mukaan 8-10 minuuttia uunissa olisi pitänyt riittää, mutta pidin keksejä uunissa vajaan 15 minuuttia, sillä ne eivät näyttäneet saavan aiemmin laisinkaan väriä pintaan. Aika osoittautui ainakin meidän uunille oivaksi, sillä kekseistä tuli ihanan rapeita, mutta omaan makuuni ei kuitenkaan liian kovia.


MINTTUSUKLAAKEKSIT
10kpl

Näitä tarvitset:

• 100 g maidotonta margariinia (tai tavallista voita)
• 1 dl muscovado sokeria (tai fariinisokeria)
• 2 rkl kädenlämpöistä vettä
• 1/4 tl suolaa
• 1 rkl vanilliinisokeria (tai 1/4 tl vaniljajauhetta)
• 1/2 tl ruokasoodaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 100 g maidotonta minttusuklaata (tai jotain muuta maidotonta suklaata)

Lämmitä uuni 190 asteeseen.
Sekoita voi, sokeri, vesi, suola, vanilliinisokeri ja ruokasooda kulhossa haarukalla, kunnes se on tasaista tahnaa.
Lisää vehnäjauho ja sekoita haarukalla.
Leikkaa suklaa veitsellä pieniksi paloiksi. Lisää suklaa kulhoon ja sekoita käsin, kunnes sinulla on tasainen taikina, jossa pieniä suklaapaloja siellä täällä.
Jaa taikina kymmeneen osaan ja muotoile niistä leivinpaperilla päällystetylle pellille litteitä pyöreitä keksejä.
Paista uunissa 10-12 minuuttia tai kunnes ovat saaneet hieman väriä reunoille.



torstai 31. lokakuuta 2013

"TÄMÄ ON KYLLÄ MUN SUOSIKKISALAATTI"



Syyskuun alussa postasin tänne ohjeen ihanaan, lämpimään bulgur- ja kikhernesalaattiin. Se on oma suosikkini bulgursalaateista. Eilen valmistin edellispäivän ylijääneestä keitetystä bulgurista sitruksisen halloumsalaatin, johon avopuoliso totesi "Tämä on kyllä mun suosikkisalaatti". Eipä siinä sitten muuta. Laitetaanpas ohje jakoon!




BULGUR- JA HALLOUMISALAATTI

Näitä tarvitset:

• 2 dl bulguria
• 4 dl vettä
• suolaa

• halloumi-juusto
• 1 iso klementiini
• 1/2 punasipuli
• 1/2 pienestä kurkusta
• 1 tomaaatti
• n. 10 aurinkokuivattua tomaattia
• persiljaa
• 1/2 sitruunan mehu
• suolaa ja mustapippuria
• oliiviöljyä

Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaisesti suolaisessa vedessä. Bulgurin kypsettyä siirrä salaattikulhoon viilentymään.
Viipaloi halloumi ja paista kuivalla pannulla molemmin puolin. Siirrä leikkuulaudalle viilentymään.
Silppua sipuli ja pilko kurkku, tomaatti, klementiini ja aurinkokuivatut tomaatit niin pieniksi paloiksi, kuin kykenet. Siirrä kulhoon bulgurin kanssa.
Pilko viilentynyt halloumi pienen pieniksi paloiksi ja silppua persilja. Sekoita salaattiin.
Mausta sitruunan mehulla, suolalla, pippurilla ja lorauksella oliiviöljyä.


Ranskankerma-kastike salaatille

Näitä tarvitset:

• 200 g  ranskankermaa
• 1 valkosipulin kynsi
• 3 tippaa tabascoa
• hyppysellinen kuivattuja chilihippuja
• 1 rkl mintun lehtiä

Murskaa valkosipuli ja silppua mintunlehdet.
Lisää kaikki ainekset ranskankermaan ja sekoita.
Anna maustua jääkaapissa valmistaessasi salaatin.



lauantai 26. lokakuuta 2013

ANANASSALSA





Syyskuun alussa täytin vuosia. Avopuoliso vei minut syömään Patronaan, vaikka itse ei edes kovasti välitä meksikolaisesta keittiöstä. Minä taas... no, minähän rakastan meksikolaista ruokaa! Ihastuin täysin sydämin ravintolaan! Syntymäpäiväravintola oli siis huolella valittu sankarin mieleen.

Patrona on Helsingin Annankadulla sijaitseva aito ja autenttinen pala meksikolaista taivasta. Tuolla elämäni ihka ensimmäisellä visiitillä kyseisessä ravintolassa söimme alkuun Taquitos de Carnitas. Ihanan kuohkean maissitortillan päällä lepäsi pitkään haudutettua possua ja sen kanssa nautittavaksi tarjottiin aivan tolkuttoman hyvää ananassalsaa.

Annos jäi kummittelemaan päähäni viikoiksi. Himoitsin sitä päivät ja yöt. Vihdoin ja viimein sain tällä viikolla ostettua ananaksen ja valmistin siitä salsaa. Lisäksi rakkaat chilikasvimme ovat alkaneet tuottaa hedelmiä ja sain ensimmäisen Jalastar-chilin mukaan kokkailuun.




Nautimme salsaa kotona perjantai-illan ratoksi tortillalettuun käärittynä yhdessä valkosipulimarinoitujen jättikatkaravun pyrstöjen, punakaalista valmistetun simppelin coleslawn sekä Jonas Crambyn guacamole tipicon kanssa. Yhdistelmä toimi oikein hienosti. Silti minun on pakko myöntää, että tuo ananassalsa taitaa sopia kaikkein parhaiten lihan kanssa. Sellaisen oikein murean ja mausteisen lihan kanssa.


ANANASSALSA

Näitä tarvitset:

• 1 tuore ananas
• 1/2 punasipuli
• 1 tuore jalastar-chili (tai tuore jalopeno)
• ruukulllinen korianteria
• kourallinen mintun lehtiä
• 2 tl sokeria
• ripaus suolaa
• roihaisu mustapippuria
• 2 rkl Brämhultsin appelsiini-ananas mehua

Kuori ja pilko ananas. Siirrä kulhoon.
Sekoita sokeri ja mehu ananaksen kanssa.
Poista chilistä siemenet ja pilko. Silppua sipuli, minttu ja korianteri. Lisää ananaksen joukkoon.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Sekoita ja anna maustua huoneen lämmössä tovi.


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

JAMIE PUHELIMESSA. VALOT SAMMUIVAT.



Nyt on syksy. Tämän jälkeen tulee talvi ja kevääseen on vielä pitkä matka. Tässä harrastuksessa se tarkoittaa valon puutetta valokuvissa. Kameroista ja valokuvauksesta en sano tietäväni mitään, sillä en tiedä niistä mitään. Käytössä on pieni pokkarikamera, jolla tänne blogiin kuvia räpsäisen. Jos kellään muulla ruoasta bloggaavalla on antaa vinkkejä siihen, miten valon saisi talvellakin kuviin niin kommentilootaan vaan kertomaan, kiitos! Tällä hetkellä ainoa idea, jonka asian tiimoilta olen itse saanut on, että valmistaisin näin vuoden pimeämpinä aikoina vain viikonloppuisin lounaaksi niitä tänne päätyviä ruokia.





Ja sitten iloisempiin aiheisiin - itse ruokaan! Jamie Oliver on kerta toisensa jälkeen osoittautunut oivaksi reseptien kehittelijäksi. Käytän hänen ohjeitaan paljon. Ja nyt niiden käyttäminen on osaltani helpottunut. Jamiellä on nimittäin aplikaatio, jonka hinta on muistaakseni alle 5 euroa 3sta kuukaudesta. Aplikaatio tarjoaa yli 300 reseptiä erinäisten otsikoiden alta. Se tarjoaa myös ohjeiden ja ainesosalistan lisäksi tiivistelmät jokaisesta ohjeesta ja jokaisen ohjeen kohdalla oman listan sen valmistamiseen tarvittavista välineistä ja taidoista. Tarvittavista taidoista löytyy aplikaatiosta myös ohjeistavat videot. Jokaisesta reseptistä on myös helppo lisätä kaikki ainesosat yhdellä painalluksella aplikaationsa henkilökohtaiseen ostoslistaan. Ostoslistasta voi sitten raksata yli ainesosia sitä mukaan, kun ne ostoskärryyn on kaupassa nostanut. Aplikaatio tarjoaa myös oivan helpotuksen tilanteisiin, joista löydän itseni aika usein - menen ruokakauppaan töiden jälkeen matkalla kotiin tietämättä laisinkaan mitä sitä tänään syötäisiin. Ruokakaupan hyllyjen keskellä avaan puhelimeen, selailen tätä aplikaatiota, inspiroidun, innostun ja päädyn kokeilemaan itselleni jotain uutta. Lisään tähän vielä, että tämä ei ole maksettu mainos. Olen vain tyytyväinen kuluttaja.

Tällä kertaa valitsin ohjeen nimeltä Tofu stir-fry with noodle salad. Sovelsin reseptiä hieman. Vaihdoin siitakesienet herkkusieniin, sillä Stockan Herkusta ei löytynyt siitakesieniä. Vaihdoin idut vihreisiin papuihin, sillä pidän niistä enemmän ja käytin salaattina rucolaa, sillä se osui käteeni. En ostanut maustamatonta vihreää teetä, sillä muistin, että minulla on kotona Clipperin vihreää teetä, joka sisältää echinacheaa. Ja kuulkaas, se on sellainen kasvi, jota intiaanit ovat käyttäneet rohtona monen moneen vaivaan. Ja jos inkkarit tykkää, minäkin tykkään. Lisäksi muutin hieman valmistus järjestystä. Tuntui hassulta, että alkuperäisen ohjeen mukaan olisi pitänyt aloittaa keittämällä nuudelit. Enkä myöskään näe mitään järkeä siinä, että tofuja ei voisi heittää pannulle yhtä pitkäksi aikaa, kuin sipulit, sienet ja inkiväärin. Tässä nyt siis alla muokkaamani ohje. Hyvää oli!


NUUDELI-TOFUSALAATTI
3lle

Näitä tarvitset:

• 3 pientä porkkanaa
• 200 g pakastettuja vihreitä papuja
• kourallinen retiisejä
• 70 g rucolaa
• 1 punasipuli
• peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 200 g herkkusieniä
• 250 g maustamotonta kiinteää tofua
• 1 ruukullinen korianteria
• nuudeleita
• pussi Clipperin Green Tea with Echinacea enhanced with Citrus Flavours
• 1 sitruuna
• seesamiöljyä
• rypsiöljyä
• soijakastiketta
• suolaa

Kuori porkkanat ja poista niistä kannat.
Suikaloi porkkanat kuorimaveitsellä pitkiksi, ohuiksi suikaleiksi js siirrä kulhoon.
Sulata pavut ja lisää ne porkkanoiden joukkoon.
Puhdista retiisit, poista niistä kannat ja leikkaa hyvin ohuiksi viipaleksi. Pese rucola ja kuivata. Siirrä retiisit ja rucola porkkanoiden ja papujen joukkoon samaan kulhoon.

Kuori ja viipaloi sipuli ohuesti.
Puhdista sienet ja leikkaa niistä paksuhkoja viipaleita.
Kuori ja pilko inkivääri.
Kuutioi tofu.

Kuumenna wokki tai paistinpannu hellalla.

Kiehauta vettä kattilaan. Lisää nuudelit ja teepussi kiehuvaan veteen. Anna kiehua pari minuuttia.
Valuuta kypsyneet nuudelit siivilässä valuvan kylmän veden alla ja poista teepussi.
Huuhtele kattila kylmällä vedellä niin, että se viilenee ja siirrä nuudelit takaisin kattilaan. Kaada päälle 1 tl seesamiöljyä ja 2 tl soijakastiketta. Sekoita.

Siirrä sipuli, inkivääri, sienet ja tofu kuumalle pannulle. Kypsennä samalla sekoittaen.
Paistoksen kypsennettyä purista päälle puolikkaan sitruunan mehu ja lisää 1 tl soijakastiketta. Sekoita ja siirrä pois kuumalta liedeltä.

Kaada kulhossa olevien vihannesten päälle 1 tl sesaamiöljyä ja purista päälle hieman sitruunan mehua.
Silppua korianteri.

Asettele salaatin annokset lautasille seuraavanlaisesti - ensin pohjalle nuudeleita, niiden päälle raa'at vihannekset ja päällimmäiseksi paistos. Koristele lopuksi silputulla korianterilla.



tiistai 22. lokakuuta 2013

CANNELLONI


Cannellonit ovat loppujen lopuksi aika vaivaton ja helppo ateria valmistaa. Meillä pinaatti ja vuohenjuusto täytteiset pastaputkilot tarjoiltiin tällä kertaa illlallisvieraille italialaishenkisessä kattauksessa, jossa ei turhia hienosteltu.





Takana oli yö lastenvahteina ja työn täytteinen lauantaipäivä. Niinpä tarjoiltavaksi valikoitu ruoka, joka osittain valmistuu itsekseen uunissa. Täytimme kaupan valmiita kuivattuja cannelloniputkia nopeasti syntyvällä, mutta sitäkin maukkaammalla täytteellä. Näin säästimme voimiamme ja aikaa itse sosialisoimiseen ja hauskanpitoon vieraiden kanssa. Tämä on mielestäni jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, kuinka vaivaton ja helppo ruoka voi olla myös maukasta ja sekä arkeen että juhlaan sopivaa.

Ensimmäisen version täyte oli ehkä hieman liian juuston täytteinen ja niinpä tein illalislauantain jälkeisenä maanantaina uuden version, jossa vähensin juuston määrää ja vastaavasti lisäsin pinaatin määrää. Lisäsin myös hieman rucolaa pinaatin kaveriksi. Tiedän, tiedän, homma pitäisi tehdä toisin päin - kokeiluversio ensin ja vasta toiseen paranneltuun vesioon niitä illallisvieraita. Näin päin kuitenkin tällä kertaa ja paranneltu versio tietenkin tänne teille arvon lukijat.


PINAATTI-VUOHENJUUSTO TÄYTE

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä
• 1 1/2 makeaa sipulia
• 280 g tuore pinaattia
• 140 g rucolaa
• 300 g Chevroux pehmeää vuohenjuustoa
• 1 valkosipulin kynsi
• 1/2 - 1 dl parmesan-raastetta
• suolaa ja mustapippuria

Kuumenna oliiviöljy pannulla keskilämmöllä.
Silppua sipuli ja siirrä pannulle kuullottumaan.
Pese pinaatti ja rucola huolella, kuivaa ja leikkaa karkeasti pienemmäksi.
Siirrä pinaatti  ja rucola pannulle kuullotetun sipulin sekaan ja vähennä lämpöä hieman. Anna niiden lämmetä kasaan välillä sekoittaen. Niiden painuttua kasaan siirrä pannu hellalta pois viilentymään.

Murskaa valkosipulin kynsi ja sekoita se kulhossa pehmeän vuohenjuuston sekaan.
Lisää pinaattisipuli seos ja raasta päälle parmesan-raaste, lisää suolaa ja pippuria ja sekoita huolellisesti. (Pinaatista ja rucolasta saattaa irrota pannulle hieman nesteitä. Kauho siksi pinaatti, rucola ja sipuli varovasti seoksen joukkoon, et nimittäin halua nesteitä mukaan. Pannulle jäänet nesteet voit heittää pois.)


TOMAATTIKASTIKE

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä
• 3 valkosipulin kynttä
• iso kourallinen basilikan lehtiä
• 2 tölkkiä Muttin tomaattemurskaa
• suolaa ja mustapippuria

Kuumenna öljy pannulla keskilämmöllä.
Murskaa valkosipuli pannulle, vähennä hieman lämpöä ja kuullota kevyesti. Varo polttamasta valkosipulia.
Lisää basilikan lehdet ja tomaattimurska, mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua noin puoli tuntia miedolla lämmöllä.


CANNELLONIT

Näitä tarvitset:

• pinaatti-vuohenjuusto täyte
• tomaattikastike
• 16 cannelloni-putkea
• juustoraastetta

Kaada tomaattikastike uunivuoan pohjalle.
Täyte cannelloni-putket pinaatti-vuohenjuusto täytteellä pursotinpussia käyttäen.
Asettele täytetyt cannellonit riviin uunivuokaan tomaattikastikkeen päälle. Painele niitä kevyesti, niin että uppoavat pohjaan.
Sirottele päälle juustoraastetta.
Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Uunista otettua rouhi päälle vielä hieman mustapippuria ja koristele basilikanlehdillä tai rucolalla.
Tarjoile vihersalaatin ja punaviinilasillisen kera.





Jälkiruokana pöytään nostettiin Fanni&Kaneli-blogin ohjeella tehty tiramisu. Niin verraton resepti, että koko illallissakki totesi sen olevan parhaita tiramisuja, joita kukaan meistä on maistanut. Ohjeen salaisuus lienee tuo vin santo, joka maistui myös sellaisenaan kakun ja kahvin kanssa. En jaa ohjetta tässä erikseen, sillä se toteutettiin tarkasti respetin mukaan, joka löytyy tuolta linkin takaa.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

PASTAA


Tämä resepti on perujaan aiemmin tässä blogissa mainitsemaltani ystävältä ja siitä syystä se kulkeekin meillä nimellä Jon's Garlic and Prawn Pasta. Ohje on helppo ja nopea. Ruoka valmistuu oikein tehtynä noin 20 minuutissa. Minulta meni tänään tähän pari minuuttia enemmän, kun hieman sähläsin siinä samalla kameran kanssa.





JON'S GARLIC AND PRAWN PASTA
2lle hengelle

Näitä tarvitset:
• pitkää pastaa, kuten esimerkiksi spaghettia, linguinea tai tagliatellea

• pieni loraus hyvää oliiviöljyä
• pieni voikimpale
• ainakin 3 valkosipulinkynttä (säädä oman maun mukaan)
• 200-250 g pakastettuja, raakoja jättikatkaravun pyrstöjä
• kourallinen kirsikkatomaatteja
• kourallinen rucolaa ja/tai basilikaa
• kovaa italialaista juustoa, kuten parmesaania tai pecorinoa

Puolita tomaatit ja viipaloi valkosipulin kynnet.
Sulata jättikatkaravunpyrstöt siivilässä valuvan kylmän veden alla ja kuori.
Kuumenna öljyä ja voita pannulla keskilämmöllä pasta veden kiehuessa kattilassa.
Laitettuasi pasta kiehuvaan veteen kypsymään siirrä samantien valkosipuliviipaleet 30 sekuniksi pannulle. Varmista, että valkosipuli ei pala.
Siirrä pehmenneet valkosipulit pannulta pois.
Aseta jättikatkaravun pyrstöt pannulle. Kypsennä minuutti - pari, tai kunnes ovat muuttuneet vaaleanpunaisiksi lähes läpikotaisin. Käännä ja kypsennä vielä minuutin ajan.
Siirrä pannu pois hellalta ja lisää joukkoon rucola, basilika, tomaatit ja valkosipuli.
Valuuta kypsynyt pasta ja sekoita muiden ainesten joukkoon.
Mausta suolalla ja pippurilla. Raasta parmesaania päälle. Voilá!



perjantai 11. lokakuuta 2013

VIELÄ KERKEÄÄ - HJÖRDIKSEN KURKUT


Valehtelisin, jos väittäisin, että olisin joskus syönyt parempaa maustekurkkua, kuin Hjördiksen.
 



Hjördis oli äitini ystävä, ahvenanmaalainen nainen, joka teki maailman parhaita maustekurkkuja. Aiemmin mamma sai joka syksy satsin maustekurkkuja ystävättäreltään. Hjördiksen menehdyttyä hänen tyttärensä etsi käsiinsä kurkkujen ohjeen piirongin laatikosta ja antoi sen myös mammalleni. Nykyään mamma valmistaa kurkut itse Hjördiksen ohjeen mukaan ja antaa minulle joka syksyisen satsini.

Ohjeen suurin ero tyyppillisimpiin maustekurkkuihin lienee, että tässä ei käytetä mustaherukanlehtiä. Jotain siitä kuinka hyviä nämä kurkut ovat kertoo se, että söimme avopuolison kanssa kahden kesken ensimmäisen purkin loppuun alle viikossa.

Jos ei kuulu meikäläisen lailla mattimyöhäisiin ja kurkut on tullut jo tältä vuodelta säilöttyä, suosittelen pistämään ohjeen talteen ja kokeilemaan sitä ensi vuonna.


HJÖRDIS GURKA (tuttavallisemmin Hjördarit)

Näitä tarvitset:

• 3 litraa viipaloitua kurkkua (avomaan)
• 2 litraa vettä
• 2 dl suolaa (karheaa merisuola)

Laita viipaloidut kurkut suolaveteen yön yli.
Nosta aamulla kurkut vedestä ja aseta talouspaperille valumaan.


Liemeen:

• 8 dl säilöntäetikkaa (sellainen Pirkan 2 osaa etikkaa 3 osaa vettä käy oikein hyvin)
• 11 dl sokeria
• 2 tl kokonaisia valkopippureita
• 4 rkl sinapinsiemeniä

Sekoita ainekset kattilaan ja kiehauta.


Lisäksi:

• tilliä ja tillikruunuja

Aseta kurkut, tilli ja tillikruunut kerroksittain puhtaisiin lasipurkkeihin ja kaada päälle kuuma säilöntäliemi.
Sulje purkit, anna viiletä huoneenlämmössä, siirää kylmään ja anna olla  suljettuna ainakin viikko tai kaksi.



torstai 3. lokakuuta 2013

IDEOITA LIHATTOMAAN LOKAKUUHUN



No niin, koska lähemmäs 30 000 suomalaista osallistuu lihattomaan lokakuuhun, kokosin lyhyen blogihistoriani arkistoista top 10 (+2) kasvispääruokaa. Joukkoon valikoitui ruokaisimmat kasvistuotokseni, joiden uskon maistuvan paatuneemmallekin lihansyöjälle.

Ruokakulttuurit, mm. Intia ja Lähi-itä, jotka pohjaavat vahvasti kasvisruokavalioon ovat lihattomaan lokakuuhun mitä oivin valinta. Lähi-idän falafelit lienevät monelle tuttuja. Itse tunnen useita henkilöitä, jotka kebabkioskilla valitsevat pitansa sisään näitä yrtiisiä kikhernepyöryköitä kebab-lihan sijaan, vaikka eivät kasvissyöjiä olekaan. Parhaimmat ravintola-falafelit saa Helsingissä Fafa'sista. Mutta pyöryköiden valmistus kotona ei ole oikeastaan kovin vaikeaa. Aikaa vievintä on kikherneiden liotus ja taikinan seisottaminen. Muutoin homma on ystävältäni saaduilla ohjeilla helppoa, kuin heinän teko.

Intialaisen keittiön suosikkini on Jamie Oliverin kasviscurry. Kylkeen saman linkin takaa löytyvä mango chutney ja raita kastike - ja sen on sillä selvä. Naan-leipääkin kannattaa tuolta linkin takaa valmistaa. Sen valmistaminen on helppoa ja se on intialaisen keittiön sydän. Naania käytetään Intiassa monesti haarukan ja lusikan sijaan ikäänkuin syötävänä ruokailuvälineenä.

Lähempää löytyy kuitenkin myös vallan mainioita ruokaohjeita, joissa lihaa ei ole pyritty korvaamaan millään, vaan jossa koko ohje perustuu alunperinkin siihen, että lihaa ei ruoassa ole. Esimerkiksi italialaisessa keittiössä tomaatit ja juustot ovat vähintäänkin yhtä tärkeässä osassa ruokaa, kuin liha. Omat suosikkini ovat perinteisistä perinteisin pizza ja mitä ihanin bataatti-ricottalasagne. Itse tehtyjä ravioleja prosecco-kermakastikkeen kanssa ei voita minkään näköiset lihapastat, se on varma.

Yritettäessä tehdä kasvisruokaa liharuoan ohjeella korvaamalla liha vaikkapa jollain soijatuotteella tai yksinkertaisesti vain jättämällä liha pois on lopputulos usein vain vaimea, mauton ja tunnoton versio alkuperäisestä. Jaan tässä kuitenkin mielestäni erittäin onnistuneen version soija stroganoffista ja maukkaan (usealle lihaa syövälle ystävälleni maistuneen) borsch-keiton ohjeen.

Maistuvia ja mausteisia lihattomia keittoja on maailma pulollaan. Borschin lisäksi omia suosikkejani ovat linssikeitto ja minestrone. Kotimaista kesäkeittoa unohtamatta. Näin myöhään syksyllä kesäkeitto taitaa tosin olla jo aika off season ja siksi se onkin tämän top 10 (+2) listan ensimmäinen suluissa oleva "+".

Täydellisen Dagen efter - murkinan uskon maistuvan kelle tahansa pitkään venyneen illan tai yön jälkeiseen olotilaan. Suola, makea, mausteisuus ja tomaatti-kermapohja lienee juhlan jälkeisen päivän täydellinen kombinaatio.

Top 10 (+2) listan toinen sulkujen sisäinen "+" on ihan tässä lähiaikoina keittiössämme ensi kertaa syntynyt lämmin ja proteiinipitoinen bulgur- ja kikhernesalaatti. Meillä se menee ihan pääruoasta, mutta joku isompi bodaaja mies saattaa kaivata rinnalle postauksen alussa mainitsemiani falafeleja.

Lopuksi vielä kaikille oikein maukasta lihatonta lokakuuta. Toivottavasti monet löytävät tämän kuukauden aikana itselleen jotain uutta tai itsestään jotain uutta.








keskiviikko 18. syyskuuta 2013

SALSA COCIDA






Salsa cocida toimii kaikenlaisiin tacoihin (hyvä kaveri kidney- ja mustapavuille) ja voisin kuvitella että myös oivasti alkusyksyn viimeisten grillilihojen kylkeen. Miksei myös erinäisiin Mexiko-henkisiin burgereihin.

Kypsennetyistä salsoista meille suomalaisille tutuin lienee salsa roja. Ero salsa rojan (punaisen) ja salsa cocidan (kypsennetyn) välillä on aika merkittävä - rojakin kypsennetään, mutta ymmärtääkseni useimmiten keittämällä ja siinä käytetään usein myös kanalientä, cocidassa kypsennys tapahtuu ensisijaisesti paahtamalla. Tämä tekee siitä ehkä lähemmän serkun salsa verdelle, joka valmistetaan paahdetuista tomatilloista. Vaikka verdestäkin on olemassa "raaka" versio, jossa tomatilloja ei kypsennetä laisinkaan. Siinä missä salsa verde on tomatillojen ansiosta raikkaan hapan, cocida on tomaattien ansiosta makeampi ja hieman miedompi. Paahdettu salsa verde kiehautetaan lopuksi vielä kasaan, salsa cocidaa yleensä ei.

Salsat ovat siitä mahtavia, että niihin tarvittavat ainesosat löytyvät ainakin meiltä lähestulkoon aina kaapista. Tällä kertaa kuitenkin kaapista löytyi korianterin sijaan persiljaa ja luulenpa, että tästä tulee meidän huushollissa nyt vakiintunut versio - sen verran raikas oli! Yleisin tapa salsa cocidan valmistamisessa lienee, että kaikki ainesosat paitsi korianteri paahdetaan. Minä jätin myös chilin paahtamatta, sillä mielestäni sen maku kypsentämättömänä on niin oiva.


SALSA COCIDA

Näitä tarvitset:

• 5 kypsää tomaattia
• 1 pieni punasipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 2 punaista chiliä
• kourallinen persiljaa
• oliivi- tai maissiöljyä
• suolaa ja pippuria

Puolita tomaatit ja poista niistä kannat. Kuori sipuli ja puolita. Kuori valkosipulin kynnet.
Aseta tomaatit, sipuli ja valkosipulin kynnet uunipellille leivinpaperille. Roiskauta päälle hieman öljyä, kevyesti suolaa ja pippuria ja paahda 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Anna viiletä.
Poista chileistä siemenet.
Siirrä chilit, tomaatit, sipulit ja valkosipulinkynnet blenderiin ja pyöräytä tasaiseksi.
Lisää persiljaa ja pyöräytä uudestaan.
Maista ja mausta tarpeen mukaan suolalla.
Anna viiletä jääkaapissa ennen tarjoilua.

perjantai 6. syyskuuta 2013

KREIKKALAISTA FIILISTÄ RUISBURGERISSA



Hei muistatteko sen kerran noin puolitoista vuotta sitten, kun Soul Kitchen- blogissa oli postaus munakoiso-halloumihampurilaisesta? Minä muistan. Olen muistellut monta kertaa tämän puolentoista vuoden aikana. Useasti olen ajatellut, että sellainen burgeri pitäisi kyllä joskus itselle tehdä. Eipä ole tullut tehtyä... ennen kuin nyt!






Perustan burgerille rakensin Soul Kitchenin Annan idean mukaan - reissumiestä, halloumia, munakoisoa ja tomaattia. Tuunasin kuitenkin vähän, sillä burgereita on niin helppo tuunata. Kaipasin jotain vihreää joukkoon ja voimakkaammin kreikkalaista fiilistä. Ja lopputulos? No, ihan tolkuttoman hyvää ja täyttävää!


RUISBURGERI EL GRECO

Näitä tarvitset:

• reissumiestä
• pari 1,5 cm paksuista viipaletta munakoisoa
• pari viipaletta halloumia
• pari viipaletta tomaattia
• punasipulirenkaita
• kourallinen tuoretta basilikaa
• pari lehteä punaista salanova salaattia

• aiolia
• chilijauhetta

Aloita itkettämällä munakoisot (suolaa päälle, painon alle 20 minuutiksi, kuivaa lopuksi talouspaperilla).
Paista halloumi viipaleet ja itketetyt munakoiso viipaleet molemmin puolin.
Sekoita kastike aiolista ja chilijauheesta makusi mukaan. Voit myös korvata tämän tekemällä oman tzatzikin.
Paahda reissumies.
Täytä reissari - salaatti pohjalle, päälle tomaatti, basilika, punasipuli, halloumi ja lopuksi vielä munakoiso. Lorauta päälle kastiketta. Tadaa!


P.S. Hälften spydde, resten dog:ia voi muuten nykyään seurata myös facebookissa. Likettämällä blogia sosiaalisessa mediassa tiedät aina ensimmäisten joukossa, milloin tänne on tullut uusi resepti kokeiltavaksi.

tiistai 3. syyskuuta 2013

LÄMMIN BULGUR- JA KIKHERNESALAATTI



Bulgursalaatista saa astetta ruokaisamman kikherneiden, omenoiden ja itämaisten mausteiden avulla. Kun viitsii lämmittää hommat ensin pannulla niin salaatista saa vielä lämpimänkin. Meillä tämä syötiin ihan sellaisenaan illalliseksi. Toimi hyvin kuntoilun jälkeen - bulgurissa kun on sitä kuitua ja proteiiniakin kivasti.

Hälften spydde, resten dog:ia voi muuten nykyään seurata myös facebookissa. Likettämällä blogia sosiaalisessa mediassa tiedät aina ensimmäisten joukossa, milloin tänne on tullut uusi resepti kokeiltavaksi.





LÄMMIN BULGUR- JA KIKHERNESALAATTI


Näitä tarvitset:
• 3 dl bulguria

• oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 2 Primerouge omenaa
• 500 g kikherneitä (säilötyistä suosittelen Go Greenin Ekologiska Kikärter)
• 1 valkosipulin kynsi
• kourallinen miniluumutomaatteja
• 1/2 kurkku
• ruukullinen korianteria
• ruukullinen persiljaa
• 2 tl curryjauhetta
• 1 tl chilijauhetta
• 2 tl paprikajauhetta
• 1/2 tl sokeria
• suolaa
• mustapippuria


Keitä bulgur suolatussa vedessä paketin ohjeen mukaan.

Kuumenna oliivöljy pannulla. Silppua sipuli ja kuullota sitä pannulla miedolla lämmöllä.
Kuutioi omenat. Lisää ne pannulle, kun sipuli näyttää kevyesti kuullotetulta.
Lisää pannulle curry, chilijauhe ja paprikajauhe. Sekoita ja anna mausteiden kuumeta kunnes tuoksut nousevat.
Lisää sokeri.
Pidä lämpö matalana ja kuullota kunnes omenat hieman pehmenevät.
Viipaloi valkosipulin kynsi ja puolita tomaatit.
Kaada kikherneet siivilään, huuhdo niitä kylmän veden alla. Huuhdellessa hierot niitä hieman käsilläsi ja huomaat, että kuoret irtoavat itsestään. Poimi kuoret pois ja kaada herneet pannulle.
Lisää valkosipuli, tomaatit, hyppysellinen suolaa, ripaus mustapippuria ja sekoita. Anna lämmetä parisen minuuttia.

Silppua korianteri ja persilja, kuutioi kurkku.
Kaada kikherne-omenapaistos sekää tuoreet silputut yrtit, kuutioitu kurkku ja iso loraus oliiviöljyä bulgurin joukkoon. Sekoita.
Maista ja mausta tarpeen mukaan.



perjantai 30. elokuuta 2013

"EI NIIN NÄTTI" - SALAATTI



Poistin tomaateista kannat, pilkoin, siirsin ne siivilään, ripottelin päälle reilun hyppysellisen suolaa, ravistin, lisäsin vielä pienemmän hyppysellisen verran suolaa, uusi ravistus ja annoin tomaattien levätä siivilässä noin 10 minuuttia. Näin suola ei niinkään suolaa tomaatteja, vaan enemminkin vain syventää niiden makua. Poistin kiven avokadosta, kuorin, kuutioin ja puristin hieman sitruunamehua päälle, jotta eivät tummenisi. Pesin jääsalaattia ja pilkoin veitsellä pienehköksi.  Silppusin punasipulia. Murskasin haarukalla fetajuustoa. Pilkoin kaapin perältä löytyneitä säilöttyjä artisokan sydämiä. Heitin kaikki ainekset isohkoon kulhoon.

Sekoitin 2/3 oliivöljyä, 1/3 sitruunanmehua, hyppysellisen suolaa ja pippuria ja noin ruokalusikallisen silputtua tuoretta vavhaa minttua. Kaadoin kastikkeen salaatin päälle ja sekoitin käsin. Näin kastike tarttuu tasaisemmin kaikkialle salaattiin. Tällä kertaa kuitenkin salaatti muuttui mössöksi. Saattoi johtua siitä, että käsittelin liian kovakouraisesti pehmeitä avokadoja. Tai siitä, että olin kuutioimisen sijaan murskannut fetan. Rumaa tuli, mutta hyvää.

Kaadoin lopuksi salaatin leikkuulaudalle keoksi, koristelin vastaraastetuilla parmesanlastuilla sekä silputulla tuoreella chilillä. Ripottelin hieman sormisuolaa päälle.

Tarjoile "ei niin nätit"-salaatit leikkuulaudalta sillä se on nättiä niin, kivan ronskia ja luo rentoa tunnelmaa. Tiskiäkin tulee vähemmän, jos omistaa niin ison leikkulaudan, että siinä voi sekoittaa salaatin.






keskiviikko 21. elokuuta 2013

PIZZA BIANCO





Pizza Bianco, eli valkoinen pizza, tarkoittaa pizzaa ilman tomaattikastiketta. Biancona pizzaa vedetään useimmiten sienten tai meren antimien kanssa. Toisinaan pohjan päälle asetetaan juustoa ennen muita täytteitä.

Minä teen juuston sijaan öljy-valkosipuli-valkoviinikastikkeen. Ja tällä kertaa kastikkeen kaveriksi pizzan päälle pääsivät voissa kuullotetut kantarellit, kirsikkatomaatit ja uunista otettaessa vielä herneenversoja ja puristus sitruunan mehua. Tämän erikoisemmaksi en muuten sitten pizzojen suhteen ryhdy. Nuo kantarellit ja herneenversot olivat siis mielestäni tässä se 'ei niin perinteinen osa', sillä yleensä pizzani sienet ovat portobelloja ja herneenversot...niin no, yrtit ovat perinteisempi vaihtoehto. Yhdistelmä kuitenkin toimi ja niinpä jaan sen tässä teille.

Oivan, merellisen ja yhtälailla sesonkiin sopivan vaihtoehdon saat vaihtamalla sienet rapuihin (tai jättikatkaravun pyrstöihin) ja herneenversot erinäisiin yrtteihin.

Pizzataikinan ohjeen löydät täältä.


BIANCO (öljy-valkosipuli-valkoviini) -KASTIKE PIZZALLE

Näitä tarvitset:
• 1-2 valkosipulin kynttä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 5 rkl valkoviiniä
• ripaus suolaa

Murskaa valkosipulin kynsi/kynnet morttelissa yhden ruokalusikallisen öljyn kanssa.
Valkosipulin murskauduttua ja sekoituttua öljyyn lisää loput oliiviöljystä ja valkoviini. Sekoita.
Mausta ripauksella suolaa.

Kaulittuasi pizzataikinan levitä kastiketta pohjalle, mutta jätä reunat ilman.
Asettele kastikkeen päälle voissa kuullotetut kantarellit (tai ravun lihat/jättikatkaravun pyrstöt) ja puolitetut kirsikkatomaatit.
Paista pizza 300 asteisessa uunissa noin 7-10 minuuttia.
Revi valmiin pizzan päälle herneenversoja (tai ripottele yrttejä).
Purista hieman sitruuna päälle, ripaus suolaa ja mikäli haluat voit vielä lorauttaa hieman jäljelle jäänyttä bianco-kastiketta päälle.
Nauti heti.



maanantai 19. elokuuta 2013

YSTÄVÄLTÄ OPITTUA - TATTARIPASTA AI SALVIA



Muistatteko, kun kerroin ystäväpariskunnasta, jonka kokkaava osapuoli opetti minulle falafelien teon ja antoi kullan arvoisia vinkkejä niiden onnistumiseen?

No, nyt on vuoro kertoa nuoresta naisesta, ystävästäni Emmi-Liiasta, joka opiskelee holistiseksi hyvinvointivalmentajaksi Insitute for Intergrative Nutrionissa. Emmi pitää myös yhtä suosikki ruokablogeistani, Torkkuja ja Nokkosia, jossa hän kirjoittaa hyvinvointiin liityvistä raaka-aineista, ruokaohjeista ja ruokatottumuksista. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin tämän ystäväni ruokafilosofia pohjaa kehon kuunteluun - ajatukseen siitä, että keho kyllä kertoo mitä se kaipaa, mitä se tarvitsee ja mikä ei tee sille hyvää - muistuttaen, että kaikella järjellä kuitenkin pitää kehoa kuunnella. Jos kroppa ilmoittaa koko ajan tarvitsevansa karkkeja ja sipsejä, niin voi siis jättää kuuntelematta.





Jokin aika sitten Torkkuja ja Nokkosia-blogissa oli juttu pastasta. Vaihtoehdon vatsan turvottavalle ja monen päivän ähkylle aiheuttavalle vehnäpastalle Emmi oli löytänyt Rouhonjuuresta. Kyseinen vaihtoehto on tattari-bataattipasta tai kuten paketissa lukee Sweet Potato and Buckwheat Noodles. Kommentoin tuolloin postaukseen kirjoittamalla "Tätä aion tehdä pian". Pian osoittautui aika suhteelliseksi käsitteeeksi.

Kun arjessa teen ruokaostoksia pyrin aikaa säästääkseni keskittämään ne yhteen kauppaan. Yleensä se yksi kauppa on kotimme lähellä. Ruohonjuurta ei meidän nurkilta löydy ja siksi siellä tuleekin käytyä liian harvoin. Onneksi on ystävä, joka käy siellä puolestani ja tuo minulle paketin bloggaamastaan vaihtoehdosta.





Kun keittää tuon tattaripastan Emmin ohjeiden mukaan, eli erittäin suolaisessa vedessä, maku on vallan mainio. (Erittäin suolainen tarkoittaa tässä yhteydessä meriveden suolaisuutta... ja siis ei mitään meidän lähilammikoiden, vaan Atlantin ja Tyynenmeren suolaisuutta).  Maku on todella kohdallaan, koostumus hieman nuudelimainen. Sipksipä keitin aikaa on syytä lyhentää noin puoleen pakkauksen ohjeesta, sillä pasta ylikypsyy todella helposti.

Emmi-Liia osasi myös vinkata, että todella hyvää tämä on ihan vain voin ja salvian kanssa. Ja niinpä tein sitä niin. Maistui!

Laitoin tosi ison nokareen voita kuumalle pannulle.
Annoin sulaa.
Lisäsin runsaan kourallisen salvian lehtiä. Osan silputtuna ja osan kokonaisina. Sekä ohuiksi siivuiksi viipaloidun valkosipulin kynnen.
Rouhaisin päälle vähän mustapippuria.
Pyörittelin hetken.
Sekoitin valmiiksi kiehuneen ja valuutetun tattaripastan joukkoon ja annostelin.





tiistai 13. elokuuta 2013

MITÄ VESIMELONISTA?



Texmex från grunden - keittokirja on ollut keittiössämme tänä kesänä kovassa käytössä. Nyt halusin kokeilla kirjan Pickled watermelon rind - ohjetta. Tuohon käytetään tosin vain melonin reunat, joten hedelmälihalle piti keksiä jotain muuta käyttöä. Ja niin syntyi vesimelonisalsa. Idean salsaan sain Jokihaka kokkaa-blogista, jossa vähän samantyyppinen salsa esiteltiin reilu vuosi sitten.




Vesimeloni salsa maistuu esimerkiksi tortillojen täytteeksi lihan, kalan tai halloumin kanssa. Ja tuo säilötty vesimelonin kuori taas toimii hyvin grilliruoan kylkeen tai ihan sellaisenaan leffaillan naposteltaviksi kylmän kaljan kaveriksi.


PICKLED WATERMELON RIND

Näitä tarvitset:
1/2 vesimeloni
• 2 dl väkiviinaetikkaa
• 2 dl vettä
• 2 dl sokeria
• 1 rkl suolaa
• 1 tähtianis
• peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Kuori vesimelonista vihreä kuori.
Leikkaa vesimelonin keskiö pois niin, että sinulle jää melonin kaari/kaaria, josta puolet keltavihreää reunaa ja puolet roosaa hedelmälihaa. (Tuota hedelmälihaa saisi mielellään olla vähän vähemmän, kun minulla tuossa yllä olevassa kuvassa - roosa osa nimittäin imee itseensä aika reippaasti tuota etikkaa).
Leikkaa kapeiksi lohkoiksi ja pilko lohkot vielä 3-4 cm mittaisiksi paloiksi.
Kuori inkivääri ja kiehauta kaikki muut ainekset, paitsi vesimeloni, kattilassa.
Lisää vesimeloni kattilaan ja anna poreilla kevyesti noin 1-2 minuutin ajan.
Nosta kattila levyltä ja anna sen viiletä, siirrä kuumalla vedellä huuhdeltuun purkkiin ja aseta jääkaappiin.
Vesimelonit ovat valmiiita syötäviksi noin tunnin kuluttua ja säilyvät jääkaapissa noin viikon.


VESIMELONISALSA

Näitä tarvitset:
• edellisestä ohjeesta ylijääneet vesimelonin hedelmälihat
• iso nippu lehtipersiljaa
• iso nippu korianteria
• pienehkö kourallinen vahvan mintun lehtiä
• 1 vihreä chili
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• puolikas lime

Halkaise chili ja poista siitä siemenet.
Murskaa yrtit ja chili morttelissa.
Lisää hyppysellinen suolaa ja pippuria ja loraus oliiviöljyä. Sekoita.

Kuutioi vesimeloni ja sirottele vihreä salsakastike päälle. Purista vielä lopuksi limestä mehut kaiken ylle. Tarjoile heti.





keskiviikko 7. elokuuta 2013

PARI SANAA PIZZASTA






Avopuolison käsissä syntyy postauksen arvoista pizzaa.

Hyvän pizzanhan perinteisesti määrittelee pohja ja tomaattikastike. Joten, jos haluaa testata mistä löytyy kaupungin parasta pizzaa kannattaa ottaa tehtäväkseen tilata vuoden ajan joka paikassa vain ja ainoastaan Margheritan.

Itse kuuluun niihin pizzoilijoihin, joiden mielestä pizzan päällä ei pidä olla liian montaa täytettä (nyrkkisääntönä: ei enempää kuin kolmea). Ja täytteiden on hyvä olla niitä ihan perinteisiä. Tästä syystä olen ennakkoluuloisesti onnistunut välttämään Helsingin Skifferiä koko sen olemassa olon ajan ja pysyttelemään visusti omassa suosikkipaikassani, Kalevankadun Putte'sissa. Putte'sin askeettisen autenttinen meininki kun nyt vaan sattuu olemaan tämän flikan mieleen.

Pohjan ja tomaattikastikkeen lisäksi hyvän pizzan mittarina toimii mielestäni myös mozzarella. Ja kotona syntyykin usein oma suosikki hyvin yksinkertaisista täytteistä - avopuolison vallan mainiosta tomaattikastikkeesta, buffala mozzarellasta ja tuoreesta basilikasta. That's it! Ja sitä buffalaa ei muuten kannata yrittää korvata millään hölöpölön mozzarellalla (nimim. kokeiltu on ja makuero on valtava!).


PIZZATAIKINA
Taikinan ohjeen huushollimme komeampi osapuoli on aikoinaan poiminut Jamie Oliverin Jamie's Italy - kirjasta. Näillä määrillä taikinasta saa 3 pizzaa.

Näitä tarvitset:

• 500 g durumjauhoja
• 1/2 rkl merisuolaa
• 7 g kuivahiivaa
• 1/2 rkl sokeria
• 2,5 dl kädenlämpöistä vettä

Kasaa jauhot ja suolaa puhtaalle tasolle ja tee kasan keskelle kuoppa.
Lisää hiiva ja sokeri veteen, sekoita haarukalla ja anna levätä hetken.
Parin minuutin päästä kaada vesi jauhokasan keskellä olevaan kuoppaan.
Pyörittele jauhot hitaasti, pikkuhiljaa haarukkaa käyttäen veden sekaan. Seos näyttää keskivaiheessa puurolta. Jatka pyörittelemistä kunnes kaikki jauhot ovat sekoittuneet veteen.
Taikinan kiintyessä niin, että haarukalla sekoittaminen ei enää onnistu, jauhota kätesi ja ala vaivaaman taikinaa käsin. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia kunnes se on sileä, joustava ja pehmeä.
Pyöräytä tämän jälkeen palloksi.
Levitä taikinapallosi päälle jauhoa ja peitä se kevyellä hengittävällä liinalla.
Anna levätä vähintään 15 minuuttia huoneenlämmössä. Taikina paisuu noin kaksinkertaiseksi (tässä välissä on hyvä valmistaa erinäisiä täytteitä, kuten tomaattikastike).
Taikinan levättyä leikkaa se kolmeen osaan ja kauli oikein ohkaisiksi pyöreiksi pizzapohjiksi. Kauliminen on hyvä tehdä noin 15 minuuttia ennen pizzojen paistamista, sillä pohjien ei ole hyvä levätä kaulittuina liian pitkään.

Levitä pizzapohjan päälle tomaattikastike ja revi buffala mozzarella käsin sopiviksi paloiksi pizzan päälle. Paista 300 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja reunat ovat saaneet kauniin kullanruskean sävyn. Pizzan reunojen osittainen kärtsähtäminen ei sitten todellakaan ole mikään katastrofi - niin ne tekee Italiassakin.

Ripottele lopuksi vielä basilikan lehtiä pizzan päälle.



Tomaattikastike pizzalle
Kastikkeesta riittää kolmeen pizzaan 

Näitä tarvitset:
 
oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
• iso kourallinen basilikan lehtiä
• 1 tölkki (400 g) Muttin tomaattimurskaa (tai Muttin kokonaisia säilöttyjä tomaatteja)
• suolaa ja pippuria

Viipaloi valkosipulin kynnet ohuiksi siivuiksi.
Kuumenna öljy pannulla, vähennä lämpöä ja lisää valkosipulin kynnet. Kuullota kynsiä varovasti miedolla lämmöllä. Varo, että eivät ruskistu.
Lisää basilikan lehdet, Muttin tomaatit, hyppysellinen suolaa ja kevyesti mustapippuria.
Sekoita ja anna hautua noin puoli tuntia miedolla lämmöllä hellalla. Jos käytät Muttin kokonaisia tomaatteja muista välillä murskata niidä kauhalla.
Maista ja mausta tarvittaessa.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

HUMMUS





Hummus on tahnoista maukkain. Lisäksi se on ruokaisaa ja täynnä proteiineja ja kuituja. Parasta hummus on mielestäni silloin, kun se on todella sileärakenteista ja smoottia.

Hummus toimii pitaleivälle dippinä. Ja falafelien kaveriksi pitan yhdeksi täytteeksi. Voit myös korvata majoneesin hummuksella vaikkapa pastasalaateissa saadaksesi terveellisemmän version. Hyvää, sileärakenteista hummusta voi myös kauhia lusikalla sellaisenaan suuhunsa Sinkkuelämää 2:sen henkeen Samanthan tapaan.

Alla oleva ohje on muokattu Ottolenghin (Jerusalem, Ottolenghi &Tamimi) supersmoothista hummus-ohjeesta ja sitä on käytetty huushollissamme tänä kesänä aikalailla. Tai siis "muokattu" ja "muokattu"... määriä ihan snadisti muutettu ja siinäpä se. Tapa, jolla kuoret irroitetaan kikherneistä oli minulle uutta ja todella näppärää. Kuivattujen kikherneiden sijaan voi käyttää myös säilöttyjä kikherneitä. Tällöin voi jättää liottamisvaiheen pois ja vain huuhdella kikherneet ja kuoria ne pikaisesti käsin. Säilöttyjen kikherneiden käyttö toimii varsin hyvin silloin, kun hummushimo iskee yllättäen. Kuivatuilla kuitenkin aina vähän paremman makuista. Jääkylmän veden lisääminen hummukseen auttaa saamaan tahnasta kevyemmän ja raikkaamman.


HUMMUS

Näitä tarvitset:

• 2 dl kikherneitä (kuivattuja)
• 1/2 tl ruokasoodaa
• 3/4 dl tahinia
• 2 valkosipulin kynttä murskattuna
• 1/2 sitruunan mehu
• n. 1 tl suolaa
• 3-6 rkl jääkylmää vettä

• paprikajauhetta
(• oliiviöljyä)

Liota kikherneitä runsaassa vedessä noin 10-12 tuntia. Valuta ja huuhtele.

Aseta herneet keskikokoiseen kattilaan kuumalle liedelle. Lisää ruokasooda ja anna kuumeta noin 3 minuutin ajan samalla koko ajan sekoittaen.
Lisää vettä kattilaan niin, että kikherneet peittyvät kunnolla ja anna kiehua noin 30 -40 minuuttia. Kiehumisen ajan poista kauhalla pinnalle nousevaa vaahtoa ja irtoavia kikherneiden kuoria.
(Mikäli käytät säilöttyjä kikherneitä voit skipata nämä liotus ja kiehumisvaiheet ja vain valuuttaa ja huuhdella herneet ja kuoria ne käsin).

Valuta kikherneet.
Siirrä herneet metaliterällä varustettuun tehosekoittimeen ja anna koneen käydä kunnes herneistä on muodostunut jämäkkä tahna.
Koneen käydessä lisää tahini, valkosipulin kynnet, sitruunan mehu ja suola.
Valuta lopuksi hitaasti 3 rkl jääkylmää vettä koneeseen muiden ainesten joukkoon koneen käydessä.
Anna koneen käydä vielä 5 minuuttia, jotta tahnasti tulee oikein smoottia. Tarvittaessa lisää ruokalusikallinen kerrallaan vettä ja anna koneen vielä pyöriä (kyllä mulla sitten loppujen lopuksi useimmiten menee kaiken kaikkiaan se 6 rkl jäävettä).
Siirrä tarjoilukulhoon ja anna maustua hetki huoneen lämmössä, noin 20 min (sopiva aika kuvien ottamiseen, hehe).
Koristele ripauksella paprikajauhetta (ja halutessasi pienellä lorauksella oliiviöljyä - itse en lorauta hummuksen päälle öljyä, mutta jokainen tehkööt oman makunsa mukaan).
Mikäli et tarjoile hummusta samantien, voit siirtää sen jääkaappiin kelmulla päällystettynä, kunhan muistat nostaa sen huoneenlämpöön noin puolituntia ennen tarjoilua.



perjantai 12. heinäkuuta 2013

PÖNDEILYÄ



Ukin 70-luvulla rakentamassa savustamossa savustamme nykyään enimmäkseen ahvenia ja siikaa.


Olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät Ahvenanmaalla ja samassa paikassa vietän edelleen kaikki kesälomani. Täällä pöndeilyyn kuuluu kalastus, saunominen, veneretket lähisaariin tai toisinaan hieman kauemmaskin. Myrksyluodollakin tulee käytyä säännöllisin väliajoin. Sinne ei omalta rannaltamme ole edes kovin pitkä matka.

Momini oli oikea istutettujen kukkien ystävä ja mammani taas hyötyviljelyyn hurahtanut. Siksipä pihalla onkin nykyään useampi kasvimaa ja yksi kasvihuonekin. Kukkamaiden on annettu villiintyä ja äitini lailla olen luonnon omista kukista erittäin innostunut. Niitymäiset alueet täyttyvät alkukesästä förgetmigej:stä (taitaa olla suomeksi lemmikki). Juhannuksen alla lemmikit antavat tilaa lempikukilleni, päivänkakkaroille. Tänä juhannuksena päivänkakkaroita oli niin runsain määrin pihallamme, että niillä koristeltiin lähikylän juhannussalko... eikä pihalla siltikään näytä siltä, että kukkia olisi poimittu yhtäkään.


Rakastaa, ei rakasta, rakastaa...


Oreganon kukintaa.


Avomailla kasvaa muun muuassa oreganoa, jonka tosin poimimme vasta elokuun lopulla, niputamme ja ripustamme kuivumaan. Lisäksi avomaa tarjoaa pöytäämme sitruunamelissaa, persiljaa, tilliä, viinilehdykkää, lehtisalaattia, sipulia, retiisejä, herneitä ja mansikoita. Avomaankurkut ja perunatkin kypsyvät avomallaa, tosin eivät ihan vielä. Kasvihuoneessa taas kypsyvät parhaillaan luumutomaatit ja tavalliset tomaatit. Kasvihuoneessa kasvavia kurkkuja saamme poimittua jo päivittäin. Lisäksi kasvihuoneessa tuoksuu tilli, basilika ja korianteri.






Edesmenneen Momin istutetuista kukista osa kasvaa edelleen sinnikkäästi luonnonniittyiksi muuttuneilla mailla. Mistäs sen tietää - jokuhan voi pitää unikkoakin hyötykasvina.


Unikon nuppu.




Mansikat kypsyvät kovaa vauhtia ja eilen pyöräillessäni saaren etelärannalle pikkuserkun kissanpetuja katsomaan huomasin tienvarsien olevan täpötäynnä metsämansikoita.


Oman maan mansikkaa.


Suku omistaa nämä lähivedet, joten saamme kalastella niillä omaan käyttöömme mielin määrin. Merestä nousee enimmäkseen ahvenia, siikaa ja haukea. Toisinaan myös jokunen kampela ja silakoita. On pappa tuolta jonkun meritaimenenkin viime keväänä pyydystänyt. 80-luvulla saimme pöytään turskaakin, mutta valitettavasti sitä ei enää vuosiin ole tullut.
Alla ohje ahvenpataan. Nauti uusien perunoiden ja vanhan ajan salaatin kanssa.


AHVENPATA
4lle hengelle

Näitä tarvitset:

5 kpl noin 300 grammaista ahventa (tai suurempia)
• n. 3 dl kalalientä
• 2 rkl voita
• 1 iso sipuli
• 2 dl kermaa
• 2-3 rkl vehnäjauhoja
• persiljaa
• valkopippuria
( • suolaa )

Perkaa ja fileroi kalat ruodottomiksi.
Keitä kalojen ruodoista, evistä ja päistä (jätteistä siis) kalaliemi keittämällä "jäätteet" runsaasti suolatussa vedessä noin 20 minuuuttia.
Siivilöi liemi.
Keitä liemi kasaan niin, että sen määrä suurinpiirtein puolittuu.
Voitele laakea kattila voilla.
Aseta ahvenfileitä kattilan pohjalle yhdeksi kerrokseksi.
Viipaloi sipuli ja levitä kalojen päälle.
Mikäli fileitä on yhtä kerrosta enemmän levitä loput fileistä sipuleiden päälle. Ja ripottele niiden päälle vielä uusi kerros sipulia.
Liuota vehnäjauhot pienehköön määrään kalalientä erillisessä kulhossa. Kaada liuos kattilaan.
Aseta kattila hellalle ja lisää loput kalaliemestä ja kerma.
Mausta valkopippurilla.
Kuumenna kiehumispisteeseen ja anna poreilla noin 15-20 minuuttia. Jos huomaat padan sakeistuvan liikaa lisää varovasti sekoittaen vettä.
Maista ja suolaa mikäli pata mielestäsi sitä tarvitsee. Kalaliemi on nimittäin itsessään jo suolainen.
Silppua persilja ja ripottele valmiin ahvepadan päälle.