PÖNDEILYÄ

Ukin 70-luvulla rakentamassa savustamossa savustamme nykyään enimmäkseen ahvenia ja siikaa.

Olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät Ahvenanmaalla ja samassa paikassa vietän edelleen kaikki kesälomani. Täällä pöndeilyyn kuuluu kalastus, saunominen, veneretket lähisaariin tai toisinaan hieman kauemmaskin. Myrksyluodollakin tulee käytyä säännöllisin väliajoin. Sinne ei omalta rannaltamme ole edes kovin pitkä matka.

Momini oli oikea istutettujen kukkien ystävä ja mammani taas hyötyviljelyyn hurahtanut. Siksipä pihalla onkin nykyään useampi kasvimaa ja yksi kasvihuonekin. Kukkamaiden on annettu villiintyä ja äitini lailla olen luonnon omista kukista erittäin innostunut. Niitymäiset alueet täyttyvät alkukesästä förgetmigej:stä (taitaa olla suomeksi lemmikki). Juhannuksen alla lemmikit antavat tilaa lempikukilleni, päivänkakkaroille. Tänä juhannuksena päivänkakkaroita oli niin runsain määrin pihallamme, että niillä koristeltiin lähikylän juhannussalko... eikä pihalla siltikään näytä siltä, että kukkia olisi poimittu yhtäkään.

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa...

Oreganon kukintaa.

Avomailla kasvaa muun muuassa oreganoa, jonka tosin poimimme vasta elokuun lopulla, niputamme ja ripustamme kuivumaan. Lisäksi avomaa tarjoaa pöytäämme sitruunamelissaa, persiljaa, tilliä, viinilehdykkää, lehtisalaattia, sipulia, retiisejä, herneitä ja mansikoita. Avomaankurkut ja perunatkin kypsyvät avomallaa, tosin eivät ihan vielä. Kasvihuoneessa taas kypsyvät parhaillaan luumutomaatit ja tavalliset tomaatit. Kasvihuoneessa kasvavia kurkkuja saamme poimittua jo päivittäin. Lisäksi kasvihuoneessa tuoksuu tilli, basilika ja korianteri.

Edesmenneen Momin istutetuista kukista osa kasvaa edelleen sinnikkäästi luonnonniittyiksi muuttuneilla mailla. Mistäs sen tietää - jokuhan voi pitää unikkoakin hyötykasvina.

Unikon nuppu.

Mansikat kypsyvät kovaa vauhtia ja eilen pyöräillessäni saaren etelärannalle pikkuserkun kissanpetuja katsomaan huomasin tienvarsien olevan täpötäynnä metsämansikoita.

Oman maan mansikkaa.

Suku omistaa nämä lähivedet, joten saamme kalastella niillä omaan käyttöömme mielin määrin. Merestä nousee enimmäkseen ahvenia, siikaa ja haukea. Toisinaan myös jokunen kampela ja silakoita. On pappa tuolta jonkun meritaimenenkin viime keväänä pyydystänyt. 80-luvulla saimme pöytään turskaakin, mutta valitettavasti sitä ei enää vuosiin ole tullut.

Alla ohje ahvenpataan. Nauti uusien perunoiden ja vanhan ajan salaatin kanssa.

AHVENPATA

4lle hengelle

Näitä tarvitset:

• 5 kpl noin 300 grammaista ahventa (tai suurempia)

• n. 3 dl kalalientä

• 2 rkl voita

• 1 iso sipuli

• 2 dl kermaa

• 2-3 rkl vehnäjauhoja

• persiljaa

• valkopippuria

( • suolaa )

Perkaa ja fileroi kalat ruodottomiksi.

Keitä kalojen ruodoista, evistä ja päistä (jätteistä siis) kalaliemi keittämällä "jäätteet" runsaasti suolatussa vedessä noin 20 minuuuttia.

Siivilöi liemi.

Keitä liemi kasaan niin, että sen määrä suurinpiirtein puolittuu.

Voitele laakea kattila voilla.

Aseta ahvenfileitä kattilan pohjalle yhdeksi kerrokseksi.

Viipaloi sipuli ja levitä kalojen päälle.

Mikäli fileitä on yhtä kerrosta enemmän levitä loput fileistä sipuleiden päälle. Ja ripottele niiden päälle vielä uusi kerros sipulia.

Liuota vehnäjauhot pienehköön määrään kalalientä erillisessä kulhossa. Kaada liuos kattilaan.

Aseta kattila hellalle ja lisää loput kalaliemestä ja kerma.

Mausta valkopippurilla.

Kuumenna kiehumispisteeseen ja anna poreilla noin 15-20 minuuttia. Jos huomaat padan sakeistuvan liikaa lisää varovasti sekoittaen vettä.

Maista ja suolaa mikäli pata mielestäsi sitä tarvitsee. Kalaliemi on nimittäin itsessään jo suolainen.

Silppua persilja ja ripottele valmiin ahvepadan päälle.