Oletko aamu- vai iltaihminen? Aivan typerä kysymys. Miten tuollaiseen voi edes vastata?
Harva minut tunteva kuitenkaan väittäisi minua aamuihmiseksi. Aikaiset
herätykset ja sängystä nouseminen heti kellon soitua ei ehkä ole niitä vahvimpia
puoliani. En kuitenkaan voi sanoa, ettenkö rakastaisi aamuja. Pitkiä ja
hitaita sellaisia.
Lukioaikoina kuului koulun käytävän kaiuttimista eräänä päivänä rehtorin ääni: "Sofia, rehtorin kansliaan. Heti!" Kehoni valtasi pelko ja jännitys. Mitä olinkaan mennyt tekemään? Astuin alahuuli vapisten ovesta huoneeseen, jossa valtavan pöydän takana istui tukeva mies, koulumme rehtori. Istuin tuolille pöydän eteen ja tunsin oloni erittäin pieneksi ja voimattomaksi.
"Haluaisin kuulla, mitä sanottavaa sinulla on siihen, että olet aina myöhässä aamutunneiltani", rehtori, joka opetti luokalleni yhteiskuntaoppia, sanoi vaativalla äänellä.
Mikä helpotus! Sitäkö tämä oli? Aamumyöhästymisistäni. No, tähänhän minulle oli oikein järkeenkäypä selitys. "Katsokaas, herra rehtori, kun minun on niin kovin vaikea aamuisin herätä. Kello soi ajoissa, mutta minä vaan en millään saa noustua sängystä. Väsyttää aina niin vietävästi. Kun vihdoin saan itseni pystyyn ei aikaa ole muulle, kuin nopealle suihkulle, hampaiden pesulle ja pukeutumiselle. Saanen huomauttaa, että hoidan nämä tehokkaasti vartissa, jotta kerkeän juosta bussiin. Tosin, bussi menee useimmiten suoraan nenäni edestä ja joudun odottamaan seuraava, joka tarkoittaa sitä, että joudun puolivälissä matkaa koululle vaihtamaan bussia. Tämän takia olen koululla vasta juuri, kun tunti on jo alkanut."
Rehtori ei näyttänyt kovinkaan vakuuttuneelta. "Jos olet koululla juuri, kun tuntini on alkanut, niin miksi olet silti aina myöhässä tunnilta 20 minuuttia?"
Sehän nyt oli minulle ihan selvä, että miksi. "No, herra rehtori, se menee näin. Kun lähden aamulla niin kiireässä keretäkseni bussiin, en kerkeä juomaan kotona aamukahvia. Kouluun tullessani olisi yhtä tyhjän kanssa tulla tunnillesi ilman, että olisin ensin juonut kahvia. Aivot olisivat narikassa, enkä oppisi kuitenkaan mitään, joten käyn käytävän kahviautomaatilla. Ja te, herra rehtori, olette kieltäneet meitä tulemasta tunnillenne kahvikupin kanssa. Ja siinä menee tovi, kun juon kahvin, ennen kuin pääsen luokkaan."
Seuraavana päivänä kaiuttimista kuului tuttu ääni "Sofia, rehtorin kansliaan."
Tällä kertaa kävelin itsevarmasti huoneeseen. Tiesinhän, että aamutunneilta myöhästymiseni syy oli vallan ymmärrettävä. Rehtori pyysi minua istumaan ja sanoi: "Tästä lähtien sinä saat yksinoikeudella juoda kahvia aamutunneillani."
Teini iästä lähtien, ihan tähän kolmekymppiseksi asti, arkiaamiaiseni on koostunut kahdesta kupista kahvia. Aikatauluttamisesta ja heräämisestä... ja näsäviisaudesta... olen
oppinut sen verran, että osaan ajoittaa aamuun tarpeeksi aikaa
juodakseni nuo kupit kotona ja ollakseni ajoissa aamupalavereissa. Olen kyllä tietoinen aamiaisen tärkeydestä ja siitä, että kahta kuppia kahvia ei voi aamiaiseksi kutsua. Aikaisin aamulla ruoka ei kuitenkaan vaan maistu, vaikka sitä olisikin aikaa syödä leipä tai kaksi.
Nyt olen löytänyt ratkaisun! Se kulkee nestemäisessä muodossa ja nimellä Viininpunainen vihersmoothie. Jostain syystä aikaisina tai kiireisinä aamuina nestemäinen aamiainen ei tunnu laisinkaan yhtä hankalalta ja epämiellyttävältä, kuin pureskeltava ruoka. Lisäksi smoothieen saa sisällytettyä paljon ravinteita, vitamiineja ja kuituja. Tämän juotua aamu lähtee rytinällä käyntiin ja hyvä olo on taattu.
Huomenna onkin taas maanantai ja arkiaamu ja aika laittaa vihannekset, hedelmät ja marjat blenderiin.
VIININPUNAINEN VIHERSMOOTHIE
1lle hengelle
Näitä tarvitset:
• 1 omena
• kourallinen jäisiä mustikoita (ilman sokeria)
• kourallinen vihreitä viinirypäleitä
• 1 iso tai 2 pientä lehtikaalin lehteä
• 1/2 kurkku
• pienen peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 2 dl kylmää vettä
(edit. lisäksi 1 tl psyllium-kuitulisää ja 1 tl spirulinaa, mikäli mielit niitä käyttää).
Kuori omena ja inkivääri.
Pilko omena, kurkku ja inkivääri.
Lisää kaikki ainekset tehokkaaseen blenderiin ja pyöräytä tasaiseksi.
