TURMIOLLINEN PARIISINI

Versailles, leivoksia ja dekadenssia. Tunnen oloni kotoisaksi. Eniten kodikseni koen Grand Trianonin, mutta yhtälailla palatsi ja sen puisto tuntuu omalta. Siinä ylätasanteella palatsin edessä, josta avautuu eteeni portaat ja portaikon alla ja ympärillä koko puisto, siinä varsinkin tunnen oloni kotoisaksi. Näitä portaita voisin kulkea alas piknikille ihan vaikka joka viikko. 

26.783 askelta täytyy kulkea kokeakseen Versaillen palatsin, sen puiston ja puiston takana olevan Grand Trianon ja Petit Trianonin, jonne Marie Antoinette pakeni palatsin elämää. Ei haittaa ollenkaan. Kävelen nuo askeleet mielelläni joku päivä vielä uudestaan.

Kuljemme palatsin asuinhuoneistojen läpi tutkaillen niissä olevia tapetteja, seinätekstiilejä, marmoripylväitä ja kristallikruunuja. Jokaisessa huoneessa on jotain, joka kiehtoo. Lähes jokaisessa huoneessa on jotain, josta koen "kyllä mullakin voisi olla tuollainen" tai "mä voisin ihan hyvin elää noin". Huone huoneen perään ihastellemme palatsin kauneutta ja sen historiaa. Hymyilemme palatsin tarinoille, joita lempeä brittimiehen ääni mukavalla aksentillaan kertoo meille pienestä mustasta audioguide:sta.  Tässä ottivat vastaan vieraansa toisinaan vuoteessa maaten. Tähän halusivat maalauksiin roomalaisia jumalia kertomaan Ranskan valloituksista. Tässä tapasivat pelata biljardia ja korttipelejä ystäviensä seurassa. 

Kulmahuoneen jälkeen eteemme avautuu peilisali. Uusinta teknogoliaa lattiasta kattoon, kulmasta kulmaan kertomaan vauraudesta ja Ranskan ylivoimaisuudesta. Oikein kaunis sali. Ihan hyvin voisin rientää tämän läpi illalliselle joka ilta. Samalla voisin tarkistaa huulipunani seinäpeilistä. Varsin kätevää.

Alakerrassa viihdyn prinsessa Victoiren ja Adeleinen asunnoissa. Voisin asettua kodikseni. En antaisi vartijoidenkaan suostutella minua pois. Tämä voisi hyvin olla minun kotini. Surullista tosin on, että kumpikaan prinsessa ei ikinä löytänyt mielitiettyään, sillä Euroopasta ei löytynyt heille korkean arvon omaavia aatelisia katolilaisia. Ja näin he jäivätkin isänsä hoiviin loppuiäkseen. Eli ei ehkä ihan mun juttu sittenkään. Haluanhan olla itsenäinen nykynainen.

Palatsin ulkopuolella puiston ylätasanteelta kahvilakärry Angelinasta saa ostaa hintavia, mutta herkullisia patonkeja, salaatteja, mehuja ja macaron leivoksia. Ostamme niitä kaikkia. Jatkamme matkaa ja kannamme piknik-kassimme mukanamme kulkiessamme läpi puiston labyrinttien. Pusikoista kuuluvat Mozartin sävellykset ja puiden lomassa patsailevat patsaat tuovat puistoon jotain epätodellista ja huvittavaa. Suihkulähteiden kuivuus harmittaa. Päätänkin heti ensitöikseni muuttoni yhteydessä vaatia talonmieheltä suihkulähteiden aktivoimista.

Piknikin nautimme lammen luona, jossa voi seurata tunareiden suoturetkiä. Sinänsä ihan mielenkiintoista, kuinka meille niin tuttu toiminta voi olla joillekin niin mahdottoman hankalaa. Eräs nainen soutaa yksi airo kerrallaan, toisessa veneessä mennään ympyrää ja kolmannessa veneessä mies  ei saa venettä menemään eteenpäin, ei taaksepäin, ei ympäri, ei mihinkään. Toivottomia tapauksia.

Puistosta voi jatkaa matkaa Grand Trianonille - tulevaan kotiini. Rakennus koostuu kahdesta talosta, joita yhdistää välissä oleva katettu, marmoripylväin koristeltu käytäväterassi. Siinä tulen viettämään loppuelämäni kesät valkokankaisella aurinkotuolilla makoillen, aniliinin sävyisessä uimapuvussa kirja toisessa kädessä,  toisessa kylmä daquiri. Tervetuloa kylään! 

_________________________________

Takaisin Pariisin Maraissa käyn neljännellä balettitunnillani. Salin lattia on puuta. Se natisee jalkojeni alla. Lattiasta tulee arvokas olo. Piruetit sujuvat sillä paremmin, kuin Helsingissä. Ikkunat ovat korkeat ja niissä on ranskalaiset parvekkeet. Ne avataan vasta, kun opettaja antaa siihen luvan. Ei vielä.

Minä hikoilen kuin sika. Naamani on punainen. Hiukseni liiskaantuneet hiestä ohimoille. Yritän kuivata niskaani, päätäni, selkääni, kasvojani jo läpimärällä pyyhkeellä. Ei auta. Pyyhkeestä on mennyt imuteho. Ranskattaret hikoilevat helmiäisen sävyisiä pikkupisaroita selkärangan kohdalta. Kolme hikipisaraa per tanssija. Heillä ei punota kasvot. Heidän nutturansa ovat kuohkeita ja kuivia. Ikkunoita ei avata vielä.

Pliéiden, tanduiden, jetéiden ja grand batmanien jälkeen venyttelemme tangoilla. Opettaja kävelee ohitseni. Hän on äitini ikäinen, arvokkaasti ikääntynyt, vanhan koulukunnan balleriina. Oman arvonsa tunteva, tiukka, mutta huumorintajuinen. Hän vitsailee paljon. Itsensä ja muiden kustannuksella. Ranskaksi pääasiassa. Englanniksi hän lähinä vain kehuu tai korjaa. Hän pysähtyy tarkastelemaan arabesqueani, nostaa selkääni, avaa harteitani, suoristaa polveni. Näen peilistä, että asentoni on parempi, kuin ikinä uskalsin toivoa. Ilman varoituksen sanaa opettaja työntää selkäni alas, käteni ja nenäni lattiaan. Arabesquessa oleva jalkani on edelleen tangolla. Jään tähän venyttelemään. Kun uskon hetken olevan sopiva nostan selkäni. Se menee kramppiin. Käperryn kuin pieni lapsi lattiaalle. Hieron ristiselkääni. Kukaan ei sano mitään. Opettaja jatkaa opettamista. Pariisittaret katsovat minua vuorotellen säälien samalla, kun ikääntynyt opettaja näyttää heille täydellistä spagaattiaan. Kaikki taputtavat. Minä hieron edelleen selkääni.

Kotimatkalla piipahdan asuntomme lähellä olevaan leipomoon. Se on erikoistunut merveilleux-leivonnaisiin. Niissä on marenkia ja kermavaahtoa. Paljon kumpaakin. Ostan niitä neljä. Suklaa, kahvi, valkosuklaa ja kirsikka. Kotona turmioin tanssilla ahkeroidun aamupäiväni ja mässään leivonnaiset suuhuni niin, että kermavaahdot jäävät suupieliin. Loppupäivän vietän kaupungilla törsäämällä rahani riikinkukkoiluun.


Bisous!

Aux Marveilleux de Fred
24 rue du Pont Louis-Philippe, 4e
www.auxmerveilleuxdefred.com



P.S. Asuntomme lähellä on myös toinen hyvä leipomo, josta haemme patonkimme lisäksi toisinaan myös kahvileipiä, kakkupaloja ja leivoksia. Boulangerie Au Petit Versailles du Marais osoitteessa 1 rue Tiron (lähellä Saint Paulin metroasemaa) on palkittu patongistaan. Patongin lisäksi voin kehua erityisesti myös tämän paikan patisserien Flan-kakkua ja tarte framboisea. 

Edit. Lämpimin leivossuositus menee Au Petit Versailles du Marais:n Baba aux Rhumille (alla oleva kuva). Leivos on ikään kuin Runebergintortun ja täytekakun fuusio. Taikina on ihanan kosteaa rommista ja jostain muusta määrittelemättömästä nesteestä. Keskellä pientä leivosta on peukalonpään kokoinen kuoppa, jossa kuohkeaa kermavaahtoa. Tämän kaiken päällä koreilee hyytelöidyt marjat - mansikoita, karhunvatikoita, punaisia viinimarjoja. Leivokseen on tökätty pieni pipetti. Luulemme sitä koristeeksi. Nostamme sen irti. Siinä on rommia ja se on tarkoitettu käytettäväksi. Rommipisaroita marjojen päälle oman maun mukaan. C'est sublime!

PORKKANAKAKKUA JOULUN ODOTUKSEEN - MOROTSKAKA I VÄNTAN PÅ JULEN

Siisteintä ehkä pitkään aikaan on se, että eilen oli aurinkoinen päivä. Seuraavaa aurinkoista päivää odotellessa voi syödä vaikkapa tätä auringon värisistä aineksista tehtyä kakkua. Oranssina hehkuva, mausteinen, kuohkea, mehevä porkkanakakku on vastaukseni tähän vuodenaikaan. Appelsiini on sitäpaitsi kohta jo sesongissa ja piristää mukavasti muutoin aika tuhtia leivonnaista.

Leivon harvoin. Ensimmäinen syy lienee, etten kovinkaan paljon välitä makeasta. Miksi siis tehdä jotain sellaista, mitä ei itse varsinaisesti halua syödä? Toinen on se, että kymmenen eri komponentin valmistaminen, tarkkojen mittojen seuraaminen ja se, että jokin pitää ensin vatkata ennen kuin jotain muuta saa lisätä, mutta vasta kun on lisännyt siihen väliin jotain toista jollain tietyllä tavalla, ei inspiroi keittiössä tätä likkaa niinku' ollenkaan. Miksi siis tehdä jotain mikä ei inspiroi tai innosta? Kerranhan sitä vaan eletään, vai?

Porkkanakakku on kuitenkin poikkeus. Osittain siksi, että siinä vain heitetään kaikki ainekset kulhoon kerralla ja sitten ne sekoitetaan puukauhalla. Simple as that! Ei vaadi kovinkaan paljon tarkkuutta tai kärsivällisyyttä. Ja loput valmistuu uunissa ihan itsestään. Kakku on toki makea, mutta sitäkin voi säädellä sokerin määrällä. Kanelin ja muskottipähkinän määriä voi keväämällä vähentää, jos tuntuu helmikuussa liian jouluselta. Ja, kun appelsiinin kausi on ohi, voi sen vaihtaa sitruunaan. Toimii oikein hyvin niinkin.

________________________________

Att baka en kaka kan vara allt annat än trevligt, lettsamt och avslappnande. Ifall det alltså inte är frågan om en morotskaka. Det här receptet är det lättaste av alla kakrecept du kan hitta och dessutom lite mer än en vanlig torkaka för att imponera på tex svärmor. 

Nu i väntan på jul är dessutom en morotskaka väldigt passlig till smaken, då kanel och muskotnöt ger en julig kryddighet och appelsinen är i säsong. Mot våren kan du minska på kanelen och muskoten och byta ut appelsinen mot citron, för att få till en vårigare smak. 

________________________________

PORKKANAKAKKU

Taikinaan:

• 4 dl porkkanaraastetta

• 3 kananmunaa

• 2,5 dl rypsi- tai aurongonkukkaöljyä

• 3-3,5 dl sokeria

• 4 dl täysjyvävehnäjauhoja

• 2 tl leivinjauhetta

• 1 tl ruokasoodaa

• 1 tl kanelia

• 1/2 tl jauhettua muskottipähkinää

• 1 dl rouhittuja hasselpähkinöitä

• 1/2 tl ruususuolaa

(• raastettua appelsiinin kuorta)

Kuorrutukseen: 

• 100 g philadelpia tuorejuustoa

• 200-250 g tomusokeria 

• 2 tl vanilliinisokeria

• appelsiini

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Irrota irtovuoasta pohja, aseta sen päälle leivinpaperi, kiinnitä pohja reunoihin ja leikkaa ulkopuolelle jääneet leivinpaperin reunat pois. Voitele vuoan reunat ja leivitä ne korppujauhoilla.

Mittaa kaikki taikinan ainekset kulhoon yhtäaikaa ja sekoita puukauhalla tasaiseksi tahnaksi/taikinaksi. 

Kaada taikina vuokaan ja siirrä uuniin alatasolle. Anna kypsyä uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. (Testaa kyspyys puutikulla. Jos taikinaa jää tikkuun kiinni kakku ei ole vielä valmis. Kun tikku nousee kakusta kuivana on kakku valmis ja voit ottaa sen uunista).

Anna kakun levätä noin 20 minuuttia ennen kuin irrotat vuoan reunat. 

Aseta kakun päälle leivonta liina ja anna viiletä yön yli ennen kuorruttamista.

Valmista kuorrute juuri ennen tarjoilua.

Sekoita tomusokeri, tuorejuusto ja vanilliinisokeri kulhossa ensin lusikalla, jotta tomusokeri ei pöllähdä ympärikeittiötä.

Vatkaa sitten kuorrute sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Leikkaa kakkupohja kahdeksi levyksi täytekakun lailla. Vaikka kakku on itsessän jo kostea, voit kostuttaa sitä hieman puristamalla päälle appelsiinimehua maun vuoksi. Mikäli käytit taikinassa appelsiinin kuorta ei tarvitse maustaa tässä vaiheessa enään mehulla.

Levitä puolet kuorruteesta kakun väliin ja puolet päälle. Porkkanakakussa kuorrutetta ei perinteisesti levitetä kakun reunoille.

Koristele rouhituilla hasselpähkinöillä ja appelsiinin siivuilla.

MOROTSKAKA

För degen:

• 4 dl riven morot

• 3 ägg

• 2,5 dl rypsolja

• 3-3,5 dl socker

• 4 dl fullkornsvetemjöl

• 2 tsk bakpulver

• 1 tsk matsoda

• 1 tsk kanel

• 1/2 tsk malen muskot

• 1 dl hackade hasselnötter

• 1/2 tsk rosensalt

(• riven appelsinskal)

  

För glasyren:

 

• 200-250 g florsocker

• 100 g philadelphia färskost

• 2 tsk vanilliin socker

• appelsin

Värm ugnen till 200 grader.

Förbered en lösbottenform: ta bottnet isär och lägg över bakplåtpapper. Stäng bottnet med kantterna av formen och klipp ur kanterna av bakplåtspappret, som blev utanför formen.

Smörja formens kanter och bred dem med skorpmjöl.

Mät alla degingredienser i en skål och blanda med en träsläv tills smeten är jämn. Häll smeten i kakformen och lägg i ugnen på lägsta nivå för ca 45 minuter. Kolla att kakan är färdig före du tar ut den. Du kan kolla detta med hjälp av en trästicka. Dippa stickan in i kakan. Om den kommer upp som torr är kakan färdig.

Låt den färdiga kakan vila i 20 minuter tills du tar av kanterna av formen. Lägg sedan en bakduk över kakan och låt den svalna över natten.

Gör glacyren precis före du serverar kakan.

Blanda ihop florsockret med vanillinsocker och osten i en skål med hjälp av en sked. När allt är väl blandat ta fram elvispeln och vispa tills smeten är fluffig.

Skär kakbottnet i tu på samma vis som en fyllkaka. Ifall du inte använde appelsinskal i kaksmeten kan du safta kakan genom att pressa saft från appelsinen på den klippta ytan. Kakan behöver egentligen inte saftas för den är rätt saftig av sig själv, men du kan detta för att få lite appelsinsmak i det hela.

Bred sedan hälften av glacyren emellan kakan och andra hälften på kakan.

Garnera med hackade hasselnötter och appelsinskivor.

KYLMÄSAVULOHIPIIRAKKA RUISPOHJALLA - PAJ MED KALLRÖKTLAX OCH RÅGDEG

Mitä tulee leipomiseen yritän aina päästä mahdollisimman helpolla. Ennen luulin sen tarkoittavan muun muuassa valmistaikinoiden käyttöä, mutta nytpä olen oppinut toisin. Rukiinen piirakkapohja on niin helppo ja nopea tehdä, että se tuntuu jopa vaivattomammalta, kuin valmiin pakastetaikinan sulattaminen. 

Rukiisen kylmäsavulohipiirakan voisi hyvin myös nimetä laiskimuksen piirakaksi. Tätä tekee hymyssä suin sellainenkin, joka ei kovasti välitä leipomisesta. Taikina syntyy kirjaimellisesti käden käänteessä, eikä täytekään vaadi edes paistinpannun käyttöä. Helpommaksi ja nopeammaksi ei oikein homma voi enää mennä. Kun siihen päälle vielä lisää hyvän savukalan maun ja raikkaan sitruunan, niin jo ollaan voittajia. Eikä leipomista karttavaa haittaa, että lopputulos on ehkä hieman litteä eikä täyte ole kuohkea, sillä maku on hyvä ja pohja on kivan rapea.

Eli olisiko sittenkin sopivampi nimi voittajien piirakka tai voittoon-siitä-mistä-aita-on-matalin-piirakka?

Jag är inte precis den, som älskar att baka. Då jag bakar, vilket är rätt så sällan, försöker jag främst bara komma lätt undan. Den här pajen är just så lätt, som jag tykcer pajer ska vara. Det stör mig inte, att den e rätt så platt och fyllningen inte är precis fluffig. Smaken är god och degen passligt krispig. Enligt mig - en vinnare!

KYLMÄSAVULOHIPIIRAKKA

Taikina

Näitä tarvitset:

 

• 1,5 dl kylmää vettä

• 2 dl ruisjauhoja

• 2 dl vehnäjauhoja

• ripaus suolaa

• 2 rkl oliiviöljyä

Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Voitele piirakkavuoka.

Mittaa kylmä vesi kulhoon, lisää suola, jauhot ja öljy. Sekoita taikina nopeasti ensin lusikkaa käyttäen, lopuksi kädellä nopeasti vaivaten.

Painele taikina vuokaan ja aseta jäääkaappiin odottaamaan.

Täyte

Näitä tarvitset:

• 2 kananmunaa

• 2 dl kevytmaitoa (vaihtoehtoisesti puolet maitoa ja puolet kermaa)

• pari hyppysellistä suolaa

• iso nippu tilliä

• 200-220 g kylmäsavulohta viipaleina

• 1 tl pieniä kapriksia 

(• sitruuna)

Riko munat kulhoon.

Lisää maito ja sekoita.

Silppua tilli ja leikkaa lohi pieniksi paloiksi vaikkapa saksilla.

Lisää tilli ja lohi munamaitoon, suolaa ja sekoita.

Ota taikina jääkapista. Painele siihen haarukalla reikiä sinne tänne.

Esikypsennä pohjaa uunissa noin 8-10 minuuttia.

Ota piirakkapohja uunista, kaada täyte päälle ja ripottele kapriksia pinnalle.

Kypsennä uunissa noin 50-60 minuuttia.

Piirakan ollessa valmis, ota uunista ja purista halutessasi hieman sitruunamehua päälle.

Kastike

Näitä tarvitset:

• turkkilaista jogurttia

• silputtua tilliä

• puristus sitruunamehua

  

Sekoita ainekset keskenään, maista ja mausta tarpeen mukaan.

Tarjoile piirakan kanssa.

PAJ MED KALLRÖKT LAX

Bottnet

Det här behövs:

• 1,5 dl kallt vatten

• 2 dl rågmjöl

• 2 dl vetemjöl

• en nypa salt

• 2 msk olivolja

Värm upp ugneen till 180 grader.

Smörja pajformen.

Mät det kalla vattnet i en skål.

Tillsätt salten, mjölen och oljan.

Blanda degen snabbt till början med hjälp av en sked och sedan för hand.

Tryck degen i formen och lägg formen i kylskåpet.

  

Fylnningen

Det här behövs:

• 2 ägg

• 2 dl lätt mjölk (alternativt hälften mjölk och hälften grädde)

• några nypor salt

• en knippe dill

• 200-220 g kallrökt lax i skivor

• 1 tsk små kaprisar

( • citron)

Söndra äggen i en skål.

Blanda ner mjälken med äggen.

Finklipp dillen och strimla laxen. Lägg laxen och dillen i ägg-mjölk blandningen.

Smaksätt med slat och blanda till.

Ta fram pajformen med degen och tryck små hål med en gaffel här och där.

Grädda pajbottnet i ugenen i 8-10 minuter.

Ta pajen ur ugnen, häll fyllningen på och garnera med karpisarna.

Grädda pajen 50-60 minuter i ugnen. När ytan är gyllene gul, ta den ur ugnen och pressa lite citronsaft över.

 

Såsen

Det här behövs:

• turkisk yogurt

• finhackad dill

• pressad citron

Blanda alla ingredienser i en liten skål, smaka och smaksätt vid behov.

Bjud såsen med pajen.

   

RONNEBY - NELJÄN SUKUPOLVEN PIPARKAKUT

Tarina piparkakkutaikinasta, kätilöstä ja loppuun vielä ohjeen jälkeen juttua eräästä ihmiskokeesta. Luovalla kaveriporukalla ei mene sormi suuhun, kun piparit tulevat ulos uunista jonain muuna, kuin minä sinne menivät.

Ennenkin juttujani lukeneille ei liene jäänyt epäselväksi, että äidin puolen sukuni on Ahvenanmaalainen. Sieltä miellän alla olevan piparkakkutaikinaohjeenkin tulevan, vaikka Ronneby onkin kylä Ruotsissa.

Katsokaas, Momini käsinkirjoitetussa reseptivihossa ohjeen sanotaan olevan hänen sukunsa lasten pipariresepti. Mammani osasi kertoa, että Momi sai reseptin äidiltään, minun isoisoäidiltäni siis, joka tapasi tehdä kyseisiä pipareita aina jouluksi. Häneltä ohje on kulkenut Momin ja sittemmin Mamman kautta aina minulle asti.

Momin äiti oli muuten kätilö. Ja kuulkaas, ei mikä tahansa kätilö, vaan saaristolaiskätilö koillisella Ahvenanmaalla aikana jolloin moottoriveneitä ei vielä ollut. Lasten lisäksi hän on ollut saattamassa maailman koko kylän ja saaren sekä lähikylien ja lähisaarten vasikat.

Ronnebyn pipareiden tuoksu on aivan omanlaisensa. Se tuoksuu joululle, lapsuudelle, odotukselle, innostukselle, tonttujen ikkunnoista kurkkimiselle, ensi lumelle ja adventti kynttilöille. Taikinan seistessä yön yli jääkaapissa sitä kuuluu perinteen mukaisesti käydä salaa vähän syömässä. Leipoessa taikinaa kannatta myös piilottaa hieman essun taskuun ja syödään sitten salaa, kun mamma ei näe.

Parhaalta valmiit Ronnebyt maistuvat sellaisenaan, ilman sokerikoristeluja, kun niitä dippaa lämpimään glögiin.

RONNEBY PEPPARKAKOR

noin 6-7 pellillistä

Näitä tarvitset:

• 200 gr voita

• 1,5 dl tummaa siirappia

• 1 rkl jauhettua nejlikaa

• 1 tl kanelia

• 1 tl jauhettua inkivääriä

• 2 kananmunaa

• 5 dl sokeria

• 9 dl vehnäjauhoja

1,5 tl ruokasoodaa

Sulata voi, siirappi ja mausteet kattillassa miedolla lämmöllä. Älä anna kiehahtaa.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Lisää joukkoon lämmin voi-siirappi-mauste seos ja sekoita.

Sekoita pieneen kulhoon pari desiä jauhoja ja ruokasooda.

Lisää jauho-sooda seos taikinaan ja sekoita puukauhalla.

Lisää desi pari kerrallaan jauhoja ja jatka sekoittamista, kunnes taikina on tiivis.

Maista ihanaa lämmintä taikinaa, ennen kuin päällystät kulhon kelmulla.

Siirrä jääkaappiin vuorokaudeksi kovettumaan.

Ota taikina jääkaapista noin varttia ennen leipomista, jotta se hieman pehmenee ja kauliminen on mahdollista.

Kauho lusikalla taikinaa ja pyritä palloksi, painelle kiekoksi ja aseta jauhotetulle tasolle.

Kauli ohueksi ja painele piparmuoteilla. Pipareiden välistä irotettava taikina on uudesti palloksi pyöriteltävää ja kaulittavaa. Mitään ei saa hukata.

Asettele piparit leivinpaperille pellille ja paista 250 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Tarkkaile luukun läpi pipareita, sillä ne palavat helposti reunoista.

Poista piparit uunista, kun ne ovat saanet kauniin värin ja alkavat tummua reunoista.

Anna viiletä ja koveta ennen, kun nostat ne leivinpaperilta.

___________________________

Entä mitä tapahtuukaan, kun järjestää piparin leivonta- ja koristeluillan yli kolmekymppisille? Tein ihmiskokeen.

Tarjolla leivonnan ryydittämiseksi terästettyä glögiä ja juustoja. Joukko koostuu yhdestä arkitehdistä, yhdestä teatterilavastajasta, yhdestä elokuvaerikoistehosteiden tekijästä, yhdestä kuvataiteilijasta ja yhdestä vaatesuunnittelijasta.

Ilta alkaa sivistyneesti. Taikinaa maistellaan, todetaan maukkaaksi ja kauliminen saa alkaa. Perinteiset muotit, tähdet, possut ja joulu-ukot, painautuvat taikinaan, kevyitä kaksimielisiä vitsejä lentelee ilmassa ja tunnelma on kihelmöivä.

Arkitehti liittyy seuraan. Hän saapuu suoraan toimistoltaan ja ilmoittaa heti ensitöikseen haluavansa rakentaa piparkakkutaloja. Yllätys!

Alkaa jokseenkin neuroottinen neliöiden ja suorakulmioiden leikkaaminen taikinasta. Suunnitteilla on igluja, Guggenheim-museoita ja torneja.

Kuvataiteilija ei innostu taloista, vaan muotoilee luovilla kätösillään taikinasta nakkeja, lapamatoja ja monitulkintaisia orgaanisia muotoja. Pellit kulkevat uuniin ja uunista ulos Billy Corganin äänen laulaessa taustalla 90-luvun teinimaailman määritteleviä sointuja. Osa pipareista onnistuvat täydellisesti, osa palaa reunoilta ja osa muotoutuu uunissa ihan muuksi, kuin mitä olivat ennen paistamista.

Leivonnan jälkeinen tauko. Juodaan rommia. Lämmitetään lisää glögiä. Musiikki vaihtuu ambientiksi. Nyt ollaan uuden äärellä! Piparkakkujen koristelu saa alkaa. Alkuillasta sievistellyt elokuvatehosteiden tekijä villintyy, rakentaa pipareista hautakiviä ja koristelee tatit taikasieniksi. Kuvataitelijan käsissä syntyy uusia ekspressivisiä koristelutekniikoita, jotka vievät ajatukset jonnekin Basquiatin maailmaan. Vaatesuunnittelija koristelee ateljeeomaisin elein piparkakut helmillä ja blingblingillä. Hänelle kaikki, mikä kimaltelee on parempaa.

Arkitehti ja teatterilavastaja painivat talojensa kanssa. Ei taida tulla ihan Guggenheimia näistä paloista. Sen sijaan rakentavat ulkohuussin. Mikäs siinä, voihan senkin koristella pompöösisti. Teatterilavastaja haluaa kuitenkin vähän enemmän tarinaa pieneen, vaatimattomaan tönöönsä ja sijoittaakin sen ovenrakoon alushousuissa hengailevan tirkistelijän.

Nakkien, lapamatojen, ulkohuussien, taikasienten, hautakivien ja haute couturen ohella syntyi myös piparinen paskaläjä. Ei kuitenkaan mikään iljettävä sellainen, vaan helmillä koristeltu heijastuksin kuvitettu kaunis kakkatorttu.

Teatterilavastajan lavastama tirkistelytilanne.

Etualalla lavastajan Turkka-henkinen kakkatorttu.

Tehostetekijän muistokivi.

Taikasieni.

Kuvataiteilijan Warhol-inspiroima nakki.