torstai 31. lokakuuta 2013

"TÄMÄ ON KYLLÄ MUN SUOSIKKISALAATTI"



Syyskuun alussa postasin tänne ohjeen ihanaan, lämpimään bulgur- ja kikhernesalaattiin. Se on oma suosikkini bulgursalaateista. Eilen valmistin edellispäivän ylijääneestä keitetystä bulgurista sitruksisen halloumsalaatin, johon avopuoliso totesi "Tämä on kyllä mun suosikkisalaatti". Eipä siinä sitten muuta. Laitetaanpas ohje jakoon!




BULGUR- JA HALLOUMISALAATTI

Näitä tarvitset:

• 2 dl bulguria
• 4 dl vettä
• suolaa

• halloumi-juusto
• 1 iso klementiini
• 1/2 punasipuli
• 1/2 pienestä kurkusta
• 1 tomaaatti
• n. 10 aurinkokuivattua tomaattia
• persiljaa
• 1/2 sitruunan mehu
• suolaa ja mustapippuria
• oliiviöljyä

Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaisesti suolaisessa vedessä. Bulgurin kypsettyä siirrä salaattikulhoon viilentymään.
Viipaloi halloumi ja paista kuivalla pannulla molemmin puolin. Siirrä leikkuulaudalle viilentymään.
Silppua sipuli ja pilko kurkku, tomaatti, klementiini ja aurinkokuivatut tomaatit niin pieniksi paloiksi, kuin kykenet. Siirrä kulhoon bulgurin kanssa.
Pilko viilentynyt halloumi pienen pieniksi paloiksi ja silppua persilja. Sekoita salaattiin.
Mausta sitruunan mehulla, suolalla, pippurilla ja lorauksella oliiviöljyä.


Ranskankerma-kastike salaatille

Näitä tarvitset:

• 200 g  ranskankermaa
• 1 valkosipulin kynsi
• 3 tippaa tabascoa
• hyppysellinen kuivattuja chilihippuja
• 1 rkl mintun lehtiä

Murskaa valkosipuli ja silppua mintunlehdet.
Lisää kaikki ainekset ranskankermaan ja sekoita.
Anna maustua jääkaapissa valmistaessasi salaatin.



lauantai 26. lokakuuta 2013

ANANASSALSA





Syyskuun alussa täytin vuosia. Avopuoliso vei minut syömään Patronaan, vaikka itse ei edes kovasti välitä meksikolaisesta keittiöstä. Minä taas... no, minähän rakastan meksikolaista ruokaa! Ihastuin täysin sydämin ravintolaan! Syntymäpäiväravintola oli siis huolella valittu sankarin mieleen.

Patrona on Helsingin Annankadulla sijaitseva aito ja autenttinen pala meksikolaista taivasta. Tuolla elämäni ihka ensimmäisellä visiitillä kyseisessä ravintolassa söimme alkuun Taquitos de Carnitas. Ihanan kuohkean maissitortillan päällä lepäsi pitkään haudutettua possua ja sen kanssa nautittavaksi tarjottiin aivan tolkuttoman hyvää ananassalsaa.

Annos jäi kummittelemaan päähäni viikoiksi. Himoitsin sitä päivät ja yöt. Vihdoin ja viimein sain tällä viikolla ostettua ananaksen ja valmistin siitä salsaa. Lisäksi rakkaat chilikasvimme ovat alkaneet tuottaa hedelmiä ja sain ensimmäisen Jalastar-chilin mukaan kokkailuun.




Nautimme salsaa kotona perjantai-illan ratoksi tortillalettuun käärittynä yhdessä valkosipulimarinoitujen jättikatkaravun pyrstöjen, punakaalista valmistetun simppelin coleslawn sekä Jonas Crambyn guacamole tipicon kanssa. Yhdistelmä toimi oikein hienosti. Silti minun on pakko myöntää, että tuo ananassalsa taitaa sopia kaikkein parhaiten lihan kanssa. Sellaisen oikein murean ja mausteisen lihan kanssa.


ANANASSALSA

Näitä tarvitset:

• 1 tuore ananas
• 1/2 punasipuli
• 1 tuore jalastar-chili (tai tuore jalopeno)
• ruukulllinen korianteria
• kourallinen mintun lehtiä
• 2 tl sokeria
• ripaus suolaa
• roihaisu mustapippuria
• 2 rkl Brämhultsin appelsiini-ananas mehua

Kuori ja pilko ananas. Siirrä kulhoon.
Sekoita sokeri ja mehu ananaksen kanssa.
Poista chilistä siemenet ja pilko. Silppua sipuli, minttu ja korianteri. Lisää ananaksen joukkoon.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Sekoita ja anna maustua huoneen lämmössä tovi.


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

JAMIE PUHELIMESSA. VALOT SAMMUIVAT.



Nyt on syksy. Tämän jälkeen tulee talvi ja kevääseen on vielä pitkä matka. Tässä harrastuksessa se tarkoittaa valon puutetta valokuvissa. Kameroista ja valokuvauksesta en sano tietäväni mitään, sillä en tiedä niistä mitään. Käytössä on pieni pokkarikamera, jolla tänne blogiin kuvia räpsäisen. Jos kellään muulla ruoasta bloggaavalla on antaa vinkkejä siihen, miten valon saisi talvellakin kuviin niin kommentilootaan vaan kertomaan, kiitos! Tällä hetkellä ainoa idea, jonka asian tiimoilta olen itse saanut on, että valmistaisin näin vuoden pimeämpinä aikoina vain viikonloppuisin lounaaksi niitä tänne päätyviä ruokia.





Ja sitten iloisempiin aiheisiin - itse ruokaan! Jamie Oliver on kerta toisensa jälkeen osoittautunut oivaksi reseptien kehittelijäksi. Käytän hänen ohjeitaan paljon. Ja nyt niiden käyttäminen on osaltani helpottunut. Jamiellä on nimittäin aplikaatio, jonka hinta on muistaakseni alle 5 euroa 3sta kuukaudesta. Aplikaatio tarjoaa yli 300 reseptiä erinäisten otsikoiden alta. Se tarjoaa myös ohjeiden ja ainesosalistan lisäksi tiivistelmät jokaisesta ohjeesta ja jokaisen ohjeen kohdalla oman listan sen valmistamiseen tarvittavista välineistä ja taidoista. Tarvittavista taidoista löytyy aplikaatiosta myös ohjeistavat videot. Jokaisesta reseptistä on myös helppo lisätä kaikki ainesosat yhdellä painalluksella aplikaationsa henkilökohtaiseen ostoslistaan. Ostoslistasta voi sitten raksata yli ainesosia sitä mukaan, kun ne ostoskärryyn on kaupassa nostanut. Aplikaatio tarjoaa myös oivan helpotuksen tilanteisiin, joista löydän itseni aika usein - menen ruokakauppaan töiden jälkeen matkalla kotiin tietämättä laisinkaan mitä sitä tänään syötäisiin. Ruokakaupan hyllyjen keskellä avaan puhelimeen, selailen tätä aplikaatiota, inspiroidun, innostun ja päädyn kokeilemaan itselleni jotain uutta. Lisään tähän vielä, että tämä ei ole maksettu mainos. Olen vain tyytyväinen kuluttaja.

Tällä kertaa valitsin ohjeen nimeltä Tofu stir-fry with noodle salad. Sovelsin reseptiä hieman. Vaihdoin siitakesienet herkkusieniin, sillä Stockan Herkusta ei löytynyt siitakesieniä. Vaihdoin idut vihreisiin papuihin, sillä pidän niistä enemmän ja käytin salaattina rucolaa, sillä se osui käteeni. En ostanut maustamatonta vihreää teetä, sillä muistin, että minulla on kotona Clipperin vihreää teetä, joka sisältää echinacheaa. Ja kuulkaas, se on sellainen kasvi, jota intiaanit ovat käyttäneet rohtona monen moneen vaivaan. Ja jos inkkarit tykkää, minäkin tykkään. Lisäksi muutin hieman valmistus järjestystä. Tuntui hassulta, että alkuperäisen ohjeen mukaan olisi pitänyt aloittaa keittämällä nuudelit. Enkä myöskään näe mitään järkeä siinä, että tofuja ei voisi heittää pannulle yhtä pitkäksi aikaa, kuin sipulit, sienet ja inkiväärin. Tässä nyt siis alla muokkaamani ohje. Hyvää oli!


NUUDELI-TOFUSALAATTI
3lle

Näitä tarvitset:

• 3 pientä porkkanaa
• 200 g pakastettuja vihreitä papuja
• kourallinen retiisejä
• 70 g rucolaa
• 1 punasipuli
• peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 200 g herkkusieniä
• 250 g maustamotonta kiinteää tofua
• 1 ruukullinen korianteria
• nuudeleita
• pussi Clipperin Green Tea with Echinacea enhanced with Citrus Flavours
• 1 sitruuna
• seesamiöljyä
• rypsiöljyä
• soijakastiketta
• suolaa

Kuori porkkanat ja poista niistä kannat.
Suikaloi porkkanat kuorimaveitsellä pitkiksi, ohuiksi suikaleiksi js siirrä kulhoon.
Sulata pavut ja lisää ne porkkanoiden joukkoon.
Puhdista retiisit, poista niistä kannat ja leikkaa hyvin ohuiksi viipaleksi. Pese rucola ja kuivata. Siirrä retiisit ja rucola porkkanoiden ja papujen joukkoon samaan kulhoon.

Kuori ja viipaloi sipuli ohuesti.
Puhdista sienet ja leikkaa niistä paksuhkoja viipaleita.
Kuori ja pilko inkivääri.
Kuutioi tofu.

Kuumenna wokki tai paistinpannu hellalla.

Kiehauta vettä kattilaan. Lisää nuudelit ja teepussi kiehuvaan veteen. Anna kiehua pari minuuttia.
Valuuta kypsyneet nuudelit siivilässä valuvan kylmän veden alla ja poista teepussi.
Huuhtele kattila kylmällä vedellä niin, että se viilenee ja siirrä nuudelit takaisin kattilaan. Kaada päälle 1 tl seesamiöljyä ja 2 tl soijakastiketta. Sekoita.

Siirrä sipuli, inkivääri, sienet ja tofu kuumalle pannulle. Kypsennä samalla sekoittaen.
Paistoksen kypsennettyä purista päälle puolikkaan sitruunan mehu ja lisää 1 tl soijakastiketta. Sekoita ja siirrä pois kuumalta liedeltä.

Kaada kulhossa olevien vihannesten päälle 1 tl sesaamiöljyä ja purista päälle hieman sitruunan mehua.
Silppua korianteri.

Asettele salaatin annokset lautasille seuraavanlaisesti - ensin pohjalle nuudeleita, niiden päälle raa'at vihannekset ja päällimmäiseksi paistos. Koristele lopuksi silputulla korianterilla.



tiistai 22. lokakuuta 2013

CANNELLONI


Cannellonit ovat loppujen lopuksi aika vaivaton ja helppo ateria valmistaa. Meillä pinaatti ja vuohenjuusto täytteiset pastaputkilot tarjoiltiin tällä kertaa illlallisvieraille italialaishenkisessä kattauksessa, jossa ei turhia hienosteltu.





Takana oli yö lastenvahteina ja työn täytteinen lauantaipäivä. Niinpä tarjoiltavaksi valikoitu ruoka, joka osittain valmistuu itsekseen uunissa. Täytimme kaupan valmiita kuivattuja cannelloniputkia nopeasti syntyvällä, mutta sitäkin maukkaammalla täytteellä. Näin säästimme voimiamme ja aikaa itse sosialisoimiseen ja hauskanpitoon vieraiden kanssa. Tämä on mielestäni jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, kuinka vaivaton ja helppo ruoka voi olla myös maukasta ja sekä arkeen että juhlaan sopivaa.

Ensimmäisen version täyte oli ehkä hieman liian juuston täytteinen ja niinpä tein illalislauantain jälkeisenä maanantaina uuden version, jossa vähensin juuston määrää ja vastaavasti lisäsin pinaatin määrää. Lisäsin myös hieman rucolaa pinaatin kaveriksi. Tiedän, tiedän, homma pitäisi tehdä toisin päin - kokeiluversio ensin ja vasta toiseen paranneltuun vesioon niitä illallisvieraita. Näin päin kuitenkin tällä kertaa ja paranneltu versio tietenkin tänne teille arvon lukijat.


PINAATTI-VUOHENJUUSTO TÄYTE

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä
• 1 1/2 makeaa sipulia
• 280 g tuore pinaattia
• 140 g rucolaa
• 300 g Chevroux pehmeää vuohenjuustoa
• 1 valkosipulin kynsi
• 1/2 - 1 dl parmesan-raastetta
• suolaa ja mustapippuria

Kuumenna oliiviöljy pannulla keskilämmöllä.
Silppua sipuli ja siirrä pannulle kuullottumaan.
Pese pinaatti ja rucola huolella, kuivaa ja leikkaa karkeasti pienemmäksi.
Siirrä pinaatti  ja rucola pannulle kuullotetun sipulin sekaan ja vähennä lämpöä hieman. Anna niiden lämmetä kasaan välillä sekoittaen. Niiden painuttua kasaan siirrä pannu hellalta pois viilentymään.

Murskaa valkosipulin kynsi ja sekoita se kulhossa pehmeän vuohenjuuston sekaan.
Lisää pinaattisipuli seos ja raasta päälle parmesan-raaste, lisää suolaa ja pippuria ja sekoita huolellisesti. (Pinaatista ja rucolasta saattaa irrota pannulle hieman nesteitä. Kauho siksi pinaatti, rucola ja sipuli varovasti seoksen joukkoon, et nimittäin halua nesteitä mukaan. Pannulle jäänet nesteet voit heittää pois.)


TOMAATTIKASTIKE

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä
• 3 valkosipulin kynttä
• iso kourallinen basilikan lehtiä
• 2 tölkkiä Muttin tomaattemurskaa
• suolaa ja mustapippuria

Kuumenna öljy pannulla keskilämmöllä.
Murskaa valkosipuli pannulle, vähennä hieman lämpöä ja kuullota kevyesti. Varo polttamasta valkosipulia.
Lisää basilikan lehdet ja tomaattimurska, mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua noin puoli tuntia miedolla lämmöllä.


CANNELLONIT

Näitä tarvitset:

• pinaatti-vuohenjuusto täyte
• tomaattikastike
• 16 cannelloni-putkea
• juustoraastetta

Kaada tomaattikastike uunivuoan pohjalle.
Täyte cannelloni-putket pinaatti-vuohenjuusto täytteellä pursotinpussia käyttäen.
Asettele täytetyt cannellonit riviin uunivuokaan tomaattikastikkeen päälle. Painele niitä kevyesti, niin että uppoavat pohjaan.
Sirottele päälle juustoraastetta.
Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Uunista otettua rouhi päälle vielä hieman mustapippuria ja koristele basilikanlehdillä tai rucolalla.
Tarjoile vihersalaatin ja punaviinilasillisen kera.





Jälkiruokana pöytään nostettiin Fanni&Kaneli-blogin ohjeella tehty tiramisu. Niin verraton resepti, että koko illallissakki totesi sen olevan parhaita tiramisuja, joita kukaan meistä on maistanut. Ohjeen salaisuus lienee tuo vin santo, joka maistui myös sellaisenaan kakun ja kahvin kanssa. En jaa ohjetta tässä erikseen, sillä se toteutettiin tarkasti respetin mukaan, joka löytyy tuolta linkin takaa.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

PASTAA


Tämä resepti on perujaan aiemmin tässä blogissa mainitsemaltani ystävältä ja siitä syystä se kulkeekin meillä nimellä Jon's Garlic and Prawn Pasta. Ohje on helppo ja nopea. Ruoka valmistuu oikein tehtynä noin 20 minuutissa. Minulta meni tänään tähän pari minuuttia enemmän, kun hieman sähläsin siinä samalla kameran kanssa.





JON'S GARLIC AND PRAWN PASTA
2lle hengelle

Näitä tarvitset:
• pitkää pastaa, kuten esimerkiksi spaghettia, linguinea tai tagliatellea

• pieni loraus hyvää oliiviöljyä
• pieni voikimpale
• ainakin 3 valkosipulinkynttä (säädä oman maun mukaan)
• 200-250 g pakastettuja, raakoja jättikatkaravun pyrstöjä
• kourallinen kirsikkatomaatteja
• kourallinen rucolaa ja/tai basilikaa
• kovaa italialaista juustoa, kuten parmesaania tai pecorinoa

Puolita tomaatit ja viipaloi valkosipulin kynnet.
Sulata jättikatkaravunpyrstöt siivilässä valuvan kylmän veden alla ja kuori.
Kuumenna öljyä ja voita pannulla keskilämmöllä pasta veden kiehuessa kattilassa.
Laitettuasi pasta kiehuvaan veteen kypsymään siirrä samantien valkosipuliviipaleet 30 sekuniksi pannulle. Varmista, että valkosipuli ei pala.
Siirrä pehmenneet valkosipulit pannulta pois.
Aseta jättikatkaravun pyrstöt pannulle. Kypsennä minuutti - pari, tai kunnes ovat muuttuneet vaaleanpunaisiksi lähes läpikotaisin. Käännä ja kypsennä vielä minuutin ajan.
Siirrä pannu pois hellalta ja lisää joukkoon rucola, basilika, tomaatit ja valkosipuli.
Valuuta kypsynyt pasta ja sekoita muiden ainesten joukkoon.
Mausta suolalla ja pippurilla. Raasta parmesaania päälle. Voilá!



perjantai 11. lokakuuta 2013

VIELÄ KERKEÄÄ - HJÖRDIKSEN KURKUT


Valehtelisin, jos väittäisin, että olisin joskus syönyt parempaa maustekurkkua, kuin Hjördiksen.
 



Hjördis oli äitini ystävä, ahvenanmaalainen nainen, joka teki maailman parhaita maustekurkkuja. Aiemmin mamma sai joka syksy satsin maustekurkkuja ystävättäreltään. Hjördiksen menehdyttyä hänen tyttärensä etsi käsiinsä kurkkujen ohjeen piirongin laatikosta ja antoi sen myös mammalleni. Nykyään mamma valmistaa kurkut itse Hjördiksen ohjeen mukaan ja antaa minulle joka syksyisen satsini.

Ohjeen suurin ero tyyppillisimpiin maustekurkkuihin lienee, että tässä ei käytetä mustaherukanlehtiä. Jotain siitä kuinka hyviä nämä kurkut ovat kertoo se, että söimme avopuolison kanssa kahden kesken ensimmäisen purkin loppuun alle viikossa.

Jos ei kuulu meikäläisen lailla mattimyöhäisiin ja kurkut on tullut jo tältä vuodelta säilöttyä, suosittelen pistämään ohjeen talteen ja kokeilemaan sitä ensi vuonna.


HJÖRDIS GURKA (tuttavallisemmin Hjördarit)

Näitä tarvitset:

• 3 litraa viipaloitua kurkkua (avomaan)
• 2 litraa vettä
• 2 dl suolaa (karheaa merisuola)

Laita viipaloidut kurkut suolaveteen yön yli.
Nosta aamulla kurkut vedestä ja aseta talouspaperille valumaan.


Liemeen:

• 8 dl säilöntäetikkaa (sellainen Pirkan 2 osaa etikkaa 3 osaa vettä käy oikein hyvin)
• 11 dl sokeria
• 2 tl kokonaisia valkopippureita
• 4 rkl sinapinsiemeniä

Sekoita ainekset kattilaan ja kiehauta.


Lisäksi:

• tilliä ja tillikruunuja

Aseta kurkut, tilli ja tillikruunut kerroksittain puhtaisiin lasipurkkeihin ja kaada päälle kuuma säilöntäliemi.
Sulje purkit, anna viiletä huoneenlämmössä, siirää kylmään ja anna olla  suljettuna ainakin viikko tai kaksi.



torstai 3. lokakuuta 2013

IDEOITA LIHATTOMAAN LOKAKUUHUN



No niin, koska lähemmäs 30 000 suomalaista osallistuu lihattomaan lokakuuhun, kokosin lyhyen blogihistoriani arkistoista top 10 (+2) kasvispääruokaa. Joukkoon valikoitui ruokaisimmat kasvistuotokseni, joiden uskon maistuvan paatuneemmallekin lihansyöjälle.

Ruokakulttuurit, mm. Intia ja Lähi-itä, jotka pohjaavat vahvasti kasvisruokavalioon ovat lihattomaan lokakuuhun mitä oivin valinta. Lähi-idän falafelit lienevät monelle tuttuja. Itse tunnen useita henkilöitä, jotka kebabkioskilla valitsevat pitansa sisään näitä yrtiisiä kikhernepyöryköitä kebab-lihan sijaan, vaikka eivät kasvissyöjiä olekaan. Parhaimmat ravintola-falafelit saa Helsingissä Fafa'sista. Mutta pyöryköiden valmistus kotona ei ole oikeastaan kovin vaikeaa. Aikaa vievintä on kikherneiden liotus ja taikinan seisottaminen. Muutoin homma on ystävältäni saaduilla ohjeilla helppoa, kuin heinän teko.

Intialaisen keittiön suosikkini on Jamie Oliverin kasviscurry. Kylkeen saman linkin takaa löytyvä mango chutney ja raita kastike - ja sen on sillä selvä. Naan-leipääkin kannattaa tuolta linkin takaa valmistaa. Sen valmistaminen on helppoa ja se on intialaisen keittiön sydän. Naania käytetään Intiassa monesti haarukan ja lusikan sijaan ikäänkuin syötävänä ruokailuvälineenä.

Lähempää löytyy kuitenkin myös vallan mainioita ruokaohjeita, joissa lihaa ei ole pyritty korvaamaan millään, vaan jossa koko ohje perustuu alunperinkin siihen, että lihaa ei ruoassa ole. Esimerkiksi italialaisessa keittiössä tomaatit ja juustot ovat vähintäänkin yhtä tärkeässä osassa ruokaa, kuin liha. Omat suosikkini ovat perinteisistä perinteisin pizza ja mitä ihanin bataatti-ricottalasagne. Itse tehtyjä ravioleja prosecco-kermakastikkeen kanssa ei voita minkään näköiset lihapastat, se on varma.

Yritettäessä tehdä kasvisruokaa liharuoan ohjeella korvaamalla liha vaikkapa jollain soijatuotteella tai yksinkertaisesti vain jättämällä liha pois on lopputulos usein vain vaimea, mauton ja tunnoton versio alkuperäisestä. Jaan tässä kuitenkin mielestäni erittäin onnistuneen version soija stroganoffista ja maukkaan (usealle lihaa syövälle ystävälleni maistuneen) borsch-keiton ohjeen.

Maistuvia ja mausteisia lihattomia keittoja on maailma pulollaan. Borschin lisäksi omia suosikkejani ovat linssikeitto ja minestrone. Kotimaista kesäkeittoa unohtamatta. Näin myöhään syksyllä kesäkeitto taitaa tosin olla jo aika off season ja siksi se onkin tämän top 10 (+2) listan ensimmäinen suluissa oleva "+".

Täydellisen Dagen efter - murkinan uskon maistuvan kelle tahansa pitkään venyneen illan tai yön jälkeiseen olotilaan. Suola, makea, mausteisuus ja tomaatti-kermapohja lienee juhlan jälkeisen päivän täydellinen kombinaatio.

Top 10 (+2) listan toinen sulkujen sisäinen "+" on ihan tässä lähiaikoina keittiössämme ensi kertaa syntynyt lämmin ja proteiinipitoinen bulgur- ja kikhernesalaatti. Meillä se menee ihan pääruoasta, mutta joku isompi bodaaja mies saattaa kaivata rinnalle postauksen alussa mainitsemiani falafeleja.

Lopuksi vielä kaikille oikein maukasta lihatonta lokakuuta. Toivottavasti monet löytävät tämän kuukauden aikana itselleen jotain uutta tai itsestään jotain uutta.