VUODEN MUTSI JA HELPPO ATERIA

On mennyt vuosi siitä, kun elämäni mullistui täysin. Enää en kokkaa iltaisin ja viikonloppuisin tuntikausia. Teen ruokia, jotka syntyvät vartissa. Jos teen laisinkaan. Wolt on osoittautunut oivaksi palveluksi lapsiperhearkeen. 

Ensin nopeat ruoat olivat vastaus iltaväsymykseen. Vauva nukkui. Oma vatsa kurni. Väsytti. Nyt nopeat ruoat ovat vastaus kiireeseen. Pieni vipeltäjä hyrrää kämpässä. Ruoanlaiton pitää tapahtua viidessä minuutissa, sillä joku, jossain, vaatii huomiota. On löytänyt kukkaruukun. Kiinnostuu kevytsorasta. Haluaa leikkiä keraamisella tuoksuastialla. Illalla pyritään yhteisiin perheillallisiin. Leikkipuistossa aika kuitenkin venähtää. On mukava jutella toisten aikuisten kanssa. Tulla kotiin kaupan kautta. Hetken nauttia siitä, että voi haaveissaan elää niin kuin ennen. Suunnitella aterioita vihannesosastolla. Jutella kalatiskillä fileerauksesta. Poimia koriin tuoreita yrttejä. Kotiin siirtyessä onkin yllättäen jo illallisen aika. Nopeasti munakasta. Tai pastaa. Tai eilisiä jämiä. Kaupassa suunniteltu uusi makuelämys jää jälleen kerran toteuttamatta.

Kirjoitin vauvakirjaan kohtaan Millainen vanhempi haluan olla? "Haluan olla äiti, joka ei kadota itseään. Sellainen, joka pitää huolta itsestään, jotta voi pitää huolta lapsestaan. Haluan olla vanhempi, joka kuuntelee ja antaa lapselleen tilaa ja uskallusta olla oma itsensä. Haluan tutustuttaa lapseni kulttuuriin ja kulttuureihin. Hyviin tapoihin. Eläimiin ja luontoon. Perinteisiin ja niihin asioihin, joista lapseni itse on kiinnostunut. Haluan olla sinulle vanhempi, jonka kanssa sinulla on aina turvallinen olo." Helppo luvata. Vaikeampi toteuttaa. Pala palalta palautan elämääni asioita, joita siinä oli ennen. Ja pala palalta tutustutan nämä asiat tyttärelleni. Yksi niistä on ruoanlaitto. Ruoanlaittoon käytetty ajatus ja aika. Raaka-aineiden arvostus ja niiden käyttö. Maut ja niihin tutustuminen.

Alussa yritin maistattaa tyttärelläni itseni tekemiä soseita. Hän ei huolinut niitä. Hän halusi Pilttiä. Semperiä. Hipiä. Ella'sta. Turhauduin. Tekemäni soseet ovat edelleen jääpalamuoteissa pakkasessa. Tyttö kasvoi eineksillä. Seurasi sormiruokailu. Sotku oli sietämätöntä. Eikä ruoka mennyt suuhun, vaan lattialle. "Nej! Inte kasta maten på golvet! Man ska äta maten." Johon tyttäreni vastasi katsomalla minua kirkkain silmin. Välinpitämättömin elkein otti ruoan käteensä, vei käden rauhallisesti olkansa yli ja pariisilaisen nonchalantisti ikäänkuin vain tiputti ruoan otteestaan. Raivostuttavaa! Ja samalla niin suloista, että olisin halunnut palkita hänet tuhansin suukoin. Äitiys on täynnä ristiriitaisia tunteita. Yritin palata soseisiin. Niitä ei enää huolinut. Nyt hän syö sormin. Harjoittelee lusikan käyttöä. Ja toisinaan, hyvin valikoituina hetkinä, tyttäreni antaa minun syöttää itseään lusikalla.

Luin jostain, kuulin jostain muualta, että pieni lapsi tarvitsee 10-20 maistelukertaa uudesta mausta, ennen kuin tottuu siihen. Yritän sinnitellä läpi tämän vaiheen elämässäni. Sormiruoista useat ovat jo alkaneet kulkea suuhun. Puhtaat raaka-aineet. Luumu. Banaani. Kurkku. Mustikat ja jogurtti maistuvat erityisesti. Lisäksi suosikkeja ovat munakas, jonka joukkoon voi periatteessa upottaa mitä vain, kunhan se on raasteen muodossa tai hyvin, hyvin pieneksi pilkottua. Myös puuro maistuu. Ja makaronilaatikko. Vielä on matkaa monimutkaisempien kokkailujen arvostamiseen. Siihen asti kuljemme niitä kohti pienin ja haparoivin askelin. Lohdutan itseäni ystäväni sanoilla "Syötän aika usein tytölleni nakkeja." Ystäväni on ruokakirjailija ja entinen ruokabloggaaja. Ja äiti-esikuvani.

Tämän postauksen ruoat eivät kuitenkaan ole sormiruokailuohjeita. Ne ovat kaltaisteni äitien arjen pelastus, kun kaipaa ihan vain itselleen lounasta tai illallista, joka syntyy vaivatta ja nopeasti. Eikä rahkeet riitä juuri siinä hetkessä yhteisen perheaterian läpirämpimiseen.

Aterioiden pääraaka-aineet osaan luetella. Lyhyesti muistan mainita missä järjestyksessä ruoan tein. Jos sillä on väliä. Toimikoot nämä vinkkeinä ja inspiraationa.

_________________________________

TUOREKURKKUSALAATTI

Toimii erityisen hyvin uunilohen kylkeen. Lohi valmistuu kuin itsestään uunissa ja salaatin kasaa viidessä minuutissa.

• 1 kuorittu ja pieniksi kuutioiksi leikattu kurkku

• Pussillinen sulatettuja herneitä (kesällä tuoreherneitä)

• Sekoita turkkilaiseen jogurttin reilusti hakattuja mintun lehtiä ja valkosipulia. Ripaus suolaa. Lisää jogurtti salaatin sekaan vasta sekunti ennen tarjoilua.

_________________________________

SAVULOHI-SMETANA PASTA

• spaghettia

• savulohta

• herneitä

• tilliä

• herneenversoja

Kaada keitetty spaghetti paistinpannulle savulohen, tillin ja herneiden kanssa. Sekoita miedolla lämmöllä. Ripaus suolaa. Annostele. Revi herneenversoja annosten päälle.

_________________________________

MUNAKKAITA

• Riko 3 kananmunaa kulhoon. Suolaa ja mustapippuria. Vatkaa hetki. Kaada vatkatut munat kuumalle, öljytylle tai voiselle pannulle. Munakkaan alkaessa hyytelöityä voit lisätä päälle suosikkiaineksiasi ja antaa munakkaan kypsyä rauhassa keskilämmöllä. 

Tässä muutamia ideoita täytteiksi.

Yksinkertaisesti yrttejä

• ruohosipulia ja persiljaa

Suolan himoon

• chorizo-makkaraa

• raejuustoa

• persiljaa

Tarjoile aina munakas vihersalaatin kanssa. Vaikka söisitkin ihan vain itseksesi. Minun vihersalattiin ei tule muuta, kuin erilaisia vihreitä salaatinlehtiä ja hyvä itse tehty vinegrette.

• oliiviöljy

• valkoviinietikka

• kokojyväsinappi

• hunaja

_________________________________

ARKISALAATTI

• säilöttyjä ja valuutettuja punaisia linssejä
• rucolaa
• revittyä lehtikaalia
• kuorittu ja viipaloitu päärynä
• pehmeää vuohenjuustoa
• löysäksi keitetty kananmuna

Ainekset kulhoon. Turhaan sekoittaisit. Puolita annoksen päälle löysäksi keitetty kananmuna ja katso keltuaisen valumista salaatin kastikkeeksi. Ripaus sormisuolaa päälle.

KESÄPASTA - SOMMARPASTA

Ilmassa tuntuu syksyltä ja lämpömittari kuiskaa samaa. Vaikka mieli tekisikin sään puolesta lähinnä borschkeittoa, lämpimiä patoja tai kaalikääryleitä pyrin nauttimaan kesäisistä mauista, tuoreista yrteistä ja jäätelöstä.

 

Inspiroiduin myös viimeisimmässä Trendi-lehdessä olleesta kuvasta. Jutun takana oli Suvi Kesäläinen ja Musla-blogistaankin tunnettu Kirsikka Simberg. Kuva lasimaljakoihin laitetuista viherkasveista sai minut dallailemaan kesäsandaaleissa tänä suhteellisen lämpimänä kesäpäivänä kohti luottokukkakauppaani. En ostanut kukan kukkaa, niitä vihreitä vaan. Tiedättekö? Niitä, joilla aina viimeistellään kukkakimppuja. Ostin yhden peikonlehden, mustikkavarpuja ja jotain sellaista kevyttä ja ilmavaa lehdellistä oksaa, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Ja ostin minä yhden kukankin! Sellaisen hassun krysantemin, joka näyttää paistetulta kananmunalta.

Kotona asettelin ostamani oksat erilaisiin lasimaljakoihin ja purnukoihin ikkunalaudalle rahapuumme viereen, ihastelin hetken ja sitten tein pastaa. Sellaista kevyttä ja raikasta. Syödessä ihailin oksiani maljakoissa vielä vähän lisää. Kesä on, kun kesän tekee.

________________________________

 

Det kanske inte är precis sådant sommarväder, som vi tänker oss att juli borde erbjuda på. Men låt det inte hindra dig att göra en sommar av det ändå. Låt grytorna vänta på hösten och njut av sommarens färska smaker.

Jag inspirerades idag av den senaste Trendi-tidningens artikel om gröna växter i glasvaser på fönsterbrädet och fann mig själv dalla i sommarsandaler till min favorit blomsteraffär. Istället för blommor i klara färger köpte jag kvistar i grönt. Hemma satt jag kvistarna i olika glasvaser och burkar på fönsterbrädet bredvid vårt paradisträd. Och så lagade jag en somrig, fräsch pasta. Sommar är, när man sommar gör.

KESÄINEN FETAPASTA

4lle

Näitä tarvitset:

• Papardelle pastaa

• oliiviöljyä

• pieni sipuli

• valkosipulin kynsi

• balsamicoa

• aurinkokuivattuja tomaatteja

• miniluumutomaatteja

• 1/2 fetajuustoa

• ruukullinen basilikan lehtiä

• rasiallinen rucolaa

• suolaa ja pippuria

• parmesan juustoa

Laita pastavesi kiehumaan.

Veden kuumetessa silppua sipuli, viipaloi valkosipuli, puolita tomaatit ja kuutioi fetajuusto.

Kun vesi kiehuu ja lisäät suolattuun veteen pastan voit alkaa kuumentaa öljyä pannulla ja kuullottaa siinä sipuli.

Sipulin pehmettyä lisää valkosipuli ja aurinkokuivatut tomaatit.

Pari minuuttia ennen pastan valmistumista lisää tomaatit ja fetajuusto.

Pirskottele päälle pari pisaraa balsamicoa ja mausta suolalla ja pippurilla.

Valuta kypsynyt pasta.

Lisää pasta pannulle ja sekoita joukkoon myös osa rucolasta ja basilikan lehdistä.

Annostele.

Raasta jokaisen annoksen päälle parmesanjuustoa. Asettele päälle rucolaa ja basilikan lehtiä, rouhi päälle vähän mustapippuria ja snadisti suolaa. Loruata hieman oliiviöljyä vielä annosten päälle ja lisää päällimäiseksi vielä lisää parmesania.

  

________________________________

EN SOMRIG FETAPASTA

Det här behovs:

    

• Papardelle pasta

• olivolja

• en liten lök

• en vitlkösklyfta

• balsamvinäger

• soltorkade tomater

• små plommontomater

• 1/2 fetaost

• en kruka basilika

• ett paket rucola

• salt och peppar

• parmesan ost

Finhacka löken, skiva vitlöken, halvera plommontomaterna och skär fetan till tärningar medan pastavattnet kokar upp.

När du lägger i pastan i det saltade och kokande vattnet kan du börja bryna löken på en panna med olja.

Tillägg vitlöken och de soltorkade tomatrena när löken mjuknat till.

Ett par minuter innan pastan är färdig kan du lägga i också tomaterna och fetaosten på pannan.

Skvätta några droppar balsamico ovanpå, smaksätt med salt och peppar och blanda.

Låt pastan rinna av och lägg den på pannan. Tillägg också en del av rucolan och basilikan och blanda till.

Dela ut maten i portioner. 

Riv parmesan på vardera prtion och tillägg rucola och basilikablad. Salta och peppra smått och droppa lite olivolja på. Riv ännu lite extra parmesan över vaje portion. Färdigt!

KULTAREUNUS ARKEEN - EN GULDKANT PÅ VARDAGEN

Helahoidon haastavin osuus on ostaa hyvää tryffelipastaa - se vaatii reissun joko Helsingin Museokadulle tai Etelä-Ranskaan Nizzan lentokentälle. Mutta muutoin homma on niin helppoa, että onnistuu jopa vähän pidemmän ja väsyttävämmän työpäivänkin päätteeksi. Siksipä juuri, vaikkakin tämä pasta-annos sopii myös juhlaan ja erityisesti hyvän ja täyteläisen punaviinin kanssa nautittavaksi, se on myös oivaa arjen luksusta. Juuri sellainen pieni kultareunus, joka tekee arjesta asteen parempaa.

Vierailin taas huhtikuun lopussa Etelä-Ranskassa Hyèresin pienessä kaupungissa eräillä muotifestareilla. Niistä on tullut pienen kaveri-/kollegaporukan kanssa jo eräänlainen perinne. Matkan sisäisiksi perinteiksi on muodostunut monenlaiset kämmit (lukekaa: alusvaatteiden lentäminen hotellin ikkunasta ulos kadulle, ranskalaisesta apteekista ostetun hammastahnan osoittautuminen tekohampaiden kiinnitysliimaksi hampaiden pesuvaiheessa, rintaliivien unohtuminen päälle suihkuun mentäessä, kasvoveden käyttäminen vahingossa suuvetenä ja monet, monet muut). Muotifestareilta ei olla vielä selvitty kertaakaan ilman, että jotain hajamielisyydestä johtuvaa absurdia olisi tapahtunut. Ja jotenkin se sopii hyvin festareiden tunnelmaan - siellä Pariisilaisetkin chicit tyypit päästävät vähän irti ja ovat hetken aikaa ihan oikeasti jopa rentoja.

Toiseksi matkan sisäiseksi perinteeksi on muodostunut kotimatkalla shoppailu Nizzan lentokentän ruokakaupassa. Dijonit, fromaget, macaronsit ja tapenadet tarttuvat joka kerta käteen. Tällä kertaa nappasin mukaani myös Maison de la Truffen Tagliatelles à la Truffe d'Éte:tä. Tryffelipastaa. Kotona valmistin pastalle kermaisen herkkusienikastikkeen, jota ehostin Ranierin tryffeliöljyllä. Kylkeen maistui aivan järjettömän hyvin Alkon loisteliaan ja asiantuntevan myyjän suosittelema täyteläinen ja samettisen pehmeä punaviini.

Minä en tiedä viineistä oikein mitään paitsi sen, että tykkään valkoisissa paljon pirskahtelevista Rieslingeistä, tykkään raikkaista kuohuviineistä, champanjasta ja proseccosta ja punaviineissä maistuu parhaiten erittäin täyteläiset ja pehmeät. Niin, että siinä oma osaamiseni. Ainiin, ja tiedän miten toimia pöydässä viiniä maistellessa niin, että vaikutan siltä, että tiedän mitä teen. Tästä johtuen en ihan tiedä miten kertoa teille "ammattikielellä" mistä punaviinistä oli kyse. Joten, kerron sen näin: etiketti oli musta ja siinä luki isoilla valkoisilla kirjaimilla Regolo. Alla kultaisin kirjaimin Sartori Di Verona ja vuosi taisi olla 2010. Hinta oli hyvä, sellaiset reilu 14€ ja maku sopi kermaisen tryffelipastan kanssa yhteen kuin nappi silmään.

Tähän pastaan tuli himo, joten otin ensi töikseni yhteyttä Museokadun Hella&Herkku kaupan pitäjään ja kysyin josko häneltä löytyisi jotain vastaavaa. Ja kyllähän löytyi! Reissu Museokadulle sateisena tiistai-iltana ja käteen tarttui Savini Tartufin tryffelipastan lisäksi liuta muitakin ihania juttuja. Hella&Herkussa minulle käy aina niin.

En tiedä saako Suomesta mistään tuota Nizzan kentältä ostamaani tryffelipastaa. Enkä tiedä saako muitakaan tryffelipastoja muualta, kuin Hella&Herkusta. Savolainen edesmennyt Ukkini sanoisi tähän, että suattaapi olla, että saa ja suattaapi olla, että ei saa. Oli miten oli, näissä kahdessa on pieniä eroja. Maison de la Truffen pastassa tryffelin maku on voimakkaampi ja koska tykkään voimakkaasta tryffelistä suosisin tätä. Kumpikaan ei ole laisinkaan esanssinen ja niissä on rouhea pinta, joka auttaa kastikkeen tarttumisessa. Siitä kummallekin isot plussat. Niille, joille maistuu miedompi tryffelin maku suosittelen lämpimästi Savini Tartufin pastaa. Jos tykkää voimakkaasta mausta, niin kuin minä, mutta ei saa käsiinsä tuota Maison de la Truffen tuotetta, voi sååsiin lorauttaa vähän reilummin tryffeliöljyä - se on ihan toimiva kikka kolmonen.

_________________________________

Sätt en guldkant på vardagen med denna super enkla tryffelpasta. Det enda krävande med detta recept är att köpa själva pastan. I Helsingfors hittar du Savini Tartufis milda, väldigt goda tryffelpasta med bra konsistens på Museigatan i butiken Hella&Herkku. En god tryffelpasta med starkare smak finns hos Maison de la Truffe. Om det säljs i Finland nånstans, vet jag inte. Men jag kan berätta, att den kan hittas åtminstone på Nice flygfält, ifall vägen för dig ditåt nå't tag. 

_________________________________

TRYFFELIPASTA

2-3lle

Näitä tarvitset:

• tryffelipastaa

• n. 1 rkl voita

• tryffelillä maustettua oliiviöljyä

• 1 banaanishalottisipuli

• rasiallinen herkkusieniä

• reilu 1 dl kermaa

• n. 1 rkl silputtua ruohosipulia

• suolaa ja pippuria

• parmesaania

Laita pastavesi kiehumaan ja mausta vesi suolalla.

Silppua sipuli ja viipaloi sienet.

Sulata voita pannulla keskilämmöllä.

Lisää silputtu banaanishalottisipuli ja kuullota miedolla lämmöllä.

Lisää viipaloidut herkkusienet, loruta päälle n. 1 rkl tryffeliöljyä ja kuullosta kunnes sienet ovat hieman pehmenneet ja ylimääräinen neste haihtunut. (tässä vaiheessa pastan voi heittää keitin veteen)

Lisää pannulle sienten ja sipulin joukkoon kerma ja ruohosipuli. Anna hautua pastan kiehuessa.

Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. Lorauta vielä päälle hieman tryffeliöljyä.

Valuta keitetty pasta ja kaada valuutettu pasta kastikkeen joukkoon. Sekoita ja tarjoile.

Raasta annosten päälle reilusti parmesaania ja nauti hyvän punaviinin kanssa.

TRYFFELPASTA

För 2-3 pers.

Det här behövs:

• tryffelpasta

• ca. 1 msk smör

• olivolja smaksatt med tryffel

• 1 bananshalottenlök

• 1 ask champinjoner

• en dryg dl grädde

• ca. 1 msk finhackad gräslök

• salt och peppar

• parmesan

Sätt pastavattnet och koka och smaksätt vattnet med salt.

Finhacka löken och skiva svamparna.

Smält smöret på en panna på medelstark värme.

Tillsätt löken och bryn på svag värme tills löken mjuknat.

Tillsätt svamparna och häll på ungefär en matsked tryffelolja. Bryn tills svamparna mjuknat ett slag och överlopps vätskan avdunstat. (i det här skedet kan pastan läggas i det kokande vattnet)

Tilllägg på pannan med svamparna och löken grädde och gräslök. Sjud under tiden pastan kokar.

Smaksätt till slut med salt och peppar och häll på lite tryffelolja enligt smak.

Låt pastan rinna av och häll sedan pastan i såsen, blanda och servera med en rejäl mängd parmesan ost.Njut av med ett fylligt och mjukt rödvin.

PERUSASIOIDEN ÄÄRELLÄ, SOIJAMAKARONILAATIKKO - SOJAMAKARONILÅDA

Makaronilaatikko on varmasti osa joka kodin perusrepertuaaria. Lååtasta on olemassa monenlaisia versioita, mutta lihamakaronilaatikko lienee se kaikkein yleisin. Jos nyt kuitenkin olet miettinyt lihan vähentämistä ruokavaliossasi sen voi helposti korvata soijarouheella. Riittävä maustaminen onkin siinä sitten se keskeisin juttu.

Soijarouhe on kätevä korvike lihalle, mutta korvikkeen sijaan sitä voi myös ajatella ihan vaan omana itsenään, hyvänä raaka-aineena. Se on proteiinirikasta ja kevyttä. Hyvä vaihtoehto siis!

Kun reilu kymmenen vuotta sitten jätin lihan pois ruokavaliostani opettelin soijarouheen käyttöä ruoanlaitossa ja vuosien varrella siitä on tullut tuttu ja turvallinen, monikäyttöinen ja maistuva kaveri.

Oma suosikkini rouheen käyttämiseen on makaronilaatikko, johon lisään soijan kaveriksi porkkanaa ja kapriksia. Valkosipulikin sopii hyvin maustamaan uuniruokaa.

Meillä tehdään makaronilaatikkoa ja keittoja aina sillä periaatteella, että "tästä syödään sitten useampana päivänä". Ne, kun ovat sellaisia ruokia, jotka eivät ota pahakseen uudelleen lämmittäessä. Kuulisinkin mielelläni teiltä, mitä teillä tehdään silloin, kun tiedetään edessä olevan useampi päivä ilman aikaa kokkailulle. Kommenttiboksi odottaa ideoitanne ja vinkkejänne!

Sojakross kan kännas främmande för nå'n, som vanligtvis äter mycket kött. Men våga pröva! Det kräver mycket kryddor och smått förbehandling, men i längden lär du dig hur gott det kan vara med denna proteinrika matvara, som dessutom är lätt på fett.

Nedan recept på min egna sojafavorit - makaronilåda! Det är något vi lagar ofta med tanken att äta av i flera dagar. Lite som soppor, ni vet, som inte lider av att återvärmas. 

Nu frågar jag efter era idéer för rätter ni lagar då ni vet, att ni inte kommer att ha tid att stöka i köket på flera dagar.

SOIJAMAKARONILAATIKKO

6lle (2 uunivuokaa)

Näitä tarvitset:

• 400 g makaroneja

• 7 dl kevytmaitoa

• 3 kananmunaa

• 1.5 dl tummaa soijarouhetta

• 3 dl kasvislientä

• 1 iso prokkana tai 2 pientä

• 1 sipuli

• 2-3 valkosipulin kynttä

• 1-2 tl pieniä kapriksia

• 1 tl paprikajauhetta

• suolaa ja mustapippuria

• 150 g emmenthal-raastetta

• pala parmesaania

• voita vuoan voiteluun

• tuoretta basilikaa tarjoiluun

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja voitele uunivuoat.

Kiehauta kasvisliemi, lisää soijarouhe ja anna kiehua kevyesti kunnes vesi on täysin imeytynyt rouheeseen.

Silppua sipuli ja kuullota.

Pilko porkkana pieniksi kuutioiksi ja murskaa valkosipuli.

Lisää sipulin joukkoon pannulle keitetty soijarouhe, porkkanakuutiot, kaprikset ja valkosipuli.

Mausta runsaalla mustapippurilla, paprikajauheella ja suolalla. Seos saa maistua vähän liiankin suolaiselta, sillä laatikossa uunissa maku hieman vaimenee.

Keitä makaroneja vain hetken, 2-3 minuttia riittää.

Riko munat kulhoon ja vatkaa keltuaiset rikki. Lisää maito, mausta ripauksella suolalla ja pippuria ja sekoita.

Valuuta makaronit ja kaada ne uunivuokiin. Lisää rouheseos ja sekoita makaronien joukkoon tasaisesti.

Kaada munamaito päälle.

Sirottele juustoraaste päälle ja raasta lisäksi vielä parmesania mukaan.

Kypsennä uunin alatasolla noin 45 minuuttia.

Koristele basilikan lehdillä.

SOJAMAKARONILÅDA

6 pers. (2 ugnsformer)

Det hör behövs:

• 400 g makaroner

• 7 dl lättmjölk

• 3 ägg

• 1,5 dl mörk sojakross

• 3 dl grönsaksbuljong

• 1 stor eller 2 små morätter

• 2-3 vitlöksklyftor

• 1-2 tsk små kaprisar

• 1 tsk paprikapulver

• salt och svartpeppar

• 150 g riven emmenthal-ost

• en bit parmesan

• smör att smörja formerna

• färsk basilika för garnering

Värm ugnen till 200 grader och smörja formerna.

Koka upp buljongen, tillägg sojakrossen och låt sjuda tills krossen sugit upp allt vatten.

Hacka löken och bryn smått på pannan tills gyllene.

Tärna morötterna och krossa vitlöken.

Tillägg den kokta sojakrossen, morötterna, vitlöken och kapris på pannan.

Smaksätt med peppar, salt och paprikapulver. Det får vara lite för saltigt, eftersom smaken mjuknar till i ugnen.

Koka makaronerna en stund, 2-3 minuter räcker.

Söndra äggen i en skål och vispa äggulorna sönder. Tillägg mjölken, smaksätt med peppar och en nypa salt och blanda väl.

Låt det kokta makaronerna rinna av i en sil och häll dem sedan i ugnsformarna.

Dela upp sojakrossblandingen i ugnsformarna och blanda väl och jämt ihop med makaronerna.

Häll ägg mjölken över.

Täck hela ytan med riven ost och riv ännu lite parmesan över alltihop.

Grädda i ugnen i ungefär 45 minuter på nedre nivån.

Garnera med basilikablad.

LEHTIKAALI, TOMAATTI JA VALKOSIPULI - LOUNAS PASTA

Lehtikaali maistuu mulle parhaiten kahdessa muodossa - kuullotettuna pannulla öljyssä ja voissa tai smoothiessa. Tässä ensimmäisestä versio.

Aika usein tulee mietittyä, että kuinka yksinkertaisia ja helppoja asioita voi blogissa jakaa ilman, että se alkaa vaikuttamaan lukijan aliarvioimiselta. Loppupäätelmä on aina sama. Ei yksinkertaisuus ole synti. Eikä helppous ole laiskuutta. Yhdistettynä ne ovat vain fiksu veto. Kun makuja ei ole liikaa peittämään alleen toisiaan ja ruoka syntyy kädenkäänteessä kaikki ovat voittajia.

Eikä tämä pasta nyt kuitenkaan niin minimalistinen ole. Rasvojakin on kolmea eri sorttia. Tulee sitä viikottain huomattavasti askeettisempiakin ruokia tehtyä. Niistä yksi suosikki koostuu vihersalaatista ja viinirypäleistä. Ja balsamicopohjaisesta kastikkeesta. Mutta niistä joskus myöhemmin lisää. Tässä nyt tämä lehtikaalipasta.

LOUNAS PASTA LEHTIKAALILLA

2lle

Näitä tarvitset:

• 1 rkl oliiviöljyä

• 1 rkl tryffeliöljyä

• 1 rkl voita

• 1 pieni sipuli

• 3 lehtikaalin lehteä

• 2 valkosipulin kynttä

• 1/2 punainen chili

• kourallinen miniluumutomaatteja

• ruokalusikallinen suuria varrellisia kapriksia

• suolaa ja mustapippuria

• penne pastaa

Laita pasta vesi kiehumaan. Keitä pasta.

Pastan kypsyessä hienonna sipuli ja suikaloi lehtikaalin lehdet.

Kuumenna öljyt pannulla. Lisää sipuli ja lehtikaali. Kuullota. Suolaa.

Lisää nokare voita lehtikaalin päälle ja sekoita voin sulaessa.

Murskaa valkosipuli, viipaloi chili ja lisää pannulle.

Poista kapriksista varret, puolita kaprikset ja tomaatit. Siirrä pannulle.

Valuta pasta ja kaada lehtikaalihöysteen sekaan. Suolaa ja pippuria. Loraus oliiviöljyä. Sekoita. Ja se on siinä.

TOMAATTIKASTIKE

Onni on puoliso, joka osaa kokata. Oikein erityinen onni on puoliso, joka osaa kokata juuri ne jutut, joissa itse ei ole parhaimmillaan. 

Tykkään pastasta. Ja tomaattikastike kuuluu kaikkien pastasta nauttivien perusrepertuaariin. Minun käsissäni siitä tulee kuitenkin pelkästään ihan hyvää. Huushollimme ylivoimainen pastalle-tomaattikastike-mestari on taloutemme komeampi osapuoli. Hänen käsissään kastike saa syvyyttä, josta makunystyrät hurraavat hurmioituneena.

Tärkeää on laadukas tomaattimurska sekä happo ja makeus ja sen snadisti ärsyttävän tv-kokin sanoin "hyvä suola". Loppujen lopuksi hyvä tomaattikastike syntyy aika nopeasti, vaikkakaan sen kanssa ei missään nimessä pidä kiirehtiä.

Tässä versiossa käytössä oli soijarouhetta. Maltillisesti kuitenkin, joten uskon, että maistuu niillekin jotka eivät rouheesta välittäisikään. Toki sen voi jättää pois tai korvata lihalla. Soijarouhe tuo kuitenkin mukavaa täyteläisyyttää ja pehmeyttä muuten aika tuliseen kastikkeeseen.

Tulisia tomaattikastikkeita suosittelen muuten nauttimaan vähän tuhdimpien pastojen kanssa. Esimerkiksi paccheri toimii tosi hyvin. Rigatonikin on oiva kaveri. Ja tietenkin sellainen rouheapintainen pasta on aina parempi, sillä sen pintaan kastikkeet tarttuvat paremmin.

Meillä muuten syödään aika paljon aurinkokuivattuja tomaatteja ja aina, kun purkki loppuu kaadamme siitä öljyt talteen ja käytämme ne ruoanlaitossa. Suosittelen.

TOMAATTIKASTIKE SOIJARUOHEELLA

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä aurinkokuivattujen tomaattien purkista

• ripaus yrttisormisuolaa

• 1 iso punasipuli

• pätkä purjon valkoista vartta

• loraus paksua balsamicoa (esim. Vernan)

• mehut kahdesta sitruuna lohkosta/siivusta

• 1 punainen chili

• 2-3 valkosipulin kynttä

• 500 gr tomaattimurskaa

•  reilu 1/2 dl soijarouhetta

• 1-2 rkl aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja

• 1 rkl tuoretta rosmariinia

• reilusti mustapippuria

• kuivattua basilikaa

• suolaa

• pieni loraus vaahterasiirappia

• tuoretta oreganoa

Kuumenna öljy pannulla ja mausta sormisuolalla.

Hienonna sipuli ja purjo ja siirrä pannulle. Lorauta joukkoon hieman balsamicoa ja purista yhdestä sitruunaviipaleesta mehut. Kuullota miedolla lämmöllä noin vartin ajan.

Murskaa valkosipuli ja silppua chili siemenineen. Lisää puolet pannulle ja säästä loput myöhemmäksi. Kuullosta vielä hetki.

Pilko aurinkokuivatut kirsikkatomaatit ja silppua kahden rosmariini oksan lehdet.

Lisää pannulle tomaattimurska, soijarouhe, loput chilistä ja valkosipulista, pilkotut aurinkokuivatut tomaatit sekä silputtu rosmariini.

Huuhtele tomaattimurska tölkki vedellä ja kaada pannulle puolikas tölkillinen. Soijarouhe tarvitsee nestettä.

Purista toinen lohko sitruunan mehua kastikkeen joukkoon ja sekoita.

Mausta reilusti mustapippurilla, kevyemmin kuivatulla basilikalla ja suolaa tarpeen mukaan. Lisää pieni loraus vaahterasiirappia ja revi yhden oregano oksan lehdet kastikkeeseen.

Anna hautua noin 10 minuuttia.

Keitä kastikkeen hautuessa pasta. Valuta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Annostele ja rouhi päälle kevyesti parmesan juustoa.

PASTA ALLA NORMA

Pasta alla norma valmistuu aikalailla itsestään. Suurin osa valmistuu uunissa paahtuen ja pannulla hiljakseen hauduttaen. Sisilialainen herkku on kuulemani mukaan saanut nimensä sisilialaissyntyisen säveltäjän, Bellinin, rakastetuimman oopperan, Norman, mukaan.

Kävin viime lauantaina tiedätte-kyllä-minkä-tavaratalon tiedätte-kyllä-millä-päivillä ja ostin ison kimpaleen manchegoa hyvään hintaan. Sitä päätyi nyt pasta annosten päälle ja ai että, oli hyvää! Oikeastaan tähän perinteiseen ruokaan kuuluu käyttää ricotta salata - juustoa. Se ei ole samaa, kuin ehkä paremmin tunnettu pehmeä ricotta. Ricotta salata muistuttaa koostumukseltaan ja maultaan paljolti parmesaania, mutta on sitäkin hieman voimakkaampi. Tykästyin kuitenkin niin tähän manchegolla tuunattuun pasta alla normaan, että taidanpa mennä sillä jatkossakin.

Näillä määrillä munakoisolla on ironisesti kyllä vähän pienempi rooli tässä munakoisopastassa. Jos tykkää, voi käyttää tähän toisenkin munakoison, mikään ei estä. Paahdoin mukaan myös kirsikkatomaatteeja osittain siksi, että ne ovat nättejä annosten päällä ja osittain siksi, että ne raikastavat ateriaa. Kiva pikku lisä, jonka aion jatkossakin tehdä.

PASTA ALLA NORMA

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä

• suolaa ja mustapippuria

• 1 munakoiso (tai 2, jos haluat)

• pari oksaa kirsikkaterttutomaatteja

• 1 iso sipuli

• 3 suurta valkosipulin kynttä

• 1/2 tl kuivattuja chilihippuja

• tölkki hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti tai Cirio)

• 1-2 tl balsamicoa

• tuoretta basilikaa

• manchego juustoa

• pastaa (Suosin tässä putkilomaista pastaa, kuten penneä, rigatonia tai paccheri pastaa. Pastan on hyvä olla suurta, sillä pienempi pasta jää jotenkin tässä makumaailmassa liian laimeaksi).

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Viipaloi munakoiso noin 2 cm paksuisiksi siivuiksi ja itketä noin 20 minuuttia painon alla.

Kuivaa neste munakoisojen pinnalta.

Aseta munakoisot uunipellille leivinpaperille ja kaada kevyesti oliiviöljyä päälle. Paahda uunissa noin 45 minuuttia. Lisää vartin jälkeen kirsikkatomaatit ja anna niiden paahtua munakoisojen kanssa viimeiset 30 minuuttia.

Silppua sipuli ja murskaa valkosipuli.

Kuullota sipulit ja valkosipuli hitaasti pannulla keskilämmöllä.

Lisää chilihiput ja sekoittele noin 30 sekuntia.

Lisää tomaattimurska sekä balsamico, sekoita ja anna hautua 30 minuuttia.

Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Pilko kypsenneytyt munakoisot isoiksi kuutioiksi ja lisää valmiiseen kastikkeeseen. Lisää myös kourallinen tuoreita basilikan lehtiä.

Keitä pasta (muista al dente!), valuta ja siirrä kastikkeen sekaan. Sekoita kevyesti. Asettele lautasille, raasta rouheasti ja runsaasti manchegoa päälle, asettele jokaisen annoksen päälle pätkä kirsikkaterttutomaattioksaa ja koristele parilla basilikan lehdellä. Buon appetito!

ISO KULHOLLINEN PASTAA

Kiireessäkin voi syntyä hyvää ruokaa, jossa on mukavasti purutuntumaa ja paljon makuja.

Tähän raikkaaseen pasta-annokseen ei liity sen kummempaa tarinaa. Kunhan nyt oli aurinkoinen pakkaspäivä, töitä riittämin ja kova nälkä. Vatsa täyttyi niinkin herkullisella kulhollisella ruokaa, että ohje siihen päätyy nyt tänne. Nauttikaa!

PORKKANA PASTA

1lle henkilölle

Näitä tarvitset:

• tagliatelle pastaa

• 1 porkkana

• pala punaista paprikaa

• ruohosipulia

• 1 tl kapriksia

• 1 pieni valkosipulin kynsi

• hyppysellinen kuivattuja chilihippuja

• 1/2 lime

• oliiviöljyä

• suolaa

Keitä pasta suolatussa vedessä.

Pastan kypsyessä kuori porkkana ja käytä kuorimaveistä leikataksesi suikaleita porkkanasta kulhon pohjalle.

Viipaloi paprika erittäin ohuiksi suikaleiksi, silppua ruohosipulia noin ruokalusikallisen verran ja lisää kulhoon.

Murskaa joukkoon valkosipulin kynsi.

Lisää kaprikset ja hyppysellinen chilihippuja.

Valuta pasta ja lisää kulhoon.

Kaada päälle reilusti oliiviöljyä, purista limestä päälle mehut ja rouhi hieman suolaa päälle.

Sekoita ja nauti heti.

CANNELLONI

Cannellonit ovat loppujen lopuksi aika vaivaton ja helppo ateria valmistaa. Meillä pinaatti ja vuohenjuusto täytteiset pastaputkilot tarjoiltiin tällä kertaa illlallisvieraille italialaishenkisessä kattauksessa, jossa ei turhia hienosteltu.

Takana oli yö lastenvahteina ja työn täytteinen lauantaipäivä. Niinpä tarjoiltavaksi valikoitu ruoka, joka osittain valmistuu itsekseen uunissa. Täytimme kaupan valmiita kuivattuja cannelloniputkia nopeasti syntyvällä, mutta sitäkin maukkaammalla täytteellä. Näin säästimme voimiamme ja aikaa itse sosialisoimiseen ja hauskanpitoon vieraiden kanssa. Tämä on mielestäni jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, kuinka vaivaton ja helppo ruoka voi olla myös maukasta ja sekä arkeen että juhlaan sopivaa.

Ensimmäisen version täyte oli ehkä hieman liian juuston täytteinen ja niinpä tein illalislauantain jälkeisenä maanantaina uuden version, jossa vähensin juuston määrää ja vastaavasti lisäsin pinaatin määrää. Lisäsin myös hieman rucolaa pinaatin kaveriksi. Tiedän, tiedän, homma pitäisi tehdä toisin päin - kokeiluversio ensin ja vasta toiseen paranneltuun vesioon niitä illallisvieraita. Näin päin kuitenkin tällä kertaa ja paranneltu versio tietenkin tänne teille arvon lukijat.

PINAATTI-VUOHENJUUSTO TÄYTE

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä

• 1 1/2 makeaa sipulia

• 280 g tuore pinaattia

• 140 g rucolaa

• 300 g Chevroux pehmeää vuohenjuustoa

• 1 valkosipulin kynsi

• 1/2 - 1 dl parmesan-raastetta

• suolaa ja mustapippuria

Kuumenna oliiviöljy pannulla keskilämmöllä.

Silppua sipuli ja siirrä pannulle kuullottumaan.

Pese pinaatti ja rucola huolella, kuivaa ja leikkaa karkeasti pienemmäksi.

Siirrä pinaatti  ja rucola pannulle kuullotetun sipulin sekaan ja vähennä lämpöä hieman. Anna niiden lämmetä kasaan välillä sekoittaen. Niiden painuttua kasaan siirrä pannu hellalta pois viilentymään.

Murskaa valkosipulin kynsi ja sekoita se kulhossa pehmeän vuohenjuuston sekaan.

Lisää pinaattisipuli seos ja raasta päälle parmesan-raaste, lisää suolaa ja pippuria ja sekoita huolellisesti. (Pinaatista ja rucolasta saattaa irrota pannulle hieman nesteitä. Kauho siksi pinaatti, rucola ja sipuli varovasti seoksen joukkoon, et nimittäin halua nesteitä mukaan. Pannulle jäänet nesteet voit heittää pois.)

TOMAATTIKASTIKE

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä

• 3 valkosipulin kynttä

• iso kourallinen basilikan lehtiä

• 2 tölkkiä Muttin tomaattemurskaa

• suolaa ja mustapippuria

Kuumenna öljy pannulla keskilämmöllä.

Murskaa valkosipuli pannulle, vähennä hieman lämpöä ja kuullota kevyesti. Varo polttamasta valkosipulia.

Lisää basilikan lehdet ja tomaattimurska, mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua noin puoli tuntia miedolla lämmöllä.

CANNELLONIT

Näitä tarvitset:

• pinaatti-vuohenjuusto täyte

• tomaattikastike

• 16 cannelloni-putkea

• juustoraastetta

Kaada tomaattikastike uunivuoan pohjalle.

Täyte cannelloni-putket pinaatti-vuohenjuusto täytteellä pursotinpussia käyttäen.

Asettele täytetyt cannellonit riviin uunivuokaan tomaattikastikkeen päälle. Painele niitä kevyesti, niin että uppoavat pohjaan.

Sirottele päälle juustoraastetta.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Uunista otettua rouhi päälle vielä hieman mustapippuria ja koristele basilikanlehdillä tai rucolalla.

Tarjoile vihersalaatin ja punaviinilasillisen kera.

Jälkiruokana pöytään nostettiin Fanni&Kaneli-blogin ohjeella tehty tiramisu. Niin verraton resepti, että koko illallissakki totesi sen olevan parhaita tiramisuja, joita kukaan meistä on maistanut. Ohjeen salaisuus lienee tuo vin santo, joka maistui myös sellaisenaan kakun ja kahvin kanssa. En jaa ohjetta tässä erikseen, sillä se toteutettiin tarkasti respetin mukaan, joka löytyy tuolta linkin takaa.

PASTAA

Tämä resepti on perujaan aiemmin tässä blogissa mainitsemaltani ystävältä ja siitä syystä se kulkeekin meillä nimellä Jon's Garlic and Prawn Pasta. Ohje on helppo ja nopea. Ruoka valmistuu oikein tehtynä noin 20 minuutissa. Minulta meni tänään tähän pari minuuttia enemmän, kun hieman sähläsin siinä samalla kameran kanssa.

JON'S GARLIC AND PRAWN PASTA

2lle hengelle

Näitä tarvitset:

• pitkää pastaa, kuten esimerkiksi spaghettia, linguinea tai tagliatellea

• pieni loraus hyvää oliiviöljyä

• pieni voikimpale

• ainakin 3 valkosipulinkynttä (säädä oman maun mukaan)

• 200-250 g pakastettuja, raakoja jättikatkaravun pyrstöjä

• kourallinen kirsikkatomaatteja

• kourallinen rucolaa ja/tai basilikaa

• kovaa italialaista juustoa, kuten parmesaania tai pecorinoa

Puolita tomaatit ja viipaloi valkosipulin kynnet.

Sulata jättikatkaravunpyrstöt siivilässä valuvan kylmän veden alla ja kuori.

Kuumenna öljyä ja voita pannulla keskilämmöllä pasta veden kiehuessa kattilassa.

Laitettuasi pasta kiehuvaan veteen kypsymään siirrä samantien valkosipuliviipaleet 30 sekuniksi pannulle. Varmista, että valkosipuli ei pala.

Siirrä pehmenneet valkosipulit pannulta pois.

Aseta jättikatkaravun pyrstöt pannulle. Kypsennä minuutti - pari, tai kunnes ovat muuttuneet vaaleanpunaisiksi lähes läpikotaisin. Käännä ja kypsennä vielä minuutin ajan.

Siirrä pannu pois hellalta ja lisää joukkoon rucola, basilika, tomaatit ja valkosipuli.

Valuuta kypsynyt pasta ja sekoita muiden ainesten joukkoon.

Mausta suolalla ja pippurilla. Raasta parmesaania päälle. Voilá!

YSTÄVÄLTÄ OPITTUA - TATTARIPASTA AI SALVIA

Muistatteko, kun kerroin ystäväpariskunnasta, jonka kokkaava osapuoli opetti minulle falafelien teon ja antoi kullan arvoisia vinkkejä niiden onnistumiseen?

No, nyt on vuoro kertoa nuoresta naisesta, ystävästäni Emmi-Liiasta, joka opiskelee holistiseksi hyvinvointivalmentajaksi Insitute for Intergrative Nutrionissa. Emmi pitää myös yhtä suosikki ruokablogeistani, Torkkuja ja Nokkosia, jossa hän kirjoittaa hyvinvointiin liityvistä raaka-aineista, ruokaohjeista ja ruokatottumuksista. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin tämän ystäväni ruokafilosofia pohjaa kehon kuunteluun - ajatukseen siitä, että keho kyllä kertoo mitä se kaipaa, mitä se tarvitsee ja mikä ei tee sille hyvää - muistuttaen, että kaikella järjellä kuitenkin pitää kehoa kuunnella. Jos kroppa ilmoittaa koko ajan tarvitsevansa karkkeja ja sipsejä, niin voi siis jättää kuuntelematta.

Jokin aika sitten Torkkuja ja Nokkosia-blogissa oli juttu pastasta. Vaihtoehdon vatsan turvottavalle ja monen päivän ähkylle aiheuttavalle vehnäpastalle Emmi oli löytänyt Rouhonjuuresta. Kyseinen vaihtoehto on tattari-bataattipasta tai kuten paketissa lukee Sweet Potato and Buckwheat Noodles. Kommentoin tuolloin postaukseen kirjoittamalla "Tätä aion tehdä pian". Pian osoittautui aika suhteelliseksi käsitteeeksi.

Kun arjessa teen ruokaostoksia pyrin aikaa säästääkseni keskittämään ne yhteen kauppaan. Yleensä se yksi kauppa on kotimme lähellä. Ruohonjuurta ei meidän nurkilta löydy ja siksi siellä tuleekin käytyä liian harvoin. Onneksi on ystävä, joka käy siellä puolestani ja tuo minulle paketin bloggaamastaan vaihtoehdosta.

Kun keittää tuon tattaripastan Emmin ohjeiden mukaan, eli erittäin suolaisessa vedessä, maku on vallan mainio. (Erittäin suolainen tarkoittaa tässä yhteydessä meriveden suolaisuutta... ja siis ei mitään meidän lähilammikoiden, vaan Atlantin ja Tyynenmeren suolaisuutta).  Maku on todella kohdallaan, koostumus hieman nuudelimainen. Sipksipä keitin aikaa on syytä lyhentää noin puoleen pakkauksen ohjeesta, sillä pasta ylikypsyy todella helposti.

Emmi-Liia osasi myös vinkata, että todella hyvää tämä on ihan vain voin ja salvian kanssa. Ja niinpä tein sitä niin. Maistui!

Laitoin tosi ison nokareen voita kuumalle pannulle.

Annoin sulaa.

Lisäsin runsaan kourallisen salvian lehtiä. Osan silputtuna ja osan kokonaisina. Sekä ohuiksi siivuiksi viipaloidun valkosipulin kynnen.

Rouhaisin päälle vähän mustapippuria.

Pyörittelin hetken.

Sekoitin valmiiksi kiehuneen ja valuutetun tattaripastan joukkoon ja annostelin.

BATAATTI-RICOTTALASAGNE

Voit valmistaa tämän lasagnen tuorepastalevyistä tai kuivalasaganelevyistä, ihan kumpi vaan käy. Jos haluat tehdä pastataikinan itse, niin kätevä ohje siihen löytyy täältä.

Alkuperäinen resepti on Läsförlagetin 'Vegetariskt' kirjasta. Siinä bataatin sijaan käytetään kurpitsaa. Kurpitsa ei tälle tytölle maistu, joten vaihdoin sen tämän ohjeen kohdalla bataattiin ensimmäistä kertaa jo viime keväänä.

Erityisen hyvää, kun kylkeen laittaa vielä vihersalaattia balsamico- tai valkoviinietikkapohjaisella kastikkeella tähän tyyliin.

BATAATTI-RICOTTALASAGNE

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä

• n. 500 g bataattia

• 250 g ricotta juustoa

• kourallinen pinjansiemeniä

• tuoretta basilikaa

• 2 valkosipulin kynttä

• parmesan juustoa

• 9 kpl lasagnelevyjä

• 150 g revittyä mozzarella juustoa

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja astea uunipellille leivinpaperi.

Kuori bataatti ja leikkaa se 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Aseta bataattisiivut pellille ja voitele kevyesti öljyllä.

Anna kypsyä uunissa n. 45 minuutin ajan kunnes bataatti on pehmentynyt. Käännä palat paistoajan puolivälissä.

Paahda kuivalla pannulla pinjansiemenet.

Murskaa valkosipulin kynnet.

Sekoita kulhoon ricotta, pinjansiemenet, basilika, valkosipuli ja raasta sekaan reippaasti parmesan juusto. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.

Voitele öljyllä uunivuoka.

Keitä lasagnelevyt niin, että jäävät al denteksi.

Asettele 1/3 levyistä vuoan pohjalle. Levitä päälle ricottaseos.

Aseta ricottaseoksen päälle toinen kerros lasagnelevyjä. Asettele lasagnelevyjen päälle bataattipalat niin, että palojen väliin ei jää tyhjää tilaa.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää lopuksi kaiken päälle vielä yksi kerros lasagnelevyjä. Ripottele päälle revittyä mozzarella juustoa.

Paista uunissa n. 25-30 minuuttia tai kunnes päällijuusto on kullanruskea. Anna levähtää n. 10 minuuttia.

Tarjoile vihersaalaatin kanssa.

EKA KERTA

Vuohenjuusto-parmesan-rucola täytteiset raviolit ja prosecco-kermakastike täydentävät toisiaan täydellisesti. Kylkeen Soul Kitchenin Annan ohjeen mukaan tehdyt Gambas al Ajillo ja perjantai-ilta oli yhtä makujen juhlaa.

 

Olen aina jotenkin kuvitellut, että pastan tekemiseen tarvitaan pastakone. Mutta eihän kone ole tässäkään hommassa välttämätön. Se vain helpottaisi asioita, jos sellainen olisi. Kyllä ihan tavallinen kaulinkin kelpaa! Ainakin raviolien tekoon. Tämän opin lukemalla Sillä Sipuli - blogia, jossa aiemmin viikolla oli tehty tattiravioleja savuhilmalla kaulinta, ei konetta, käyttäen. Niinpä, kyseisen blogin kannustamana, päädyin tekemään pastataikinan ja siitä ravioleja ensimmäistä kertaa elämässsäni.

Kokeilin alkuun netin sokkeloista löytynyttä pastataikinaohjetta, mutta sehän meni ihan metsään. Taikina jäi niin tahmeaksi, ettei sitä mitenkään olisi voinut vaivata. Lisäilin jauhoja loputtomiin kunnes taikina oli kova kuin kivi ja pelästyin, josko se maistuisi liiaksi jauhoille ja olisi jotenkin huono. Hetkisen sekoilun jälkeen päätin, että vika ei ollut minussa, vaan ohjeessa ja turvauduin tuttuun ja aina niin luotettavaan Jamie Oliveriin. Ja tälläkään kertaa Jamie ei pettänyt! Herra Oliverin ohjetta seuraten taikinasta tuli ihanan silkkinen ja notkea!

Jamie's Italy kirjan erittäin yksinkertainen pastataikina on suuremmalle porukalle mitattu ja meillä oli suunnitteilla ihan vaan kahden keskeinen perjantai-ilta kotona avopuolison kanssa, joten vähensin ohjeen määriä kahdelle sopivaksi.

Heitin täytteen hieman hatusta yhdistellen vähän sieltä täältä poimittuja ideoita. Suhteessa taikinaan täytettä oli kuitenkin hieman liikaa ja osa sai mennä jääkaappiin odottamaan uutta käyttötarkoitusta. Prosecco-kermakastikkeestakin, jonka englanninkielinen ohje löytyi täältä,  olisi riittänyt vielä yhdelle tai parille illallisvieraalle.

PASTATAIKINA

Näitä tarvitset:

• 3 dl vehnäjauhoja (durumjauhojen käyttö suositeltavaa)

• 2 kananmunaa

Laita jauhot kulhoon.

Tee niiden keskelle kuoppa ja riko kuoppaan kananmunat.

Riko munat haarukkaa käyttäen, kunnes keltuaiset ja valkuaiset ovat toisiinsa sekoittuneet.

Sekoita haarukalla jauhot vähitellen muniin, kunnes taikina ei enää ole tahmea.

Kippaa taikina jauhotetulle tasolle ja vaivaa kovalla otteella vähintään 10 min (Jamien mukaan tässä kohtaa on lupa purkaa kaikki patoutuneet tunteet taikinaan).

Lopputuloksen tulee olla silkkinen, pehmeä ja joustava.

Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.

JUUSTO-RUCOLA TÄYTE

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä

• 2 shalottisipulia

• rasiallinen (n.70 gr) rucolaa

• rasiallinen (n. 150 gr) pehmeää vuohenjuustoa

• n. 1/2 dl parmesan-raastetta

• suolaa ja pippuria

Hienonna sipulit ja kuullota miedolla lämmöllä öljyssä pannulla noin 10-15 min.

Silppua rucola ja kuullota pannulla kunnes rucola on pehmennyt, mutta niin, että väri on vielä tallella.

Nosta levyltä ja anna viiletä.

Seoksen viilennettyä sekoita sipuli-rucolasekoitus juustojen kanssa kulhoon.

Mausta mustapippurilla ja ihan pienellä ripauksella suolaa (muista, että parmesan on itsessään jo aika suolainen juusto).

Tässä välissä, ennen raviolien tekoa, on hyvä aloittaa kastikkeen valmistaminen. Kastike saa sitten hautua rauhassa raviolien teon ja kypsentämisen ajan.

PROSECCO-KERMAKASTIKE

Näitä tarvitset:

• 1 tl oliiviöljyä

• 1 valkosipulinkynsi

• 1 tl tomaattipyrettä

• 2 dl paksua kermaa

• 0,75 dl Proseccoa - 'Semi Sparkling Wine' (prosecco-rypäleistä tehtyä pirskahtelevaa valkoviiniä. Valitsin Alkon hyllystä kuivinta, mitä löysin - Pasquan Sanzeno Prosecco. Toimi hyvin myös ruokajuomana ja hintakin oli lempeästä alle kympin.)

• suolaa ja pippuria

Murskaa valkosipuli ja kuullota öljyssä keskilämmöllä noin minuutti.

Lisää kerma, tomaattipyre ja prosecco. Sekoita.

Anna kastikkeen kiehahtaa samalla sekoittaen.

Vähennä lämpöä ja anna hautua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia tai kunnes raviolit ovat valmiita.

Mausta pienellä hyppysellisellä suolaa ja mustapippuria.

RAVIOLIT

Ota levännyt taikina jääkapista ja jaa se neljään osaan.

Kaulitse taikinapalat yhtäsuuriksi pitkiksi levyiksi. Yritä saada levyistä mahdollisimman ohuita, kuitenkin niin, etteivät hajoa tai ole turhan läpikuultavia. 

Asettele täytettä  nokareina (1tl/nokare) kahdelle levyistä sopivin välein niin, että täytteiden ympärille jää ravioleille reunukset.

Kostuta vedellä pastataikina täytteiden ympäriltä (sormea tai sivellintä käyttäen).

Nosta tyhjät pastalevyt päälle ja painele täytteiden ympäriltä saumakohdat huolella kiinni.

Leikkaa raviolit irti.

Kuumenna vesi suuressa kattilassa. Kypsennä raviolit pienissä erissä kiehuvassa vedessä. Raviolit ovat kypsiä noustessaan pintaan (pari minuuttia). Nosta kypsät raviolit varovasti vedestä siivilään reikäkauhalla.

Tarjoile prosecco-kermakastikkeen kanssa. Raasta päälle hieman parmesan-juustoa ja koristele hienonnetulla persiljalla.

* Gambas al Ajillot (valkosipuliravunpyrstöt) on hyvä valmistaa raviolien kypsentämisen kanssa samaan aikaan, jotta ne saa kuumana pöytään. Nämä kannattaa tehdä Soul Kitchenin ohjeen mukaisesti (linkki löytyy tämän postauksen alusta). Tarjoile ravunpyrstöt erillisestä vadista tai suoraan pannulta. Niitä voi poimia käsin suuhunsa suoraan tarjoiluastiasta. Raviolilautasella ne saattavaisivat peittää pastan ja kastikkeen maut alleen.

PEKONI

Kuka jaksaa panostaa pakolliseen lounaaseen, kun samalla pitäisi suunnitella uuden vuoden aaton tarjoiltavia ja tehdä niiden valmisteluja? En minä ainakaan. Tällöin on mukava väsätä pikainen pasta. Eikä haitaksi tietenkään ole, jos se sattumoisin on maukas.

Meillä harvemmin syödään lihaa. Kalaa ja muita mereneläviä lukuunottamatta. Tai siis syödään toisinaan ravintoloissa käydessä sekä mamman ja avopuolison äidin ja mummin pöydissä vieraillessa. Mutta kotiin emme juuri laisinkaan osta lihaa. Paitsi, jos sattuu jokin ihan erityinen tilanne. Sellainen oli toissapäivänä, kun avopuoliso täytti vuosia ja aamiaiseksi tarjoilin sänkyyn muna- ja pekoniaamiaisen. Pekonipakkauksesta jäi puolet paistamatta ja niinpä niille piti nyt jotain keksiä. Talven mauttomat tomaatitkin saivat aivan uutta puhtia, kun niitä hieman herättelin pekonirasvan lämmössä.

Helppoa, nopeaa ja maukasta. Mitä muuta sitä voisi tällaisilta päiviltä toivoa!

PEKONIPASTA

2lle hengelle

Näitä tarvitset:

• tagliatelle pastaa

• n. 80-100 gr pekonia

• kourallinen miniluumutomaatteja

• hyppysellinen kuivattuja chilihippuja

• 1 valkosipulinkynsi

• 1 tl valkoviinietikkaa

• nippu persiljaa

• kourallinen rucolaa

• suolaa ja mustapippuria

• oliiviöljyä

Laita pastavesi kiehumaan ja lisää siihen ripaus suolaa.

Leikkaa pekonit paloiksi ja ruskista pannulla kunnes saavat hieman väriä.

Puolita miniluumutomaatit ja lisää ne leikkuupinta alaspäin pannulle.

Lisää myös chilihiput, murskattu valkosipulinkynsi sekä valkoviinietikka ja anna kaiken paistua kunnes tomaatit ovat pehmenneet ja niiden kuoret halkeilevat.

Pastan kiehuttua valuta siitä vedet, lisää pasta paistinpannulle ja kaada sen ylle mukava loraus oliiviöljyä.

Lisää silputtu persilja, kourallinen rucolaa, mausta pippurilla ja varovasti suolalla ja sekoita kaikki keskenään.