torstai 31. heinäkuuta 2014

MUMMOLAN MUISTO: VIILIPYTTY






Tämä resepti liittyy vahvasti lapsuus muistoihin ja mummolaan. Vaikka äidin puolen isovanhemmillani oli talvikoti Espoossa olen aina kokenut todellisen mummolan olevan Ahvenanmaalla, jossa he asuivat 8 kuukautta vuodesta ja jossa minä vietin heidän kanssaan kaikki lapsuuteni kesät. Ukin kanssa puhuttiin suomea ja Momin kanssa ruotsia (på åländskt vis). Toisilleen he puhuivat omaa äidinkieltään niin, että Ukki saattoi kysyä suomeksi "Mitäs tänään syötäisiin?" johon Momi vastasi "Ja-a, det kunde vara köttbullar o' potatismos." Tai Ahvenanmaalla ollessa vastaus oli kyllä useammin kokt gädda, stekt gädda, tai fisksoppa. Joskus vastaus kuului rökt fisk, savukalaa siis, jonka savolaissyntyinen Ukki vuorostaan valmisti pyydystämistään ahvenista ja kampeloista pihalle rakentamassaan savustamossa. Kaikki kalaruoat toinen toistaan maukkaampia!

Viiliä, filbunke, Momi teki aina Ahvenanmaalla. Sitä tehtiin illalla ja syötiin aamulla. Maito haettiin Momin lapsuuden tilalta suoraan lehmän utareista Mansikin ruotsinkieliseltä kaimalta Gullrosilta. Se oli aina jotenkin vähän jännittävää. Olinhan minä kuitenkin kaupunkilaistyttö, jolle lehmätilalla käyminen ei ollut ihan jokapäiväistä touhua. Lehmät viettivät päivänsä ulkona nurmella tai rannalla mussuttaen kaislikkoa. Tuolla tilalla ei enää lehmiä ole ja niinpä kaislikko on vallannut ajan myötä sen rannat.

Maito lypsättiin alumiiniseen mjölkkannaan, laitettiin kansi päälle ja kannettiin kahvasta kotiin. Ensin siitä juotiin puolikkaat lypsylämpimät lasilliset, sillä oli se niin hyvää. Lopuista tehtiin viiliä.
Viilistä otettiin aina talteen pieni määrä seuraava filbunkea varten bottenmjölkiksi.

Tänä päivänä Gullrosia ei enää ole, eikä hänen jälkeläisiään ole sukulaisten tiloilla. Käytämme pastoroitua maitoa jonka haemme kyläkaupasta. Mutta ei mitä tahansa maitoa. Sen pitää olla Åländsk gammaldagsmjölk.

Gammaldagsmjölk, eli vanhan ajan maitoa, tarkoittaa ymmärtääkseni matalasti pastoroitua maitoa luonnollisella rasvapitoisuudella (3,9 - 4,5%). Tölkin kuvassa on Momin serkku ja kuva on Ahvenanmaan saaristosta 50-luvulta. Tölkin teksti kertoo, että kyseessä on "Gammaldagsmjölk, mjölk från åländska gårdar sedan 1921."





MOMIS FILBUNKE
6lle 

Näitä tarvitset:

• 1 litra Gammaldags mjölk (tai vastaavaa maitoa)
• pohjamaitoa = 1 viili (tai vastaava määrä edellisestä viilipytystä)
• voipaperia
• 6 viilikulhoa

• siirappia


Ota maito ja viili lämpiämään jääkapista.
Jaa viili kuuten astiaan pohjamaidoksi.
Kaada huoneen lämpöinen maito päälle, niin että jokaisessa kulhossa on saman verran. Älä sekoita.
Aseta voipaperi kulhojen ylle ja anna levätä yön yli lämpimässä paikassa.
Viili on valmista, kun sen pinta on hyytynyt.
Tarjoile siirapin kanssa aamiaiseksi tai välipalaksi.




Tällä reseptillä osallistun Suolaa ja Hunajaa - blogin järjestämään kesä- heinäkuun ruokahaasteeseen aiheena Mummola. Katso muidenkin blogien mummolamuistoja. Ihania tarinoita, ihania muistoja, ihania ruokaohjeita!


maanantai 28. heinäkuuta 2014

ROOMA



Rehkittyäni koko kevään ja talven töiden merkeissä koin ansaitsevani viiden päivän loman Roomassa. Roomassa, jossa kaikki kiire unohtuu.

Suurin virhe, jonka turistina täällä voi tehdä, on siirtyä tiukan aikataulun kanssa kohteesta kohteeseen, suorittaa nähtävyyksiä nähtävyyden perään. Roomassa niin ei kuulu tehdä. Täällä riittää, että dallailee katuja pitkin kesäsandaalit jalassa ja hymy huulilla. Nähtävyydet ikään kuin vain tupsahtavat eteen ja niistä nautitaan, niitä ei suoriteta.

Olin Roomassa nyt kolmatta kertaa. Rooman lukuisiin kirkkoihin (Santa Maria Trastevere, Santa Maria del Popolo, Santa Maria Sopra Minerva ja monet muut) ja iän ikuisen ihanaan Pantheoniin, kaikkien jumalten temppelliin, eksyn joka kerta täällä ollessani. Ja siis nimenomaan eksyn, sillä täällä käppäilen päämäärättömästi karttaa katsomatta. Ostan jäätelön kioskista, enkä enää muista mistä suunnasta tulin ja mihin suuntaan olin menossa. Menen jonnekin, löydän itseni jostakin muualta. Yllätyn, ällistyn, ilahdun, hämmennyn, hurmioidun, innostun, ihastun, rakastun.

Santa Maria del Popolossa vietän aikaa tuijottaen Berninin marmoriveistosta, jonka vasen rinta veistoksen oman käden puristuksessa näyttää niin häkellyttävän pehmeältä, että luulen sitä joka kerta mozzarellaksi. Pantheonin pilareiden alla jaksaisin istua joka ilta ja yö hengittäen menneiden aikojen lumoa. Villa Borghesen puistossa nautin piknik lounasta puiden varjossa. Iltaisin eksyilen juutalaiskortteleiden kujilla tai siemailen viiniä vesilasista Trasteveressä nuhjuisessa baarissa ja sen terassilla, joka levittäytyy kaiteiden yli koko piazzalle.

Ainoa kohde, johon varsinaisesti täällä hakemalla hakeudun on Vatikaani. Sielläkin olen vieraillut aina aikaisemmilla Rooman visiiteilläni. Vatikaani on kuitenkin niin valtava ja täynnä taideaarteita, että yksi käynti ei riitä sisäistämään sitä kaikkea. Vatikaani vaatii joka kerta kokonaisen päivän, rauhan kiertää, katsoa ja ihmetellä taidehistorian merkillisiä mestareita. Ja ristiretkillä tehtyjä käsittämättömiä ryöstöjä...

Ensi kertaa Roomassa vierailevalle suosittelen lämpimästi Forum Romanumin, Palatinos kukkulan ja Colosseumin opastettua kierrosta. Ilman ymmärrystä niistä, ei mielestäni voi ymmärtää Roomaa. Hyvän, ammattitaitoisen ja eläytyvän suomenkielisen oppaan löydät täältä.

Rakastan Roomaa monesta syystä. Yksi syy on se, että rakastan kuvataidetta, historiaa ja taidehistoriaa. Jopa ruokaakin enemmän, tai ainakin yhtä paljon. Rakastan myös italian kieltä. Se on mielestäni kaikista kielistä kaunein. Ja se tapa, miten sitä puhutaan - käsillä, jaloilla, koko keholla. Rakastan sitä ajallisuuden tunnetta, joka tässä kaupungissa väistämättä tunkeutuu koko kehoosi.

Tämä blogi on kuitenkin ruokablogi. Ja ruoka on toinen syy, miksi rakastan Roomaa. Puhukaamme siis ruoasta hetki, sillä niin roomalaisetkin tekevät.





PIZZOISTA

Aloitan pizzoista monesta syystä. Avopuoliso on ilmoittanut, että jos saisi syödä vain yhtä ruokaa lopun elämänsä niin se olisi hänen kohdallaan pizzaa. Lisäksi mistään muualta maailmassa ei saa yhtä hyvää pizzaa, kuin Roomasta. Ja taas toisaalta, jos et tiedä mihin mennä, saatat juuripa Roomassa syödä elämäsi paskimman pizzan.

Pyöreitä pizzoja syödään Roomassa useimmiten iltaisin. Lounaaksi, jos halajaa pizzaa, on tyypillisempi vaihtoehto pizza al taglio, eli palana painon mukaan myytävää peltipizzaa. Palapizzan kylkeen on ihana ostaa italialaisia kuivalihoja ja tulisia makkaroita, pullo viiniä, irtopainosta oliiveja ja suunnata puistoon piknikille. Pizza al tagliossa on usein hieman paksumpi pohja ja sitä löytyy lähes joka kadulta. Jos on vaikeuksia löytää pizzapaikka, voi hyvin kysyä ohikulkevilta paikallisilta, sillä he kyllä tietävät mistä palapizzaa löytää.




Roomalainen pizza tunnetaan ohuesta pohjastaan ja se on parhaimillaan, kun reunat ovat uunissa mustuneet. Parhaat ohutpohjaiset pizzat saa kahdesta paikasta, jotka sattumoisin ovat aika lähekkäin - La Montecarlo ja Da Baffetto (lähellä Piazza Navonaa).
Kummassakin paikassa on juuri sellainen oikea meininki. Pöytäliinat ovat paperia ja veitset ja haarukat tuodaan kasana keskelle pöytää. Da Baffettossa kuittejakaan ei kirjoiteta, vaan hinta heitetään ikään kuin lennosta huutaen tai kirjoitetaan kuulakärkikynällä paperiseen pöytäliinaan.
Kummankin paikan pizzat ovat ohuita ja rapeita. Kaiken kaikkiaan juuri sitä itseään - yksinkertaista ja taivaallisen hyvää. Omaan makuuni La Montecarlolla on kuitenkin parempi tomaattikastike, kun taas Da Baffettolla on maukkaampi kevyt lounasviini.
Mielestäni koko Rooman paras pizza (mitä nyt tähän mennessä olen maistellut) on Montecarlon Pizza Napoletana - rapea pohja, taivaallinen tomaattikastike, ihana juusto ja pari hassua anjovista siellä täällä antamassa väliin pieniä suolapaloja.
Iltaisin jonoa riittää, lounasaikaan pöydän saa usein nopeammin. Ja kyllä Roomassa lounaaksi niitä pyöreitäkin pizzoja syödään, joten ei se mikään synti ole.




Roomasta saa myös hyviä napolilaisia pizzoja, eli paksupohjaisempia pizzoja (ei siis kuitenkaan mitään pannupizzoja, ne ovat amerikkalaisten keksimä humpuukkihömpötys). Paksupohjaisemmista pizzoista minulla on ehdottaa teille se yksi ja paras paikka - Dar Poeta. Paikka sijaitsee Trasteveren kaupunginosassa. Iltaisin jonoa riittää, eikä etukäteispöytävarauksia oteta. Nimensä voi kuitenkin antaa ovimiehelle ja kysyä kuinka kauan suurin piirtein kestää, että pöytä vapautuu (yleensä 30-60 min). Odottaessa voi käydä juomassa aperitiivit  kulman takana jossain Trasteveren lukuisista baareista. Suosittelen paikan biancoa nimikkopizzaa.  Ja vaadin, että tilaatte jälkiruoaksi nutella ja ricotta kakun pöytäseurueelle jaettavaksi. Se maistui minullekin, vaikka en yleensä voi sietää nutellaa.


La Montecarlo
Vicolo Savelli 13

Da Baffetto
Via del Governo Vechhio 114

Dar Poeta
Vicolo del Bologna 45





TRATTORIOISTA JA RISTORANTEISTA

Kyllähän minä tiedän, että Roomassa syödään niitä sisäelimiä. Mutta en vieläkään ole uskaltautunut niitä kokeilemaan. Joten omat vinkkini keskittyvät hyviin alkupaloihin, pastoihin ja lihoihin. Ehkä sitten ensi kerralla niitä sisäelimiäkin.




Piazza Navonan holleilla Piazza del Ficolla sijaitsee ykkösehdotukseni pitkälle illalliselle - erittäin maukasta ruokaa ja kivat hinnat. Da Francesco tarjoaa törkyisen hyviä bruschettoja oliivitapenadella, tomaateilla tai sitä omaa suosikkiani - aglio e olio, valkosipulilla ja oliiviöljyllä. Primiksi suosittelen lämpimästi kaikkia listalta löytyviä pastoja. Carbonara on tuhti ja sopii mainiosti, mikäli valitset secondiksi jonkin kevyemmän vaihtoehdon. Da Francescon penne al'arrabiata on niin hyvää, ettei sanotuksi saa - sopii tulisten ruokien ystäville. Raviolit pinaatilla ja ricotalla ovat miedompia, mutta myös erittäin maukkaita. Secondi-listalta omaksi suosikikseni nousee lihapullat.
Tässäkin paikassa jonoa riittää. Toki ottavat etukäteisvarauksia vastaan, mutta eihän se Roomassa tietenkään niin mene, että pöydän saisi juuri silloin, kun sen on varannut. Odotus on kuitenkin sen arvoista, sillä ruoan lisäksi palvelu on miellyttävää ja paikka on syystäkin roomalaisten itsensä suosima. Lisäksi viereisellä piazzalla on viehättävä baari, jonka terassilla siemaillaan viiniä ja pelataan shakkia.
Muista primin ja secondin kohdalla fare la scarpetta, mikä tarkoittaa sitä, kun kaavitaan viimeisetkin kastikkeet lautaselta suuhun leipäpalan avulla.

Campo di Fiorin läheltä löytyvässä Trattoria Modernassa illallistin tällä reissulla ensimmäistä kertaa. Oikein suositeltava paikka, jossa antipastojen kylkeen tuodaan mitä maukkainta munakoisotahnaa. Paikan lasagne on suussa sulavaa ja tiramisu uppoaa hymyssä suin, vaikka vatsassa ei enää olisikaan yhtään ylimääräistä tilaa. Trattoria Modernan bruschetat eivät kuitenkaan olleet erityisen hyviä.






Samaiselta kadulta löytyy myös paikka nimeltä Emma (pizzeria con cucina).  Tätä kokeilimme myös ensimmäistä kertaa juuri tällä reissulla hotellin respan suosituksesta. Paikka oli hyvinkin erilainen, kuin ne paikat, joihin yleensä Roomassa menen. Täällä tarjoilija otti tilauksen vastaan tabletille, kaikki hohti uututta ja paikka oli puhdas. Ei siis ehkä sieltä viehättävimmästä päästä, mutta Emman bruschetta aglio e olio oli paras syömäni ikinä. Pizza oli hyvää, ei kuitenkaan aiemmin mainitsemieni vertaista. Pastakin oli maukasta. Lisäksi paikalla on luomumerkintöjä monessa ruoassaan ja raaka-aineiden alkuperät lukevat listassa.




Trasteverestä löytyy myös kiva illallispaikka, Marco G. Ristorante, joka tarjoaa muun muuassa valmiita menuita ja tasting menuun. Ristorantena paikka on Trattorioita hieman hintavampi, mutta silti Suomea huomattavasti edulllisempi. Tasting menuun voi ottaa minimissään 2lle hengelle ja sen hinta per lärvi on 26 euroa. Viinejä löytyy moneen menoon 17 eurosta 150 euroon. 28 eurolla saimme kuitenkin pullon punaviiniä, joka ylitti helposti tason, jonka samalla hinnalla saa Suomessa.


Da Francesco
Piazza del Fico 29

Trattoria Moderna
Vicolo dei Chiodaroli 16

Emma - Pizzeria con cucina
Via Monte della Farina 28/29

Marco G
Via Garibaldi 56


 


JÄÄTELÖISTÄ 

Italialainen jäätelö on niin hyvää, että Roomassa syön jäätelöä useita kertoja päivässä - ennen lounasta, lounaan jälkeen, iltapäiväkahvilla, ennen illallista, illallisen jälkeen...





Gelaterioita löytyy Roomassa melkein joka kadulta ja niissäkin on eroja. Totuus on kuitenkin se, että ostaisitpa jäätelösi Roomassa mistä tahansa, se on silti aina parempaa kuin mikään jäätelö täällä kotosuomessa.

Gelateria del Teatrosta saat mitä hienoimpia makuja jäätelöösi. Omat suosikkimakuni ovat mm. inkivääri, rosmariini-hunaja-sitruuna, valkosuklaa-basilika ja suklaa-punaviini. Täällä jäätelöt eivät ole ihan niin kermaisia, kuten esimerkiksi Fior di Lunassa.
Fior di Luna sijaitsee Trasteveressa ja sen viikuna-jäätelöä ja cremalimon-makua suosittelen lämpimästi ihan kaikille.
Frigidarium on Da Baffetton kulmassa ja mm. siksi oiva välijätskipaikka olitpa sitten juuri syönyt pizzasi Baffetossa tai Montecarlossa.
Via Dei Chiavarilla törmäsin uuteen jäätelöpaikkaan. Tässä paikassa kävin tämän reissun aikana joka päivä osittain siksi, että se sijaitsi hotellimme vieressä ja osittain siksi, että sen tuoreista mintun lehdistä tehty jäätelö oli niin käsittämättömän hyvää. Suosittelen erittäin lämpimästi.

Gelateria del Teatron kyljessä on muuten Pizzeria del Teatro. Jotenkin olen saanut sen käsityksen, että saattaa olla samaa lafkaa. Pizza puolta en ole tuolla kokeillut, mutta voisihan se olla mielenkiintoinen. Teatron jäätelöiden suhteen suosittelen nauttimaan ne viereisillä portailla.


Gelateria del Teatro
Via di San Simone 70

Fior di Luna
Via della Lungarina 96

Gelateria Frigidarium
Via del Governo Vecchio 112

Carapina
Via dei chiavari 37 (Vicolo dei Chiodarolin kulmassa)
Uusi jäätelöpaikka, jonka tuoreista mintun lehdistä tehty gelati oli tämän kertainen yksi ehdottomista suosikeistani.


... niin, että siis jonkun verran tuli jäätelöä syötyä...






















maanantai 21. heinäkuuta 2014

KALAPUIKOT



Vietimme viime viikon Ahvenanmaalla kesälomaillen mökillä. Pappani vei avopuolisoni kalaan. Avopuoliso pyydysti hauen ja illalla pappa valmisti siitä kalapuikkoja. Sommar som bäst!




Kalapuikkojen kylkeen suosittelen nautittavaksi keitettyjä uusia perunoita voin kanssa, sekä kermaviiliin tehtyä tartar-kastiketta (ohje alla) ja simppeliä coleslawta. Voit myös lisätä pöytään suolakurkkuja, jotka sopivat mainiosti puikkojen kanssa nautittavaksi.


KALAPUIKOT - PAPPAS FISKPINNAR
edit. Pappa sanoo "4lle nälkäiselle tai 6lle ei niin nälkäiselle tai 3lle erittäin nälkäiselle".


Näitä tarvitset:

•  n. 400 gr ruodotonta haukifilettä
• 1 dl (tai enemmän) korppujauhoja
• 2 kananmunaa
• 1 l friteerausöljyä (rypsiöljyä)
• suolaa ja valkopippuria


Leikkaa ruodottomat haukifileet 6-10 cm pitkiksi puikoiksi.
Suolaa ja mausta pippurilla.
Vatkaa munat niin, että keltuaiset hajoavat ja sekoittuvat.
Dippaa haukipalat vatkattuihin kananmuniin ja anna levätä siellä noin 30 sek - 1 min.
Pyöritä paloja korppujauhoissa niin, että saavat reilusti korppujahoja ympärilleen.
Friteeraa öljyssä kunnes puikot ovat saanet kauniin tummahkon kullankeltaisen sävyn (noin 1-2 min).


Tartar-kastike kermaviiliin


Näitä tarvitset:

• purkki kermaviiliä
• tilliä
• kevätsipulin varsi
• pieni pala punasipulia
• reilusti pieniä kapriksia
• suolaa ja pippurisekoitusta


Silppua kaikki ainekset mukaan lukien pienet kaprikset.
Sekoita ainekset kermaviiliin.
Mausta suolalla ja pippurisekoituksella.



lauantai 12. heinäkuuta 2014

TABBOULEH



Tabbouleh on meillä kesän syödyin lisuke. Se käy niin monen ruoan kylkeen ja toimii hyvin myös yksinään. Falafelien ja tzatzikin kanssa se leikkii kuitenkin parhaimmat leikit. Grillijuhliinkin se on erittäin toimiva kaveri.




Pari vuotta sitten kokeilin Liemessä-blogin Jennin Tabbouleh-salaatti ohjetta ja olin kerralla myyty. Parin vuoden aikana ohjeen ainesluettelo ei ole käytössäni muuttunut muutoin, kuin määrien osalta hieman. Yrttejä, persiljaa ja minttua, heitän joukkoon reilusti, sillä haluan tabboulehni olevan ensisijaisesti yrttisalaatti. Vastaavasti olen vähentänyt snadisti bulgurin määrää. Olennaisinta on pilkkoa kaikki erittäin pieneksi - sääntö, jossa ei kannata oikaista.

Viime kesänä ystävämme tarjosivat häissään halloumilla ja omenalla säestettyä tabboulehta, joka maistui yhtälailla taivaalliselle. Niinpä olenkin toisinaan lisännyt omenan ja halloumin tehdäkseni salaatista ruokaisamman.


TABBOULEH


Näitä tarvitset:

• 4 dl vettä
• 2 dl bulguria
• suolaa

• 2 kypsää tomaattia
• 1/2 kurkku
• rasia pinaattia
• 1/2 pieni punasipuli
• 2 ruukullista persiljaa
• vajaat 2 ruukullista minttua (ei vahvaa minttua, ettei tule hammastahnan makua)
• sitruuna
• oliiviöljyä
• 1 tl suolaa

Halutessasi myös näitä:
• 1 halloumi juusto
• 1 omena


Keitä bulgur ohjeen mukaan suolatussa vedessä. Anna viiletä.
(Paista halloumi.)
Pilko tomaatit, kurkku ja sipuli (halloumi ja omena) niin pieniksi paloiksi, kuin vain ikinä pystyt.
Silppua yrtit ja pinaatti.
Siirrä kaikki kulhoon, lisää viilentynyt bulgur ja sekoita.
Purista sitruunasta mehut, lorauta oliiviöljyä päälle ja ripottele suola salaattiin. Sekoita.


SIPULI-JOGURTTIKASTIKE


Näitä tarvitset:

• 2 dl maustamatonta turkkilaista jogurttia
2 rkl silputtua kevätsipulia
• 2-3 valkosipulin kynttä
• 1 tl juustokuminaa
• suolaa


Silppua sipuli ja murskaa valkosipuli.
Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Tarjoile tabbouleh-salaatin kylkeen.



 

tiistai 8. heinäkuuta 2014

PAPUPATA



Jostain selittämättömästä syystä olen jo viikkotolkulla himoinnut tölkkiin säilöttyjä kidneypapuja chilikastikkeessa. Lisäksi olen vasta oppinut julkisesti myöntämään omaavani eräänlaisen purkkiruokafetissin. Ai mikäkö se sellainen on? No, minäpä kerron.




Monelle tilliliha on kouluruokainhokki. Minulle se oli pienenä purkkiruokaherkku, jota mamma valmisti veneen etukajuutan keittiössä kesäisillä veneretkillä kultaisella 80-luvulla. Rakastin niitä veneretkiä, kun tarjolla oli tölkissä ostettua tillilihaa ja keitettyjä uusia perunoita. Se oli myös aina ruokailutoiveeni, kun mamma ennen merelle lähtemistä kysyi mitä haluaisimme reissulla syödä.

Intohimo tölkissä erinäisiin kastikkeisiin säilöttyihin papuihin taas syntyi nuoruusvuosinani, tuossa noin 8-9 vuotta sitten, kun reissasimme kaveriporukalla Costa Ricassa täydellistä aaltoa etsimässä. Ensimmäistä kertaa surffilautaa nähneenä täydellinen aalto merkitsi minulle sellaista kevyen tuulahduksen värähtelyä meren pinnassa. Kolikkokukkaro matkabudjettina määritteli jokseenkin matkamme ravintolavalintoja. Useimmiten päädyimme jonkin mukavan oloisen keittiön pihalle tilaamaan 3:n euron Tipical Foodit. Tipical Food oli annos, jossa lautasella oli yksi paistettu kananmuna, kaksi viipaletta juustoa ja keko kidneypapuja chilimaustetussa kastikkeessa. Sopivasti proteiineja, sanoisin.
Surffireissulta jääneen himon kidenypapuihin chilikastikkeessa taltutin reissun jälkeen ja taltutan edelleen täällä kotosuomessa tölkissä myytävällä valmisvaihtoehdolla. Se on kelvannut minulle vallan mainiosti.

Juhannuksena koin eräänlaisen valaistuksen, kun tutustuin viehättävään nuoreen näyttelijättäreen, joka avoimesti kertoi omasta kiintymyksestään tölkkiruokiin, eritoten tomaattikastikkeeseen säilöttyihin valkopapuihin. Koin kannustuksen tunnetta ja helpotusta. En olekaan yksin tämän fetissini kanssa.

Bionan punaiset kidneypavut chilikastikkeessa maistuvat ihan sellaiseenan ja kylmiltään. Toisinaan ne kulkevat vatsaan paistinpannun kautta ja tuolloin kylkeen tulee paistettua myös kananmuna. Sunny side up. Nämä herkkupavut sopivat kuitenkin myös vallan mainiosti tuunattavaksi erinäisiin patoihin tai keittoihin.

Alla oleva ohje papupataan pohjaa tölkissä valmiissa chilikastikkeessa lilluviin punaisiin kidneypapuihin. Eikä sitä ainesosaa voi korvata millään, niin se vaan on.



RIISI-PAPUPATA


Näitä tarvitset:

• 2-3 rkl voita
• 2 sipulia
• 3 valkosipulin kynttä
• pieni pala inkivääriä
• 1 mieto punainen chili
 • 6 suurta kirsikkatomaattia
 • tölkki kidneypapuja chilikastikkeessa
• 1 dl paseerattua tomaattia
• suolaa ja mustapippuria
• 1/2 tl savupaprika jauhetta
• 1 /2 tl chilijauhetta

• 1,5 dl jasminriisiä
• 4 dl kuumaa vettä

• kourallinen varrellisia kapriksia
 • ruukullinen tuoretta korianteria
• 1 lime


Sulata voi pannulla.
Silppua sipuli ja kuullota keskilämmöllä.
Murskaa valkosipuli, kuori ja raasta inkivääri. Poista chilistä siemenet ja viipaloi. Siirrä nämä pannulle ja kuullota hetki. (Säästä sivuun 1/3 viipaloidusta chilistä koristelua varten).
Kaada tölkistä pavut ja chilikastike pannulle. Lisää paseerattu tomaatti ja mausta savupaprikalla, chilijauheella, suolalla ja pippurilla. Sekoita.
Lisää riisi ja 1 dl vettä. Anna putruta keskilämmöllä. Kun vesi on imeytynyt riisiin lisää 1 dl kuumaa vettä, hämmennä kevyesti pannun pohjaa myöten ja anna putruta. Kun taas vesi on imeytynyt, toista. Ja lopuksi, kun vesi on taas imeytynyt lisää viimeinen desilitra kuumaa vettä ja anna putruta. Tarkista lopuksi riisin kypsyys = kypsää, mutta edelleen hampaissa tuntuvaa. Yleensä riisin kypsymisessä menee kokonaisuudessaan alusta loppuun noin 20-30 minuuttia.
Viimeisen veden lisäyksen yhteydessä lisää pataan myös pilkotut kirsikkatomaatit.
Poista pannu levyltä. Sirottele päälle varrelliset kaprikset ja loput viipaloidusta chilistä. Silppua korianteri ja koristele.
Annostele kulhoihin ja purista lopuksi jokaisen annoksen päälle hieman limeä.




perjantai 4. heinäkuuta 2014

TÄYDELLISEN VEGEBURGERIN METSÄSTYS JATKUU



Kesän tähänastisen ehkä lämpimimmän viikonlopun ja erittäin jännittävien jalkapallo-otteluiden kunniaksi meillä nautitaan halloumiburgereita coleslawlla ja mummonkurkuilla. Tätä yhdistelmää on vaikea ylittää. Suosittelen muihinkin iltoihin - mökillä, merellä, kaupunkikodissa tai missä ikinä sitten nautitkaan kesäsi.




Olen jo joitain vuosia metsästänyt täydellisiä vegeburgereita. Kaupungilla pörrätessä erinomaisia vaihtoehtoja on löytynyt mm. Siltasesta, kaverin kotoa Siltasaaresta (hups, ne eivät olletkaan kasvishampurilaisia) ja Tukholmasta sellaisesta ravintolasta Södermalmissa, jonka nimeä en muista... mutta se siis oli jonkin levykaupan yhteydessä - hyvä kasvishampurilainen ja kiva konsepti.
Kotona testattuja ja blogiin päätyneitä aiempia ehdokkaita ovat olleet tofuburgeri ja ruis el greco.

Tässä tulee tämän kesän suosikkihampurilaiseni. Tai siis ainakin tähän asti. Voittaajahan en tule ikinä valitsemaan siitä yksinkertaisesta syystä, että niin monet ovat niin hyviä ja yhden valitseminen monesta vaihtoehdosta ei ole ikinä ollut vahvuuteni.

Ja koska en varsinaisesti nauti leipomisesta, en leiponut sämpylöitä itse. Ainakin meidän lähikaupasta saa todella hyviä, lisäaineettomia graham sämpylöitä, joten miksi turhaan kiduttaisin itseäni vaivaamalla jotain taikinaa omin pikku kätösini.


HALLOUMIBURGER


Näitä tarvitset:

• lisäaineettomia graham sämpylöitä
• halloumia
• dijonia (Turun sinappi käy myös oikein hyvin)


Valmista ensin mummonkurkut ja sitten coleslaw.
Viipaloi ja paista halloumit.
Paahda sämpylöitä hetki grillillä.
Kasaa burgerit: hieman sinappia pohjalle, päälle reipas keko mummonkurkkuja, sitten pari siivua paistettua halloumia, reilu keko coleslawta ja lopuksi sämpylän hattu päälle.
Niin yksinkertaista, niin hyvää!