Tapahtui viime keskiviikko iltana: Koin hetkeni Julia Robertsina. Paikka oli ravintola Le Procope osoitteessa 13 Rue de l'Ancienne Comédie Saint Germain:ssä Pariisissa.
Etanoita on tullut kyllä syötyä elämässä moneen otteeseen, kuitenkin aina etanapannusta, jossa etanat on valmiiksi jo poistettu kotilostaan. Keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan pihtejä, eikä se nyt niin vaikeaa ollut. Vähän kuitenkin. Liukkaita nilviäisiä. Olimme kuuden hengen pöytäseurue ja puolet meistä nauttivat etanoita alkupalaksi. Jokainen totesi niiden olevan parhaat etanat, joita eläessään oli maistanut. Toimikoot tämä edellä oleva lause ravintolasuosituksena.
Muita 1686 perustetun paikan pöydässä nautittuja alkuruokia olivat endiivisalaatti saksanpähkinöillä, joka sai kiitettävän kritiikin, ja sienikeitto, joka maistui, mutta ei räjäyttänyt pottia. Pääruoaksi useimmat popsivat suuhunsa koljaa, jonka kylkeen tarjottiin vallan maistuva tomaattinen sipuli tarte. Kala tosin kaipasi omasta mielestäni hieman suolaa. Kolleegani tilasi pääruoaksi lautasellisen suuria langoustineja beurre blanc kastikkeella. Annos sai kehuja. Myös jälkiruoat - tiramisu ja jäädytetty sabayon amaretolla - saivat osakseen nautinnollisia "mmmm....mmmm...mmmm"-äänähdyksiä.
Kirjastokahvilana aloittanut ravintola on kautta aikojen toiminut kohtaamispaikkana Pariisin intellektuelleille. Vakioasiakkaita ovat olleet muun muuassa Voltaire ja Rousseau. Voltairen pöytäkin on merkattu Helsingin Eliten Tauno Palon pöydän lailla. Ja 1700-luvulla Ranskan vallankumouksen aikaan Robespierre, Marat ja Danton kokoontuivat Le Procopeessa - vähän niinkuin meillä täällä fennomaani- taiteilijoilla oli tapana viettää aikaa Kämpissä.
Pidemmittä puheitta - suosittelen, vaikka palvelu onkin ranskalaiseen tapaan vähän sillä lailla tarjoilijan fiiliksen mukainen.