KEVÄT PARIISISSA VOL.1 (ja ohje linssisalaattiin)

Nyt saatte muuttua vihreiksi kateudesta. Saatte huutaa ääneen "Voi teitä onnekkaita!" ja saatte alkaa haaveilemaan minun elämästäni. Olemme nimittäin puolisoni kanssa taiteilijaresidenssissä Pariisissa kahden kuukauden ajan. Kevät Pariisissa. Elämä on ihanaa.

Kuva: Woody Allenin fantastisesta elokuvasta Midnight in Paris.

Ensimmäinen ilta Pariisissa. Varautukaa kliseiden ilotulitukseen. 

Meillä on Pariisissa suosikki pizzapaikkamme. Se sijaitsee äveriäällä Saint Germainin alueella lähellä Saint Suplicen aikaa elänyttä, mutta sympaattista kirkkoa. Italialaista ravintolaa pyörittää isäni ikäinen herrasmies, jonka ranskan kieli taipuu, mutta jonka suusta kuulee useammin eteläisen italian leveää buonaseraa. Tämä herrasmies ei tee paikassa varsinaisesti töitä. Hän vain ilmestyy jossain vaiheessa iltaa, istuu pöytään, kävelee ympäriinsä, seisoo ravintolan ulkopuolella nojaten skootteriinsa ja päivystää. Toisinaan hänen isänsä, noin 90-vuotias hieman kutistuneempi versio pojastaan, saapuu paikalle päivystämään päivystääkö poika oikein. Oletamme näistä vanhemman herrasmiehen olevan paikan omistaja. Toki eilen hän ei ollut paikalla, liekö elossa enää. Omistajuus on saattanut siirtyä isäni ikäiselle pojalle.

Paikan nimi on Santa Lucia, mikäs muukaan. Täällä tarjoilijat eivät hienostele. Puheen sorinaa ei kuulu vain pöydistä asiakkaitten suista. Henkilökunta rupattelee tarjoilun lomassa ja tilauksia vastaan ottaessa pöytien yli toisilleen ja tiskin yli keittiöön, milloin ranskaksi, milloin italiaksi. Vakiasiakkaat tervehtivät kaikki miestä, jonka olemme päätelleet olevan jonkinlainen päätarjoilija, ehkä vuoropäällikkö. Nämä vakiasiakkaiden tervehdykset hoidetaan pääsääntöisesti italiaksi ja halauksin.

Ensimmäisenä iltanamme Pariisissa halusimme illallistaa ilman turhaa paikan etsintää, joten suuntasimme tuttuun ja turvalliseen Santa Luciaan. Täällä ovat seinillä olevien valokuvien perusteella pizzasta nauttineet myös muun muuassa Clint Eastwood sekä 90-luvun kuuma pari - Brad Pitt ja Gwyneth Paltrow. Kuvassa Gwynethillä on päällään silkkinen slip-on dress, mitäs muutakaan. 

Tilaamme alkuun bruschettat ja niiden perään pizzat ja talon punaviiniä karahvissa. Santa Lucian pizzat ovat napolilaisia, eli hieman paksupohjaisempia kuin roomalaiset serkkunsa. Pizzojen koko on muokattu parisienneille sopivaksi - ne ovat hieman pienempiä, joten kokonaisen pizzan syömisestä täyttyy mukavasti vatsa ja nälkä lähtee, mutta ähky pysyy poissa.

Jossain vaiheessa bruschettoja nauttiessamme isäni ikäinen paikkaa pyörittävä herrasmies saapuu paikalle. Hän kiertelee ravintolaa, tervehtii henkilökuntaa, käy kadulla nojailemassa skootteriinsa ja palaa takaisin sisälle istuakseen meitä viereiseen pöytään. Päätarjoilija/vuoropäälikkö tekee vanhalle herrasmiehelle tomaatti-mozzarellasalaatin ilman, että asiasta puhutaan sanallakaan. Nuori mies tulee ravintolan takatiloista ja puhuu äänekkäästi italiaa vanhemmalle herrasmiehelle. Sana Nonna (isoäiti) toistuu keskustelun aikana lähes joka lauseessa. Oletamme nuoren miehen olevan vanhemman herrasmiehen poika ja puhuvan tälle isoäidistään, oletettavasti sen kaikkein vanhimman herrasmiehen vaimosta. Nuori mies poistuu ravintolasta. Hetken kuluttua vanha herrasmies nousee pöydästä, vain jotta päätarjoilija voi sitoa hänen kaulan ympärilleen ruokalapun, jossa on suuri pizzan kuva ja teksti I love pizza. Tämä kaikki tehdään vaihtamatta sanaakaan. Hetki tämän jälkeen nuori mies palaa ravintolaan mukanaan kattila, jonka kantena toimii lautanen. Kattilan hän laskee isänsä pöydälle, nostaa lautasen isänsä eteen ja poistuu taas paikalta. Siinä sitten meidän nauttiessa pizzojamme vanhempi herrasmies - paikan omistaja - nauttii viereisessä pöydässä mammansa osso buccoa. Sitä on kattilallisen verran ja hän syö sen kaiken ruokalappu kaulassa.

Olemme nauttineet ruokamme ja viinimme, jälkiruoaksi tiramisua ja sitruunasorbettia ja maksaneet laskumme. Kävelemme Pariisin iltakatuja pitkin kohti asuntoamme. Ravintolan ja asuntomme välissä sijaitsee Notre Damen kirkko, kuljemme siitä ohi. Juuri kävellessämme kirkon edustalla olevalla aukiolla kohti kirkkoa suoraan sen ovien edessä kirkon kellot alkavat soida. Joku voisi yrittää väittää, että tämä on jonkinlainen merkki...

Jatkamme matkaa kirkon ohi pienemmille kaduille. Vastaan tulee skootterilla ajava mies, jolla on kyydissään naisystävänsä. Hän pysähtyy risteykseen liikennevaloihin ja siinä vihreitä odotellessa alkaa laulamaan oopperaa. Näin voi tehdä vain Pariisissa.

_________________________________

Toinen perjantai Pariisissa.

Asumme Seinen varrella. Joki virtaa heti pienen katumme päässä. Kurkottaessani ranskalaisen parvekkeemme yli katsoen oikealle näen Seinen. Eikä se ole ihan mikä tahansa joki. Se virtaa läpi kaupungin, joka kantaa taidehistorian merkittävimpiä aikakausia, kaupungin, joka on kautta aikojen toiminut niin kirjailijoiden, runoilijoiden, kuvataiteilijoiden ja muusikoiden episentrumina. Täällä minä nyt asun. Ja tuota jokea pitkin lähdimme eilen Samin kanssa juoksemaan iltalenkkiämme.

Juoksemme katumme päästä alas joenvartta pitkin kulkevalle alatasanteelle kohti 1re arrondisementia. Niinkin arkista asiaa tehdessä, kuin puuskuttaen juostessa, hiki otsalla, amerikkalaisiin urheiluvaatemerkkeihin sonnustautuneena tuntuu kieltämättä aika absurdilta katsella maisemia ja yht'äkkiä huomata Notre Damen kellontornit toisella puolella joen rantaa. Eikä se lopu siihen. Kellontornien jälkeen näkökenttään iskee Musée d'Orsay - impressionistien museo (ei muuten mikään ihan merkityksetön taiteen aikakausi!). Seuraavaksi horisonttiin ilmestyykin jo Eiffeltorni. Nousemme ylös alatasanteelta ylittääksemme sillan ja juostaksemme - tai no, minun tapauksessani kyse on kyllä ennemminkin verkkaisesta hölkkäilystä - joen toista puolta takaisin. Adrenaliini nousee tappiin viimeistään siinä hetkessä, kun siltaa ylittäessämme huomaamme juoseemme Louvren edessä olevalle Tuillerien puistolle asti. Siinä sitten leveä virne kasvoillamme, hikipisaroiden valuessa otsaa pitkin suunpieliin juoksemme Louvren seinää vierustavaa katua pitkin kohti kevätkotiamme. Hetken olen tukehtua omaan nauruuni ja hikeeni, kun ajattelen seinän toisella puolella minua hieman mystisemmin hymyilevää Mona Lisaa.

Kipaisemme vielä iltalenkin päätteeksi kotikulmamme leipomossa. Se on jo sulkemassa oviaan. Pardon Madame, vous avez ouvert? Ei hitto, nyt meni kyllä verbit sekaisin! Madame avaa juuri lukitsemansa oven ja ostamme seesaminsiemenillä kuorrutetun patongin. Kipuamme portaita ylös asuntoomme. Illalliseksi syömme pastaa ärtyisän tulisella tomaattikastikkeella, juomme lasilliset punaviiniä ja nautimme juuri ostamaamme vastaleivottua patonkia.

_________________________________

Ärtyisän pastan kylkeen söimme edellisiltana valmistamaani linssisalaattia. Tämä ohje on raikas ja keväinen ja mielestäni hieman ranskalainen, mutta se saattaa johtua siitä että nautin sitä Pariisipäissäni.

LINSSISALAATTI

Näitä tarvitset:

• pari, kolme kourallista hyvää salaattisekoitusta (ehkä vähän pinaattia, ehkä vähän vuonankaalia, vähän salaattisikuria...)

• purkillinen säilöttyjä linssejä

• puolikas fetajuusto

• 1 tomaatti

• pätkä kurkkua

• 1/4 sipulista

• 1 valkosipulin kynsi

• nippu korianteria

• kourallinen mintun lehtiä

• pari lohkoa sitruunaa

• loraus hyvää oliiviöljyä

• mustapippuria

Huuhtele linssit ja salaatti.

Kuutioi ja murenna fetaa. Pilko tomaatti ja kurkku pikkusormen pään kokoisiksi pieniksi paloiksi.

Silppua sipuli ja ja yrtit, murskaa valkosipuli.

Sekoita ainekset suuren kulhoon, purista päälle sitruunan lohkoista mehu ja lorauta joukkoon kevyesti oliiviöljyä.

Mausta mustapippurilla.

Voilà! 

KESÄPASTA - SOMMARPASTA

Ilmassa tuntuu syksyltä ja lämpömittari kuiskaa samaa. Vaikka mieli tekisikin sään puolesta lähinnä borschkeittoa, lämpimiä patoja tai kaalikääryleitä pyrin nauttimaan kesäisistä mauista, tuoreista yrteistä ja jäätelöstä.

 

Inspiroiduin myös viimeisimmässä Trendi-lehdessä olleesta kuvasta. Jutun takana oli Suvi Kesäläinen ja Musla-blogistaankin tunnettu Kirsikka Simberg. Kuva lasimaljakoihin laitetuista viherkasveista sai minut dallailemaan kesäsandaaleissa tänä suhteellisen lämpimänä kesäpäivänä kohti luottokukkakauppaani. En ostanut kukan kukkaa, niitä vihreitä vaan. Tiedättekö? Niitä, joilla aina viimeistellään kukkakimppuja. Ostin yhden peikonlehden, mustikkavarpuja ja jotain sellaista kevyttä ja ilmavaa lehdellistä oksaa, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Ja ostin minä yhden kukankin! Sellaisen hassun krysantemin, joka näyttää paistetulta kananmunalta.

Kotona asettelin ostamani oksat erilaisiin lasimaljakoihin ja purnukoihin ikkunalaudalle rahapuumme viereen, ihastelin hetken ja sitten tein pastaa. Sellaista kevyttä ja raikasta. Syödessä ihailin oksiani maljakoissa vielä vähän lisää. Kesä on, kun kesän tekee.

________________________________

 

Det kanske inte är precis sådant sommarväder, som vi tänker oss att juli borde erbjuda på. Men låt det inte hindra dig att göra en sommar av det ändå. Låt grytorna vänta på hösten och njut av sommarens färska smaker.

Jag inspirerades idag av den senaste Trendi-tidningens artikel om gröna växter i glasvaser på fönsterbrädet och fann mig själv dalla i sommarsandaler till min favorit blomsteraffär. Istället för blommor i klara färger köpte jag kvistar i grönt. Hemma satt jag kvistarna i olika glasvaser och burkar på fönsterbrädet bredvid vårt paradisträd. Och så lagade jag en somrig, fräsch pasta. Sommar är, när man sommar gör.

KESÄINEN FETAPASTA

4lle

Näitä tarvitset:

• Papardelle pastaa

• oliiviöljyä

• pieni sipuli

• valkosipulin kynsi

• balsamicoa

• aurinkokuivattuja tomaatteja

• miniluumutomaatteja

• 1/2 fetajuustoa

• ruukullinen basilikan lehtiä

• rasiallinen rucolaa

• suolaa ja pippuria

• parmesan juustoa

Laita pastavesi kiehumaan.

Veden kuumetessa silppua sipuli, viipaloi valkosipuli, puolita tomaatit ja kuutioi fetajuusto.

Kun vesi kiehuu ja lisäät suolattuun veteen pastan voit alkaa kuumentaa öljyä pannulla ja kuullottaa siinä sipuli.

Sipulin pehmettyä lisää valkosipuli ja aurinkokuivatut tomaatit.

Pari minuuttia ennen pastan valmistumista lisää tomaatit ja fetajuusto.

Pirskottele päälle pari pisaraa balsamicoa ja mausta suolalla ja pippurilla.

Valuta kypsynyt pasta.

Lisää pasta pannulle ja sekoita joukkoon myös osa rucolasta ja basilikan lehdistä.

Annostele.

Raasta jokaisen annoksen päälle parmesanjuustoa. Asettele päälle rucolaa ja basilikan lehtiä, rouhi päälle vähän mustapippuria ja snadisti suolaa. Loruata hieman oliiviöljyä vielä annosten päälle ja lisää päällimäiseksi vielä lisää parmesania.

  

________________________________

EN SOMRIG FETAPASTA

Det här behovs:

    

• Papardelle pasta

• olivolja

• en liten lök

• en vitlkösklyfta

• balsamvinäger

• soltorkade tomater

• små plommontomater

• 1/2 fetaost

• en kruka basilika

• ett paket rucola

• salt och peppar

• parmesan ost

Finhacka löken, skiva vitlöken, halvera plommontomaterna och skär fetan till tärningar medan pastavattnet kokar upp.

När du lägger i pastan i det saltade och kokande vattnet kan du börja bryna löken på en panna med olja.

Tillägg vitlöken och de soltorkade tomatrena när löken mjuknat till.

Ett par minuter innan pastan är färdig kan du lägga i också tomaterna och fetaosten på pannan.

Skvätta några droppar balsamico ovanpå, smaksätt med salt och peppar och blanda.

Låt pastan rinna av och lägg den på pannan. Tillägg också en del av rucolan och basilikan och blanda till.

Dela ut maten i portioner. 

Riv parmesan på vardera prtion och tillägg rucola och basilikablad. Salta och peppra smått och droppa lite olivolja på. Riv ännu lite extra parmesan över vaje portion. Färdigt!

MANSIKOITA & VUOHENMAITOFETAA

Se hetki, kun alkukesästä illan hämärtyessä laitat ensimmäisen kerran tuoreita mansikoita salaattiin...

VUOHENMAITOFETASALAATTI MANSIKOILLA

Keräsalaattia

 Vuohenmaitofetaa

Viinirypäleitä

Mansikoita

Croutonkeja

Aurinkokuivattuja tomaatteja

Miniluumutomaatteja

Kurkkua

Kevätsipulia

Kastikkeeseen

 

Oliiviöljyä

Balsamicoa

Hunajaa

Sinappia

"EI NIIN NÄTTI" - SALAATTI

Poistin tomaateista kannat, pilkoin, siirsin ne siivilään, ripottelin päälle reilun hyppysellisen suolaa, ravistin, lisäsin vielä pienemmän hyppysellisen verran suolaa, uusi ravistus ja annoin tomaattien levätä siivilässä noin 10 minuuttia. Näin suola ei niinkään suolaa tomaatteja, vaan enemminkin vain syventää niiden makua. Poistin kiven avokadosta, kuorin, kuutioin ja puristin hieman sitruunamehua päälle, jotta eivät tummenisi. Pesin jääsalaattia ja pilkoin veitsellä pienehköksi.  Silppusin punasipulia. Murskasin haarukalla fetajuustoa. Pilkoin kaapin perältä löytyneitä säilöttyjä artisokan sydämiä. Heitin kaikki ainekset isohkoon kulhoon.

Sekoitin 2/3 oliivöljyä, 1/3 sitruunanmehua, hyppysellisen suolaa ja pippuria ja noin ruokalusikallisen silputtua tuoretta vavhaa minttua. Kaadoin kastikkeen salaatin päälle ja sekoitin käsin. Näin kastike tarttuu tasaisemmin kaikkialle salaattiin. Tällä kertaa kuitenkin salaatti muuttui mössöksi. Saattoi johtua siitä, että käsittelin liian kovakouraisesti pehmeitä avokadoja. Tai siitä, että olin kuutioimisen sijaan murskannut fetan. Rumaa tuli, mutta hyvää.

Kaadoin lopuksi salaatin leikkuulaudalle keoksi, koristelin vastaraastetuilla parmesanlastuilla sekä silputulla tuoreella chilillä. Ripottelin hieman sormisuolaa päälle.

Tarjoile "ei niin nätit"-salaatit leikkuulaudalta sillä se on nättiä niin, kivan ronskia ja luo rentoa tunnelmaa. Tiskiäkin tulee vähemmän, jos omistaa niin ison leikkulaudan, että siinä voi sekoittaa salaatin.

KIIREISEN ARJEN PELASTAJA: JUUSTOPIIRAKKA

Aina ei kerkeä tai jaksa kokata sen enempää. Tänään oli juuri sellainen päivä. Nälkä tulee aina kuitenkin säännöllisesti ja se on selätettävä... Apu löytyy juustopiirakasta.

Tee ihmeessä itse voitaikina, se ei paljoa vaadi. Tosin toisinaan, kuten minulla tänään, sekin tuntui liialliselta vaivalta ja kaupan pakastealtaasta poimittu valmistaikina sai kelvata. Oikein maistuvaa näinkin.

Parhaiten tähän sopii yrtiksi tuore oregano. Oreganon voi sen puutteessa korvata basilikan lehdillä.

Sitruunan lohkot tarjoiluun ovat myös olennainen osa tämän piirakan makumaailmaa.

HALLOUMI- JA FETAPIIRAKKA

Näitä tarvitset:

• voitaikinaa

• 450 g pakastettua pinaattia

• 3 valkosipulinkynttä

• n. 100 g halloumi juustoa

• n. 100 g feta juustoa

• 1 rkl tuoretta oreganoa (tai vaihtoehtoisesti nippu tuoreita basilikan lehtiä)

• 2 kananmunaa

• 0,75 dl kermaa

• suolaa ja mustapippuria

• sitruunan lohkoja tarjoiluun

Lämmitä uuni 210 asteeseen.

Sulata pinaatti ja purista siitä nesteen pois niin hyvin kuin suinkin pystyt.

Painele sulatettu voitaikina vuokaan.

Levitä kuivaksi puristettu pinaatti taikinan päälle.

Viipaloi valkosipulin kynnet ja levitä viipaleet tasaisesti piirakan päälle.

Huuhtele halloumi juusti juoksevna veden alla.

Murenna ja pilko kummatkin juustot ja lisää ne piirakkaan ympäriinsä.

Sekoita munat ja kerma kulhossa keskenään, suolaa kevyseti (sillä juustot ovat itsessään jo aika suolaisia) ja pippuria vähän enemmän.

Kaada munakerma varovasti ja tasaisesti piirakan päälle.

Revi oregano tai vaihtoehtoisesti basilika pieneksi ja ripottele piirakan pinnalle.

Anna paistua uunissa noin 35-40 minuuttia.

Tarjoile sitruunalohkojen kanssa. Lohkoista puristettava mehu piirakan päälle raikastaa mukavasti makua.

KURKKUA, KURKKUA, KURKKUA

Tämä kelpo ja helppo lisuke syntyi aikalailla kädenkänteessä. Uskoisin sopivan hyvin erinäisten kuivempien ja tulisten ruokien lisukkeiksi, kuten esimerkiksi wokkien.

KURKKU JA FETA LISUKESALAATTI

Näitä tarvitset:

• 1 kurkku

• 1/2 pieni punasipuli

• 1/2 fetajuusto

• tilliä

• kuivattua minttua

• kevyt puristus sitruunan mehua

• 1 rkl oliiviöljyä

Höylää kokonainen kurkku pituussuunnassa pitkiksi kurkkusuikaleiksi. Höylää kurkun ympäri ja lopeta, kun saavutat kurkun siemenkeskiön. Aseta suikaleet kulhoon.

Pilko vajaa puolikas pienestä punasipulista ohuiksi puolirenkaiksi, leikkaa feta 1 cm kokoisiksi pieniksi kuutioiksi ja lisää sipuli ja juusto kulhoon.

Silppua salaatin päälle vähän tilliä ja ripottele kuivattu minttu oman maun mukaan.

Purista kevyesti hieman sitruunan mehua päälle. Varo puristamasta liikaa, omani tuli astetta liian sitruunaiseksi. Yksi kevyt puristus riittää.

Juuri ennen tarjoilua kaada oliiviöjly joukkoon ja sekoita kevyesti käsin.

PINAATTIA POSKEEN

Toisinaan kotona työskennellessä lounas saattaa jäädä väliin ja illallinen aikaistuu päivälliseksi. Siinä vaiheessa, kun päivällistä pitäisi alkaa valmistelemaan voi nälkä jo olla niin kova, että ruoan haluaa eteensä hyvinkin nopeasti.

Tämä raikas ja ruokaisa pinaatti ja feta pasta syntyi nopeasti ja vaivattomasti. Ja mikä parasta, sekaan mahtui myös sesonki raaka-aine! Kotimaista pinaattia on saatavilla tuoreena toukokuusta lokakuuhun, joten nyt on hyvä hetki alkaa herkuttelemaan vihreällä.

PINAATTI JA FETA PASTA

2lle hengelle 

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä

• 1 sipuli

• 4 valkosipulinkynttä

• 100 g tuorepinaattia

• auringonkukansiemeniä

• purkillinen säilyketomaatteja

• rkl Philadelphia tuorejuustoa

• hunajaa

• mustapippuria

• suolaa

• 1/2 pakettia fetajuustoa

• reilusti tuoreita basilikan lehtiä

• spaghettia

Perkaa tuore pinaatti ja huuhtele se huolellisesti.

Hienonna sipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä miedolla lämmöllä. Murskaa valkosipulinkynnet joukkoon ja lisää reilu teelusikallinen hunajaa päälle. Kuullota vielä hetki.

Lisää pinaatti pannulle sipulin joukkoon ja lisää auringonkukansiemenet. Paahda hetki.

Pilko tomaatit ronskin ottein, heitä ne pannulle ja sekoita joukkoon tuorejuusto.

Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tarvittaessa hunajaa tai sokeria.

Anna kastikkeen hautua keittäessäsi pastan.

Valuta pasta ja sekoita kastike joukkoon. Murskaa fetajuusto pinnalle ja ripottele basilikan lehdet päälle.