VUODEN MUTSI JA HELPPO ATERIA

On mennyt vuosi siitä, kun elämäni mullistui täysin. Enää en kokkaa iltaisin ja viikonloppuisin tuntikausia. Teen ruokia, jotka syntyvät vartissa. Jos teen laisinkaan. Wolt on osoittautunut oivaksi palveluksi lapsiperhearkeen. 

Ensin nopeat ruoat olivat vastaus iltaväsymykseen. Vauva nukkui. Oma vatsa kurni. Väsytti. Nyt nopeat ruoat ovat vastaus kiireeseen. Pieni vipeltäjä hyrrää kämpässä. Ruoanlaiton pitää tapahtua viidessä minuutissa, sillä joku, jossain, vaatii huomiota. On löytänyt kukkaruukun. Kiinnostuu kevytsorasta. Haluaa leikkiä keraamisella tuoksuastialla. Illalla pyritään yhteisiin perheillallisiin. Leikkipuistossa aika kuitenkin venähtää. On mukava jutella toisten aikuisten kanssa. Tulla kotiin kaupan kautta. Hetken nauttia siitä, että voi haaveissaan elää niin kuin ennen. Suunnitella aterioita vihannesosastolla. Jutella kalatiskillä fileerauksesta. Poimia koriin tuoreita yrttejä. Kotiin siirtyessä onkin yllättäen jo illallisen aika. Nopeasti munakasta. Tai pastaa. Tai eilisiä jämiä. Kaupassa suunniteltu uusi makuelämys jää jälleen kerran toteuttamatta.

Kirjoitin vauvakirjaan kohtaan Millainen vanhempi haluan olla? "Haluan olla äiti, joka ei kadota itseään. Sellainen, joka pitää huolta itsestään, jotta voi pitää huolta lapsestaan. Haluan olla vanhempi, joka kuuntelee ja antaa lapselleen tilaa ja uskallusta olla oma itsensä. Haluan tutustuttaa lapseni kulttuuriin ja kulttuureihin. Hyviin tapoihin. Eläimiin ja luontoon. Perinteisiin ja niihin asioihin, joista lapseni itse on kiinnostunut. Haluan olla sinulle vanhempi, jonka kanssa sinulla on aina turvallinen olo." Helppo luvata. Vaikeampi toteuttaa. Pala palalta palautan elämääni asioita, joita siinä oli ennen. Ja pala palalta tutustutan nämä asiat tyttärelleni. Yksi niistä on ruoanlaitto. Ruoanlaittoon käytetty ajatus ja aika. Raaka-aineiden arvostus ja niiden käyttö. Maut ja niihin tutustuminen.

Alussa yritin maistattaa tyttärelläni itseni tekemiä soseita. Hän ei huolinut niitä. Hän halusi Pilttiä. Semperiä. Hipiä. Ella'sta. Turhauduin. Tekemäni soseet ovat edelleen jääpalamuoteissa pakkasessa. Tyttö kasvoi eineksillä. Seurasi sormiruokailu. Sotku oli sietämätöntä. Eikä ruoka mennyt suuhun, vaan lattialle. "Nej! Inte kasta maten på golvet! Man ska äta maten." Johon tyttäreni vastasi katsomalla minua kirkkain silmin. Välinpitämättömin elkein otti ruoan käteensä, vei käden rauhallisesti olkansa yli ja pariisilaisen nonchalantisti ikäänkuin vain tiputti ruoan otteestaan. Raivostuttavaa! Ja samalla niin suloista, että olisin halunnut palkita hänet tuhansin suukoin. Äitiys on täynnä ristiriitaisia tunteita. Yritin palata soseisiin. Niitä ei enää huolinut. Nyt hän syö sormin. Harjoittelee lusikan käyttöä. Ja toisinaan, hyvin valikoituina hetkinä, tyttäreni antaa minun syöttää itseään lusikalla.

Luin jostain, kuulin jostain muualta, että pieni lapsi tarvitsee 10-20 maistelukertaa uudesta mausta, ennen kuin tottuu siihen. Yritän sinnitellä läpi tämän vaiheen elämässäni. Sormiruoista useat ovat jo alkaneet kulkea suuhun. Puhtaat raaka-aineet. Luumu. Banaani. Kurkku. Mustikat ja jogurtti maistuvat erityisesti. Lisäksi suosikkeja ovat munakas, jonka joukkoon voi periatteessa upottaa mitä vain, kunhan se on raasteen muodossa tai hyvin, hyvin pieneksi pilkottua. Myös puuro maistuu. Ja makaronilaatikko. Vielä on matkaa monimutkaisempien kokkailujen arvostamiseen. Siihen asti kuljemme niitä kohti pienin ja haparoivin askelin. Lohdutan itseäni ystäväni sanoilla "Syötän aika usein tytölleni nakkeja." Ystäväni on ruokakirjailija ja entinen ruokabloggaaja. Ja äiti-esikuvani.

Tämän postauksen ruoat eivät kuitenkaan ole sormiruokailuohjeita. Ne ovat kaltaisteni äitien arjen pelastus, kun kaipaa ihan vain itselleen lounasta tai illallista, joka syntyy vaivatta ja nopeasti. Eikä rahkeet riitä juuri siinä hetkessä yhteisen perheaterian läpirämpimiseen.

Aterioiden pääraaka-aineet osaan luetella. Lyhyesti muistan mainita missä järjestyksessä ruoan tein. Jos sillä on väliä. Toimikoot nämä vinkkeinä ja inspiraationa.

_________________________________

TUOREKURKKUSALAATTI

Toimii erityisen hyvin uunilohen kylkeen. Lohi valmistuu kuin itsestään uunissa ja salaatin kasaa viidessä minuutissa.

• 1 kuorittu ja pieniksi kuutioiksi leikattu kurkku

• Pussillinen sulatettuja herneitä (kesällä tuoreherneitä)

• Sekoita turkkilaiseen jogurttin reilusti hakattuja mintun lehtiä ja valkosipulia. Ripaus suolaa. Lisää jogurtti salaatin sekaan vasta sekunti ennen tarjoilua.

_________________________________

SAVULOHI-SMETANA PASTA

• spaghettia

• savulohta

• herneitä

• tilliä

• herneenversoja

Kaada keitetty spaghetti paistinpannulle savulohen, tillin ja herneiden kanssa. Sekoita miedolla lämmöllä. Ripaus suolaa. Annostele. Revi herneenversoja annosten päälle.

_________________________________

MUNAKKAITA

• Riko 3 kananmunaa kulhoon. Suolaa ja mustapippuria. Vatkaa hetki. Kaada vatkatut munat kuumalle, öljytylle tai voiselle pannulle. Munakkaan alkaessa hyytelöityä voit lisätä päälle suosikkiaineksiasi ja antaa munakkaan kypsyä rauhassa keskilämmöllä. 

Tässä muutamia ideoita täytteiksi.

Yksinkertaisesti yrttejä

• ruohosipulia ja persiljaa

Suolan himoon

• chorizo-makkaraa

• raejuustoa

• persiljaa

Tarjoile aina munakas vihersalaatin kanssa. Vaikka söisitkin ihan vain itseksesi. Minun vihersalattiin ei tule muuta, kuin erilaisia vihreitä salaatinlehtiä ja hyvä itse tehty vinegrette.

• oliiviöljy

• valkoviinietikka

• kokojyväsinappi

• hunaja

_________________________________

ARKISALAATTI

• säilöttyjä ja valuutettuja punaisia linssejä
• rucolaa
• revittyä lehtikaalia
• kuorittu ja viipaloitu päärynä
• pehmeää vuohenjuustoa
• löysäksi keitetty kananmuna

Ainekset kulhoon. Turhaan sekoittaisit. Puolita annoksen päälle löysäksi keitetty kananmuna ja katso keltuaisen valumista salaatin kastikkeeksi. Ripaus sormisuolaa päälle.

CAESAR

Ei ehkä mennyt ihan niinkuin Strömsössä ja sallaattikastikemestari joutui turvautumaan valmiskastikkeeseen. Ei siinä mitään vikaa - Felixin herrat ja naiset näyttävät tietävän mitä tekevät ja pelastivat illan. Krutongit tein kuitenkin ihan itse ja hyvä niin, sillä itsetehtyinä ovat yksinkertaisesti tuhat kertaa parempia! Lopputuloksena erityisen hyvä salaatti.

Yleensä en ikinä osta valmiita salaattikastikkeita. Niiden tekeminen itse kun on niin super helppoa, eikä silloin tarvitse pistää sisäänsä mitään teollisia säilöntäaineita, tekaistuja makuaineita ja muita hirvityksiä. Epäonnistuin kuitenkin niin perinpohjaisesti caesar-salaattikastikkeen teossa, että piti soittaa avopuolisolle, joka oli matkalla kotiin työhuoneeltaan "Toisitko kaupasta valmiin caesar-salaattikastikeen?" "Mitä sä oikeen puhut?" Kuulit kyllä, kerron sit."

Voih, tätä nöyryytyksen tunnetta!

Mutta totuus on, että Felixin caesar-salaattikastike oli oikeasti oikein hyvä ja tuhat kertaa parempi, kuin oma täysin pieleen mennyt yritykseni. Ei, tämä ei ole maksettu mainos. Toki aion vielä jonain päivänä tulevaisuudessa yrittää tehdä oman caesar-salaattikastikkeeni, mutta siinä voi mennä tovi. Tästä kokemuksesta en nimittäin palaudu ihan hetkessä.

Oli miten oli, Felix toimi ja saa siis toimia vielä jonkun aikaa. Tämä caesar-salaatti oli nimittäin juuri tällaisenaan tosi hyvää!

_____________________________

Mitt försök at göra en egen caesar-salladsdressing gick inte precis som i Strömsö. Med andra ord, det blev en total katastrof, där både processen och slutresultatet var så förbannat äckligt, att jag måste ringa och be min fästman att hämta från butiken en färdig caesar-dressing. Inget fel på den - herrarna och damerna på Felix vet tydligt vad de gör.

I slutendan var det en riktigt lyckad middag, med en caesar-sallad på tallrikarna, som fick mig att tappa tungan för en stund. Så gott! 

_____________________________

CAESAR-SALAATTI

Näitä tarvitset:

• 10-12 jättikatkaravun pyrstöä (keitetty, kuorittu ja pakastettuna)

• 1 valkosipulin kynsi

• hyppysellinen kuivattuja chilihippuja

• nokare voita

• parmesan-juustoa

• 1-2 ruukullista romaine-salaattia

• caesar-salaattikastiketta

Krutonkeihin:

•  2 viipaletta maalaisleipää

• 2 valkosipulinkynttä

• öljyä

• suolaa 

Sulata ravun pyrstöjä siivilässä noin 30-60 minuttia.

Aloita valmistamalla krutongit.

Leikkaa leipäviipaleet krouveiksi paloiksi.

Murskaa valkosipuli.

Kuumenna öljy pannulla.

Lisää pannulle murskattu valkosipulin kynsi ja leipäpalat, kuullota hetki koko ajan sekoittaen kunnes ovat saanet kaunin sävyn.

Mausta hyppysellisellä suolaa ja nosta talouspaperin päälle odottamaan salaattia.

Kuivaa pannu ja kuumenna se uudestaan.

Sulata voi pannulla.

Murskaa valkosipulin kynsi ja siirrä se pannulle voin sekaan.

Lisää sulaneet ravun pyrstöt ja chilihiput.

Paista ravun pyrstöjä molemmin puolin noin 2-3 minuuttia per puoli.

Sekoita romaine-salaatti ja kastike kulhossa.

Nosta salaatti lautasille.

Asettele paistetut ravun pyrstöt salaatin päälle ja lisää krutongit.

Leikkaa parmesanista lastuja höylällä viimeistelemään salaatti.

Voilà!

_____________________________

CAESAR SALLAD

 

Det här behövs:

• 10-12 scampin (kokta, skalade och frysta)

• 1 vitlöksklyfta

• en nypa torkade chiliflakes

• smör

• parmesan-ost

• 1-2 krukor romainesallad

• caesar-salladsdressing

Till krutongerna:

• 2 skivor lantbröd

• 2 vitlöksklyftor

• olja

• salt

Smält scampina i en sil i ca 30-60 min.

Börja med att tillräda krutongerna.

Skär brödskivorna till rustiga bitar.

Krossa vitlöken.

Hetta upp oljan på en stekpanna.

Tillägg den krossade vitlöken och brödbitarna på pannan och stek tills gyllenebruna. Blanda hela tiden, så de eller vitlöken inte bränner sig.

Smaksätt med en nypa salt och lyft på hushållspapper för att rinna ur tills salladen är färdig.

Torka pannan med hushållspapper och hetta upp på nytt.

Smält smöret på pannan.

Krossa vitlöken och tillägg på pannan.

Tillägg även de smultna scampina och chiliflakes.

Stek scampina ca 2-3 min per sida.

Blanda romaine-salladen och dressingen i en skål.

Lyft portioner av salladen på tallrikar.

Placera de stekta scampinapå salladen och tillägg krutonger.

Skiva parmesanen till stora flak med hjälp av en osthyvel och garnera salladen med dem.

Voilà!

CANNELLONI

Cannellonit ovat loppujen lopuksi aika vaivaton ja helppo ateria valmistaa. Meillä pinaatti ja vuohenjuusto täytteiset pastaputkilot tarjoiltiin tällä kertaa illlallisvieraille italialaishenkisessä kattauksessa, jossa ei turhia hienosteltu.

Takana oli yö lastenvahteina ja työn täytteinen lauantaipäivä. Niinpä tarjoiltavaksi valikoitu ruoka, joka osittain valmistuu itsekseen uunissa. Täytimme kaupan valmiita kuivattuja cannelloniputkia nopeasti syntyvällä, mutta sitäkin maukkaammalla täytteellä. Näin säästimme voimiamme ja aikaa itse sosialisoimiseen ja hauskanpitoon vieraiden kanssa. Tämä on mielestäni jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, kuinka vaivaton ja helppo ruoka voi olla myös maukasta ja sekä arkeen että juhlaan sopivaa.

Ensimmäisen version täyte oli ehkä hieman liian juuston täytteinen ja niinpä tein illalislauantain jälkeisenä maanantaina uuden version, jossa vähensin juuston määrää ja vastaavasti lisäsin pinaatin määrää. Lisäsin myös hieman rucolaa pinaatin kaveriksi. Tiedän, tiedän, homma pitäisi tehdä toisin päin - kokeiluversio ensin ja vasta toiseen paranneltuun vesioon niitä illallisvieraita. Näin päin kuitenkin tällä kertaa ja paranneltu versio tietenkin tänne teille arvon lukijat.

PINAATTI-VUOHENJUUSTO TÄYTE

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä

• 1 1/2 makeaa sipulia

• 280 g tuore pinaattia

• 140 g rucolaa

• 300 g Chevroux pehmeää vuohenjuustoa

• 1 valkosipulin kynsi

• 1/2 - 1 dl parmesan-raastetta

• suolaa ja mustapippuria

Kuumenna oliiviöljy pannulla keskilämmöllä.

Silppua sipuli ja siirrä pannulle kuullottumaan.

Pese pinaatti ja rucola huolella, kuivaa ja leikkaa karkeasti pienemmäksi.

Siirrä pinaatti  ja rucola pannulle kuullotetun sipulin sekaan ja vähennä lämpöä hieman. Anna niiden lämmetä kasaan välillä sekoittaen. Niiden painuttua kasaan siirrä pannu hellalta pois viilentymään.

Murskaa valkosipulin kynsi ja sekoita se kulhossa pehmeän vuohenjuuston sekaan.

Lisää pinaattisipuli seos ja raasta päälle parmesan-raaste, lisää suolaa ja pippuria ja sekoita huolellisesti. (Pinaatista ja rucolasta saattaa irrota pannulle hieman nesteitä. Kauho siksi pinaatti, rucola ja sipuli varovasti seoksen joukkoon, et nimittäin halua nesteitä mukaan. Pannulle jäänet nesteet voit heittää pois.)

TOMAATTIKASTIKE

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä

• 3 valkosipulin kynttä

• iso kourallinen basilikan lehtiä

• 2 tölkkiä Muttin tomaattemurskaa

• suolaa ja mustapippuria

Kuumenna öljy pannulla keskilämmöllä.

Murskaa valkosipuli pannulle, vähennä hieman lämpöä ja kuullota kevyesti. Varo polttamasta valkosipulia.

Lisää basilikan lehdet ja tomaattimurska, mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua noin puoli tuntia miedolla lämmöllä.

CANNELLONIT

Näitä tarvitset:

• pinaatti-vuohenjuusto täyte

• tomaattikastike

• 16 cannelloni-putkea

• juustoraastetta

Kaada tomaattikastike uunivuoan pohjalle.

Täyte cannelloni-putket pinaatti-vuohenjuusto täytteellä pursotinpussia käyttäen.

Asettele täytetyt cannellonit riviin uunivuokaan tomaattikastikkeen päälle. Painele niitä kevyesti, niin että uppoavat pohjaan.

Sirottele päälle juustoraastetta.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Uunista otettua rouhi päälle vielä hieman mustapippuria ja koristele basilikanlehdillä tai rucolalla.

Tarjoile vihersalaatin ja punaviinilasillisen kera.

Jälkiruokana pöytään nostettiin Fanni&Kaneli-blogin ohjeella tehty tiramisu. Niin verraton resepti, että koko illallissakki totesi sen olevan parhaita tiramisuja, joita kukaan meistä on maistanut. Ohjeen salaisuus lienee tuo vin santo, joka maistui myös sellaisenaan kakun ja kahvin kanssa. En jaa ohjetta tässä erikseen, sillä se toteutettiin tarkasti respetin mukaan, joka löytyy tuolta linkin takaa.

"EI NIIN NÄTTI" - SALAATTI

Poistin tomaateista kannat, pilkoin, siirsin ne siivilään, ripottelin päälle reilun hyppysellisen suolaa, ravistin, lisäsin vielä pienemmän hyppysellisen verran suolaa, uusi ravistus ja annoin tomaattien levätä siivilässä noin 10 minuuttia. Näin suola ei niinkään suolaa tomaatteja, vaan enemminkin vain syventää niiden makua. Poistin kiven avokadosta, kuorin, kuutioin ja puristin hieman sitruunamehua päälle, jotta eivät tummenisi. Pesin jääsalaattia ja pilkoin veitsellä pienehköksi.  Silppusin punasipulia. Murskasin haarukalla fetajuustoa. Pilkoin kaapin perältä löytyneitä säilöttyjä artisokan sydämiä. Heitin kaikki ainekset isohkoon kulhoon.

Sekoitin 2/3 oliivöljyä, 1/3 sitruunanmehua, hyppysellisen suolaa ja pippuria ja noin ruokalusikallisen silputtua tuoretta vavhaa minttua. Kaadoin kastikkeen salaatin päälle ja sekoitin käsin. Näin kastike tarttuu tasaisemmin kaikkialle salaattiin. Tällä kertaa kuitenkin salaatti muuttui mössöksi. Saattoi johtua siitä, että käsittelin liian kovakouraisesti pehmeitä avokadoja. Tai siitä, että olin kuutioimisen sijaan murskannut fetan. Rumaa tuli, mutta hyvää.

Kaadoin lopuksi salaatin leikkuulaudalle keoksi, koristelin vastaraastetuilla parmesanlastuilla sekä silputulla tuoreella chilillä. Ripottelin hieman sormisuolaa päälle.

Tarjoile "ei niin nätit"-salaatit leikkuulaudalta sillä se on nättiä niin, kivan ronskia ja luo rentoa tunnelmaa. Tiskiäkin tulee vähemmän, jos omistaa niin ison leikkulaudan, että siinä voi sekoittaa salaatin.

EKA KERTA

Vuohenjuusto-parmesan-rucola täytteiset raviolit ja prosecco-kermakastike täydentävät toisiaan täydellisesti. Kylkeen Soul Kitchenin Annan ohjeen mukaan tehdyt Gambas al Ajillo ja perjantai-ilta oli yhtä makujen juhlaa.

 

Olen aina jotenkin kuvitellut, että pastan tekemiseen tarvitaan pastakone. Mutta eihän kone ole tässäkään hommassa välttämätön. Se vain helpottaisi asioita, jos sellainen olisi. Kyllä ihan tavallinen kaulinkin kelpaa! Ainakin raviolien tekoon. Tämän opin lukemalla Sillä Sipuli - blogia, jossa aiemmin viikolla oli tehty tattiravioleja savuhilmalla kaulinta, ei konetta, käyttäen. Niinpä, kyseisen blogin kannustamana, päädyin tekemään pastataikinan ja siitä ravioleja ensimmäistä kertaa elämässsäni.

Kokeilin alkuun netin sokkeloista löytynyttä pastataikinaohjetta, mutta sehän meni ihan metsään. Taikina jäi niin tahmeaksi, ettei sitä mitenkään olisi voinut vaivata. Lisäilin jauhoja loputtomiin kunnes taikina oli kova kuin kivi ja pelästyin, josko se maistuisi liiaksi jauhoille ja olisi jotenkin huono. Hetkisen sekoilun jälkeen päätin, että vika ei ollut minussa, vaan ohjeessa ja turvauduin tuttuun ja aina niin luotettavaan Jamie Oliveriin. Ja tälläkään kertaa Jamie ei pettänyt! Herra Oliverin ohjetta seuraten taikinasta tuli ihanan silkkinen ja notkea!

Jamie's Italy kirjan erittäin yksinkertainen pastataikina on suuremmalle porukalle mitattu ja meillä oli suunnitteilla ihan vaan kahden keskeinen perjantai-ilta kotona avopuolison kanssa, joten vähensin ohjeen määriä kahdelle sopivaksi.

Heitin täytteen hieman hatusta yhdistellen vähän sieltä täältä poimittuja ideoita. Suhteessa taikinaan täytettä oli kuitenkin hieman liikaa ja osa sai mennä jääkaappiin odottamaan uutta käyttötarkoitusta. Prosecco-kermakastikkeestakin, jonka englanninkielinen ohje löytyi täältä,  olisi riittänyt vielä yhdelle tai parille illallisvieraalle.

PASTATAIKINA

Näitä tarvitset:

• 3 dl vehnäjauhoja (durumjauhojen käyttö suositeltavaa)

• 2 kananmunaa

Laita jauhot kulhoon.

Tee niiden keskelle kuoppa ja riko kuoppaan kananmunat.

Riko munat haarukkaa käyttäen, kunnes keltuaiset ja valkuaiset ovat toisiinsa sekoittuneet.

Sekoita haarukalla jauhot vähitellen muniin, kunnes taikina ei enää ole tahmea.

Kippaa taikina jauhotetulle tasolle ja vaivaa kovalla otteella vähintään 10 min (Jamien mukaan tässä kohtaa on lupa purkaa kaikki patoutuneet tunteet taikinaan).

Lopputuloksen tulee olla silkkinen, pehmeä ja joustava.

Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.

JUUSTO-RUCOLA TÄYTE

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä

• 2 shalottisipulia

• rasiallinen (n.70 gr) rucolaa

• rasiallinen (n. 150 gr) pehmeää vuohenjuustoa

• n. 1/2 dl parmesan-raastetta

• suolaa ja pippuria

Hienonna sipulit ja kuullota miedolla lämmöllä öljyssä pannulla noin 10-15 min.

Silppua rucola ja kuullota pannulla kunnes rucola on pehmennyt, mutta niin, että väri on vielä tallella.

Nosta levyltä ja anna viiletä.

Seoksen viilennettyä sekoita sipuli-rucolasekoitus juustojen kanssa kulhoon.

Mausta mustapippurilla ja ihan pienellä ripauksella suolaa (muista, että parmesan on itsessään jo aika suolainen juusto).

Tässä välissä, ennen raviolien tekoa, on hyvä aloittaa kastikkeen valmistaminen. Kastike saa sitten hautua rauhassa raviolien teon ja kypsentämisen ajan.

PROSECCO-KERMAKASTIKE

Näitä tarvitset:

• 1 tl oliiviöljyä

• 1 valkosipulinkynsi

• 1 tl tomaattipyrettä

• 2 dl paksua kermaa

• 0,75 dl Proseccoa - 'Semi Sparkling Wine' (prosecco-rypäleistä tehtyä pirskahtelevaa valkoviiniä. Valitsin Alkon hyllystä kuivinta, mitä löysin - Pasquan Sanzeno Prosecco. Toimi hyvin myös ruokajuomana ja hintakin oli lempeästä alle kympin.)

• suolaa ja pippuria

Murskaa valkosipuli ja kuullota öljyssä keskilämmöllä noin minuutti.

Lisää kerma, tomaattipyre ja prosecco. Sekoita.

Anna kastikkeen kiehahtaa samalla sekoittaen.

Vähennä lämpöä ja anna hautua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia tai kunnes raviolit ovat valmiita.

Mausta pienellä hyppysellisellä suolaa ja mustapippuria.

RAVIOLIT

Ota levännyt taikina jääkapista ja jaa se neljään osaan.

Kaulitse taikinapalat yhtäsuuriksi pitkiksi levyiksi. Yritä saada levyistä mahdollisimman ohuita, kuitenkin niin, etteivät hajoa tai ole turhan läpikuultavia. 

Asettele täytettä  nokareina (1tl/nokare) kahdelle levyistä sopivin välein niin, että täytteiden ympärille jää ravioleille reunukset.

Kostuta vedellä pastataikina täytteiden ympäriltä (sormea tai sivellintä käyttäen).

Nosta tyhjät pastalevyt päälle ja painele täytteiden ympäriltä saumakohdat huolella kiinni.

Leikkaa raviolit irti.

Kuumenna vesi suuressa kattilassa. Kypsennä raviolit pienissä erissä kiehuvassa vedessä. Raviolit ovat kypsiä noustessaan pintaan (pari minuuttia). Nosta kypsät raviolit varovasti vedestä siivilään reikäkauhalla.

Tarjoile prosecco-kermakastikkeen kanssa. Raasta päälle hieman parmesan-juustoa ja koristele hienonnetulla persiljalla.

* Gambas al Ajillot (valkosipuliravunpyrstöt) on hyvä valmistaa raviolien kypsentämisen kanssa samaan aikaan, jotta ne saa kuumana pöytään. Nämä kannattaa tehdä Soul Kitchenin ohjeen mukaisesti (linkki löytyy tämän postauksen alusta). Tarjoile ravunpyrstöt erillisestä vadista tai suoraan pannulta. Niitä voi poimia käsin suuhunsa suoraan tarjoiluastiasta. Raviolilautasella ne saattavaisivat peittää pastan ja kastikkeen maut alleen.