lauantai 22. helmikuuta 2014

SLIPPERY LITTLE SUCKERS


Tapahtui viime keskiviikko iltana: Koin hetkeni Julia Robertsina. Paikka oli ravintola Le Procope osoitteessa 13 Rue de l'Ancienne Comédie Saint Germain:ssä Pariisissa.




Etanoita on tullut kyllä syötyä elämässä moneen otteeseen, kuitenkin aina etanapannusta, jossa etanat on valmiiksi jo poistettu kotilostaan. Keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan pihtejä, eikä se nyt niin vaikeaa ollut. Vähän kuitenkin. Liukkaita nilviäisiä. Olimme kuuden hengen pöytäseurue ja puolet meistä nauttivat etanoita alkupalaksi. Jokainen totesi niiden olevan parhaat etanat, joita eläessään oli maistanut. Toimikoot tämä edellä oleva lause ravintolasuosituksena.

Muita 1686 perustetun paikan pöydässä nautittuja alkuruokia olivat endiivisalaatti saksanpähkinöillä, joka sai kiitettävän kritiikin, ja sienikeitto, joka maistui, mutta ei räjäyttänyt pottia. Pääruoaksi useimmat popsivat suuhunsa koljaa, jonka kylkeen tarjottiin vallan maistuva tomaattinen sipuli tarte. Kala tosin kaipasi omasta mielestäni hieman suolaa. Kolleegani tilasi pääruoaksi lautasellisen suuria langoustineja beurre blanc kastikkeella. Annos sai kehuja. Myös jälkiruoat - tiramisu ja jäädytetty sabayon amaretolla - saivat osakseen nautinnollisia "mmmm....mmmm...mmmm"-äänähdyksiä.

Kirjastokahvilana aloittanut ravintola on kautta aikojen toiminut kohtaamispaikkana Pariisin intellektuelleille. Vakioasiakkaita ovat olleet muun muuassa Voltaire ja Rousseau. Voltairen pöytäkin on merkattu Helsingin Eliten Tauno Palon pöydän lailla. Ja 1700-luvulla Ranskan vallankumouksen aikaan Robespierre, Marat ja Danton kokoontuivat Le Procopeessa - vähän niinkuin meillä täällä fennomaani- taiteilijoilla oli tapana viettää aikaa Kämpissä.

Pidemmittä puheitta - suosittelen, vaikka palvelu onkin ranskalaiseen tapaan vähän sillä lailla tarjoilijan fiiliksen mukainen.





maanantai 10. helmikuuta 2014

TOM KHA


Tämä on maallikon kyhäelmä Kaakkois-Aasialaisesta keittiöstä. Erittäin hyvä keitto, vaikka minulta puuttuu tieto siitä, kuinka oikeaoppinen tämä on.





Perinteisesti tähän laosilaiseen ja thaimaalaiseen keittoon käytetään galangalia, mutta sen puutteessa inkivääri kelpaa oikein hyvin. Galangalia en ole itse maistanut enkä nähnyt, mutta jos muiden sanoihin on uskominen se maistuu ja näyttää hieman inkiväärille. Wikipedia, tuo pettämätön ja aina niin luotettava tietolähde, osasi myös kertoa Tom Khan olevan ensisijaisesti kanakeitto. Jos sanaparin perään lykkää kolmannen sanan - tofu, tai laosilaisesti "taohu" - keiton ei tarvitsekkaan sisältää kanaa ollakseen aito ja oikea. Mikä helpotus!

Itseäni viisaammat Kaakkois-Aasian tuntijat saavat mielellään jakaa kommenttiboksissa tietoaan kyseisestä keitosta. Kunhan eivät siteeraa Wikipediaa. Sen luin jo.


TOM KHA TOFU- KEITTO

Näitä tarvitset:

• 2 tl jauhettua sitruunanruohoa
• 71/2 dl kasvislientä (tai vaihtoehtoisesti 7 1/2 dl vettä ja 1 kasvisliemikuutio)
• 1 lime
• miehen peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 200 ml kookoskermaa
• 1 pieni sipuli
• 1-2 punaista keskivahvaa chiliä (oman maun mukaan)
• 1/2 kiinteä maustamaton tofu
• rasiallinen herkkusieniä tai siitakesieniä
• 1 pienen parsakaalin nuput
• 1 pieni punainen paprika
• 1 tl ruskeaa sokeria
• korianteria koristeluun

Kiehauta liemi kattilassa.
Viipaloi inkivääri.
Lisää jauhettu sitruunanruoho, inkivääri liemeen. Raasta limen kuori myös liemeen. Laske lämpöä ja anna putruta 10 minuuttia.
Poista chilistä siemenet ja viipaloi. Suikaloi sipuli.
Lisää kookoskerma, chili (kokeile ensin yhdellä ja lisää toinen vasta, jos tulisuus ei tunnu tarpeeksi voimakkaalta) ja sipuli liemeen ja anna putruta toiset 5 minuuttia.
Kuutioi tofu, viipaloi sienet ja paprika. Irrota parsakaalista kukinnat ja pilko ne suuhun sopiviksi paloiksi. Lisää kaikki vihannekset ja tofu keittoon ja anna hautua, kunnes vihannekset ovat kypsiä.
Makeuta teelusikallisella sokeria.
Silppua ruukullinen korianteria ja sekoita keittoon.
Annostele ja purista pari pisaraa limen mehua jokaisen annoksen päälle.