PASHA

Joillekin se on mämmi, joka kruunaa pääsiäispöydän, toisille lammas tai valkosipuliperunat. Minulle tärkein on kahvipöydän kuningatar - pasha. Pasha tarvitsee päivän tai kaksi valmistuakseen. Vielä siis kerkeää hyvin! 

Meillä nautitaan perheen kesken mamman ja pappan luona perinteisesti pääsiäispäivällinen pääsiäislauantaina ja pasha kuuluu ehdottomasti kahvipöytään.

Tänä vuonna porukat viettävät pääsiäistä Ahvenanmaalla ja me avopuolison kanssa jäämme tänne Helsinkiin pääsiäisen ajaksi työkiireiden keskelle. Nähtäväksi jää kerkeämmekö pääsiäispäivällistä kunnolla nauttimaan. Pashasta en kuitenkaan tingi - sitä on pakko saada.

Meillä pasha kulkee nimellä 'Farmors äkta pasha'. Perimätiedon mukaan ohje ei kuitenkaan ole kulkenut suvussamme monen sukupolven ajan, eikä se edes ole alunperin Farmorin. Farmorin äiti, niinkuin Farmorkin, oli nimittäin venäläinen aatelisnainen, joka ei itse osannut kokata laisinkaan - keittiössä hääräsivät palkalliset apulaiset. Farmorin, veljensä ja vanhempansa paettua vallankumouksen jälkeistä vainoa Neuvostoliitosta Suomeen oli heidän aika opetella kodinhoitoa ja ruoanlaittoa ihan itse. Täällä Farmorin äiti tutustui muihin venäläisiin siirtolaisiin ja sai heiltä tämän pasha-ohjeen, joka sittemin on kulkenut kaikille hänen jälkeläisilleen.

Mamma maistoi pashaa ensimmäisen kerran elämässään tavattuaan Pappan ja nautittuaan pääsiäispäivällisen tämän äidin, eli Farmorin pöydässä. Pappalle pasha on jokseenkin pyhä asia ja Mammakin rakastui siihen jo heti ensimaistamalla ja niinpä sitä on jo kohta 40 vuoden ajan ollut myös minun äitini pääsiäispöydässä. Ja nyt ensimmäistä kertaa tein minäkin ihan itse pashan. Joitain perinteitä kun vaan on tärkeä pitää yllä. Niistä tulee juureva olo.

Se on muuten hassua, kun on juuret niin monessa hyvin erilaisessa paikkaa, miten eri juhlat ja pyhät mieltää aina vaan yhteen niistä, vaikka kaikkiin kuuluisikin. Esimerkiksi pääsiäinen on minulle hyvin vahvasti Farmorin venäläinen pyhä. Kai se liittyy jotenkin siihen, että ortodoksit viettävät pääsiäistä niin juurta jaksain ja tietenkin siihen pashaan...ja munien etsintään (paitsi, että me kyllä etsimme ihan vaan suklaamunia, emmekä mitään fabergé:tä). Juhannus taas on minulle vahvasti ahvenanmaalainen, sillä siellä olin lapsena kaikki juhannukset Momin kotikonnuilla. Valitsen juhannussalon kokon edelle hetkeäkään puntaroimatta. Vappu taas on teekkarin tyttärelle niin stadilainen, kuin vain kuvitella voi. Ei ole lapsuuden vappupäivää, jota ei olisi vietetty Ullanlinnanmäellä.

Pashasta vielä sen verran, että sen teko saattaa kuullostaa inhottavan työläältä ja vaikealta, mutta ei sitä todellisuudessa ole. Massan valmistaminen on helppoa, kuin heinänteko. Vain kerran on Mamma onnistunut rikkomaan pashan, kun heran valuttua pois oli pashan keskelle kehittynyt syvä rako. Lämpötilojen kanssa on tärkeää olla tarkka. Ja sitten on aina tietenkin sellaista pientä nippelitietoa, kuten se, että muotin päälle laitettavan painon tulisi olla sellainen keskikokoinen teevati. Ja, että jämmettymisen aikana on hyvä välillä käydä tarkistamassa, että massa ei vajoa yksinomaan keskeltä, vaan myös reunoilta. Tilanteen voi huomatessaan korjata varovasti teelusikan avulla.

Muotin irrottaminen on aina jännitävä hetki. Lapsena purin alahuulta silmät tiukkana tuijottaen, kun Mamma irotti muottia.

Tämä ohje on isohkolle pashamuotille tarkoitettu. Pienempää käyttäessä, niin kuin minä nyt ja mamma aina, voi laittaa talteen ylimääräisen massan esimerkiksi suodatinpussiin syvään teemukiin. Tällöin tätä ylijäämämassaa voi käyttää täyttääkseen varsinaiseen pashaan ilmestyvää painaumaa/valumaa.

Pashan gör påsken! Och nu har du ännu bra med tid att tillräda din egen pasha. För tro mig, den är tusen gånger bättre hemgjord, än som färdigt köpt från butikshyllan. Receptet är ryskt, precis som min Farmor var. Men det är nog inte hennes ursprungligen. Farmors mor fick det här pasha receptet av en annan rysk immigrant efter att de flytt Sovjetunionen till Finland.

Pasha e inte alls så svårt att tillräda, som man kunde tro. Det gäller att vara noga med temperaturer och se till att smeten inte sjunker ändast i mitten, att inte pashan därmed spricker. Annars är det lätt som en plätt. Och gott som bara den!

Receptet är för en rätt så stor form. Om du använder en mindre, som jag och min mamma gör, kan du hälla överlopssmeten i en kaffefilter och lägga den i en djup temugg. Då kan du använda detta för att fylla på den egentliga pashan i och med att den sjunker. Kolla också att tyngen inte enbart hjälper mitten av pashan att sjunka, utan också kanterna. Ifall du märker att kanterna sjunker mindre än mitten, kan du korrigera situationen lätt med en tesked.

FARMORS ÄKTA PASHA

Näitä tarvitset:

• 2 tölkkiä maitorahkaa (ja EI mitään kevytkamaa, vaan ehtaa tavaraa)

• 3 keltuaista

• 2 dl sokeria

• 100 g voita

• 2 dl kermaa

• vaniljatanko tai 1 tl vaniljasokeria

• 1 dl silvottuja rusinoita

• 1/2 dl mantelirouhetta

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.

Sulata voi kattilassa.

Lisää kattilaan rahka, kerma, keltuassokerivaahto ja vaniljatanko (vaniljasokeri lisätään vasta jäähtyneeseen pashamassaan).

Kuumenna ainekset kattilassa lähes kiehumispisteeseen samalla koko ajan sekoittaen. EI saa päästää kiehumaan. Tässä lämpötilassa noin 5 minuttia.

Ota kattila pois liedeltä ja poista vaniljatanko.

Sekoita joukkoon pilkotut rusinat, mantelirouhe (ja vaniljasokeri).

Anna massan jäähtyä kattilassa noin 30-45 minuuttia.

Vuoraa pashamuotti sideharsolla ja aseta se syvälle lautaselle, johon pashamassan hera voi valua.

Kaada jäähtynyt massa harsokankaalla vuorattuun pashamuottiin.

Kaada massa ihan piripintaan, älä säästele.

Taita harsokangas massa päälle ja aseta taitetun sideharson päälle teevati kevyeksi painoksi.

Anna pashan jäähtyä viileäksi jääkapissa vuorokauden tai kaksi, jonka jälkeen kumoa se tarjoiluvadille ja koristele hedelmäviipaleilla tai pääsiäismakeisilla. Esimerkiksi tuore mango sopii hyvin pashaan ja sesonkiin.

Tarjoile pasha kahvin kanssa.

  

FARMORS ÄKTA PASHA

 

Det här behövs:

• 2 burkar kvarg (inte lätt produkter, det ska vara fett)

• 3 äggulor

• 2 dl socker

• 100 g smör

• 2 dl grädde

• en vaniljastpng eller 1 tsk vanilinocker

• 1 dl finhackade russin

• 1/2 dl grovhackad mandelkross

Vispa äggulorna och sockret tills skummigt.

Smelt smöret i en kastrull.

Tillägg äggsmörsskummet, kvargen, gräddet och vaniljstängen i kastrullen (ifall du använder vanilinsocker tillägs den först när smeten kallnat).

Värm upp till kokningspunkten hela tiden blandandes. Men låt absolut INTE koka. Håll denna värme i ca 5 minuter.

Ta kastrullen från spisen och ta bort valniljstängen.

Blanda ner de finhackade russinen och den grova mandelkrossen (samt vanilinockret).

Låt massan svalna i kastrullen ca 30-45 minuter.

Fodra din pashaform med ett tunt gasväv och lägg formen på ett djupt fat där vasslet från pashamassan kan rinna av.

Häll den svala pashamassan i formen. Häll riktigt fullt upp till ytan.

Vik gasvävet över och lägg på ett medelstort tefat som tyngd.

Låt pashan svalna i kylskåpet i 1-2 dygn. Sväng den sedan över på ett serveringsfat, ta loss formen och dekorera med frukter eller påskgodis. Färsk mango passar bra både till pashan och säsongen.

Servera pashan till kaffe.

MERIMIESPIHVI - SJÖMANSBIFF

Uusi vuosi ja uuden vuoden lupaukset. Yksi omistani oli tänä vuonna blogiin liittyvä. Minä olen kaksikielinen, maamme on kaksikielinen, joten miksei bloginikin olisi kaksikielinen? Lisäksi toivon, että hieman ruosteessa oleva äidinkieleni tällä tavoin virkistyisi. Tästä lähtien postausten päätteeksi pieni saateteksti ja resepti myös ruotsiksi.

Ett nytt år med nya nyårslöften. En av mina många nyårslöften har detta år att göra med bloggen. Jag är tvåspråkig, vårt land är tvåspråkigt, så varför vore inte också min blog tvåspråkig? Härefter hittar ni resepten även på svenska i slutet av varje blogpost. Hurraa!

Tällainen oman identiteetin vahvemmin esiin tuova muutos vaati lapsuusmuistoihin liittyvän jutun. Sillä sieltähän se tulee, kieli (tai omassa tapauksessani - kielet) ja monet muut itseen liittyvät määrittävät tekijät - lapsuuden kodista.

Omassa lapsuudessani syötiin aina päivällinen yhdessä saman pöydän ympärillä. Koen sen niin itsestään selvänä, että minun on todella vaikea ymmärtää perheitä, joissa niin ei tehdä. Yhteisen ruokailun yhteydessä on mukava vaihtaa kuulumiset ja lisäksi uskon vahvasti, että se tuo lapsille sellaista yhteenkuulumisen tunnetta ja huomiota, jota lapsi kaipaa ja tarvitsee. Mutta vanhemmussneuvot sikseen. Itse en ole äiti, joten en voi tietää äitiyydestä juuri mitään.

Ruoasta tiedän silti jos jonkunmoisiakin asioita ja yksi on se, että merimiespihvillä mieli matkaa kauas ajassa taaksepäin. Aikaan, jolloin pääkaupunkiseudun talvet olivat lumisia, joulupukki oli ihan oikeasti olemassa, pulkkamäessä ei haitannut vaikka tuli kylmä ja kotona odotti aina pakkastalvessa itsensä jäädyttäneitä naperoita lämmin pataruoka.

Loppiaisen ratoksi kävin mamman ja pappan luona lämmittämässä mieltä ja vatsaa lapsuuden lempiruoalla.

Det är väll passligt att börja den tvåspråkiga eran på Hälften spydde resten dog med en rätt, som för mig långt bak i tiden till min barndom. Det var tiden då vintrarna i södra Finland var ännu kalla och snöiga, julgubben fanns helt påriktigt och det gjorde inget, att nästippen frös i pulkkabacken. Det var också en tid, då det alltid doftade av goda och ångande heta grytor hemma, när vi kom in från en hel dag ute i kylan.

Till ära av Trettondagen tog jag lite fart under rumpan och åkte till mina föräldrar, för att njuta av barndomens favoritmat.

MERIMIESPIHVI

 Näitä tarvitset:

• 500-600 gr naudanpaistia

• voita

• 2 suurta sipulia

• 10-12 perunaa

• lihaliemikuutio

• ripaus valkopippuria

• tuoretta persiljaa

Leikkaa liha erittäin ohuiksi siivuiksi ja nuiji lihanuijalla.

Paista liha voissa padassa.

Hienonna sipuli, lisää pataan ja kuullota.

Lisää vettä niin, että liha peittyy.

Anna hautua, kunnes liha on mureaa ja sipuli pehmennyt.

Lisää ripaus valkopippuria ja liemikuutio.

Viipaloi peruna ohuiksi viipaleiksi ja lisää pataan.

Lisää vettä niin, että perunatkin peittyvät.

Silppua persilja ja lisää pataan perunan pehmettyä.

Tarjoile syviltä lautasilta ja nauti.

SJÖMANSBIFF

Det här behövs:

• 500-600 gr nötstek

• smör

• 2 stora gula lökar

• 10-12 potatisar

• köttbuljongtärning

• en nypa vitpeppar

• färsk persilja

Skär köttet i mycket tunna skivoroch klubba det med en köttklubba.

Stek köttet i smör i en gryta.

Finhacka löken, tillägg i grytan och bryn.

Tillägg vatten, så att köttet täcks.

Låt badda tills köttet är helt mört och löken mjuknat.

Tillsätt malen vitpeppar och buljongtärningen.

Skiva potatisen tunn och sätt i grytan.

Tillsätt vatten tills även potatisarna är täckta.

Finhacka persilja och lägg i grytan, då potatisen mjuknat.

Bjud och avnjut från djupa tallrikar.

RONNEBY - NELJÄN SUKUPOLVEN PIPARKAKUT

Tarina piparkakkutaikinasta, kätilöstä ja loppuun vielä ohjeen jälkeen juttua eräästä ihmiskokeesta. Luovalla kaveriporukalla ei mene sormi suuhun, kun piparit tulevat ulos uunista jonain muuna, kuin minä sinne menivät.

Ennenkin juttujani lukeneille ei liene jäänyt epäselväksi, että äidin puolen sukuni on Ahvenanmaalainen. Sieltä miellän alla olevan piparkakkutaikinaohjeenkin tulevan, vaikka Ronneby onkin kylä Ruotsissa.

Katsokaas, Momini käsinkirjoitetussa reseptivihossa ohjeen sanotaan olevan hänen sukunsa lasten pipariresepti. Mammani osasi kertoa, että Momi sai reseptin äidiltään, minun isoisoäidiltäni siis, joka tapasi tehdä kyseisiä pipareita aina jouluksi. Häneltä ohje on kulkenut Momin ja sittemmin Mamman kautta aina minulle asti.

Momin äiti oli muuten kätilö. Ja kuulkaas, ei mikä tahansa kätilö, vaan saaristolaiskätilö koillisella Ahvenanmaalla aikana jolloin moottoriveneitä ei vielä ollut. Lasten lisäksi hän on ollut saattamassa maailman koko kylän ja saaren sekä lähikylien ja lähisaarten vasikat.

Ronnebyn pipareiden tuoksu on aivan omanlaisensa. Se tuoksuu joululle, lapsuudelle, odotukselle, innostukselle, tonttujen ikkunnoista kurkkimiselle, ensi lumelle ja adventti kynttilöille. Taikinan seistessä yön yli jääkaapissa sitä kuuluu perinteen mukaisesti käydä salaa vähän syömässä. Leipoessa taikinaa kannatta myös piilottaa hieman essun taskuun ja syödään sitten salaa, kun mamma ei näe.

Parhaalta valmiit Ronnebyt maistuvat sellaisenaan, ilman sokerikoristeluja, kun niitä dippaa lämpimään glögiin.

RONNEBY PEPPARKAKOR

noin 6-7 pellillistä

Näitä tarvitset:

• 200 gr voita

• 1,5 dl tummaa siirappia

• 1 rkl jauhettua nejlikaa

• 1 tl kanelia

• 1 tl jauhettua inkivääriä

• 2 kananmunaa

• 5 dl sokeria

• 9 dl vehnäjauhoja

1,5 tl ruokasoodaa

Sulata voi, siirappi ja mausteet kattillassa miedolla lämmöllä. Älä anna kiehahtaa.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Lisää joukkoon lämmin voi-siirappi-mauste seos ja sekoita.

Sekoita pieneen kulhoon pari desiä jauhoja ja ruokasooda.

Lisää jauho-sooda seos taikinaan ja sekoita puukauhalla.

Lisää desi pari kerrallaan jauhoja ja jatka sekoittamista, kunnes taikina on tiivis.

Maista ihanaa lämmintä taikinaa, ennen kuin päällystät kulhon kelmulla.

Siirrä jääkaappiin vuorokaudeksi kovettumaan.

Ota taikina jääkaapista noin varttia ennen leipomista, jotta se hieman pehmenee ja kauliminen on mahdollista.

Kauho lusikalla taikinaa ja pyritä palloksi, painelle kiekoksi ja aseta jauhotetulle tasolle.

Kauli ohueksi ja painele piparmuoteilla. Pipareiden välistä irotettava taikina on uudesti palloksi pyöriteltävää ja kaulittavaa. Mitään ei saa hukata.

Asettele piparit leivinpaperille pellille ja paista 250 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Tarkkaile luukun läpi pipareita, sillä ne palavat helposti reunoista.

Poista piparit uunista, kun ne ovat saanet kauniin värin ja alkavat tummua reunoista.

Anna viiletä ja koveta ennen, kun nostat ne leivinpaperilta.

___________________________

Entä mitä tapahtuukaan, kun järjestää piparin leivonta- ja koristeluillan yli kolmekymppisille? Tein ihmiskokeen.

Tarjolla leivonnan ryydittämiseksi terästettyä glögiä ja juustoja. Joukko koostuu yhdestä arkitehdistä, yhdestä teatterilavastajasta, yhdestä elokuvaerikoistehosteiden tekijästä, yhdestä kuvataiteilijasta ja yhdestä vaatesuunnittelijasta.

Ilta alkaa sivistyneesti. Taikinaa maistellaan, todetaan maukkaaksi ja kauliminen saa alkaa. Perinteiset muotit, tähdet, possut ja joulu-ukot, painautuvat taikinaan, kevyitä kaksimielisiä vitsejä lentelee ilmassa ja tunnelma on kihelmöivä.

Arkitehti liittyy seuraan. Hän saapuu suoraan toimistoltaan ja ilmoittaa heti ensitöikseen haluavansa rakentaa piparkakkutaloja. Yllätys!

Alkaa jokseenkin neuroottinen neliöiden ja suorakulmioiden leikkaaminen taikinasta. Suunnitteilla on igluja, Guggenheim-museoita ja torneja.

Kuvataiteilija ei innostu taloista, vaan muotoilee luovilla kätösillään taikinasta nakkeja, lapamatoja ja monitulkintaisia orgaanisia muotoja. Pellit kulkevat uuniin ja uunista ulos Billy Corganin äänen laulaessa taustalla 90-luvun teinimaailman määritteleviä sointuja. Osa pipareista onnistuvat täydellisesti, osa palaa reunoilta ja osa muotoutuu uunissa ihan muuksi, kuin mitä olivat ennen paistamista.

Leivonnan jälkeinen tauko. Juodaan rommia. Lämmitetään lisää glögiä. Musiikki vaihtuu ambientiksi. Nyt ollaan uuden äärellä! Piparkakkujen koristelu saa alkaa. Alkuillasta sievistellyt elokuvatehosteiden tekijä villintyy, rakentaa pipareista hautakiviä ja koristelee tatit taikasieniksi. Kuvataitelijan käsissä syntyy uusia ekspressivisiä koristelutekniikoita, jotka vievät ajatukset jonnekin Basquiatin maailmaan. Vaatesuunnittelija koristelee ateljeeomaisin elein piparkakut helmillä ja blingblingillä. Hänelle kaikki, mikä kimaltelee on parempaa.

Arkitehti ja teatterilavastaja painivat talojensa kanssa. Ei taida tulla ihan Guggenheimia näistä paloista. Sen sijaan rakentavat ulkohuussin. Mikäs siinä, voihan senkin koristella pompöösisti. Teatterilavastaja haluaa kuitenkin vähän enemmän tarinaa pieneen, vaatimattomaan tönöönsä ja sijoittaakin sen ovenrakoon alushousuissa hengailevan tirkistelijän.

Nakkien, lapamatojen, ulkohuussien, taikasienten, hautakivien ja haute couturen ohella syntyi myös piparinen paskaläjä. Ei kuitenkaan mikään iljettävä sellainen, vaan helmillä koristeltu heijastuksin kuvitettu kaunis kakkatorttu.

Teatterilavastajan lavastama tirkistelytilanne.

Etualalla lavastajan Turkka-henkinen kakkatorttu.

Tehostetekijän muistokivi.

Taikasieni.

Kuvataiteilijan Warhol-inspiroima nakki.

MUMMOLAN MUISTO: VIILIPYTTY

Tämä resepti liittyy vahvasti lapsuus muistoihin ja mummolaan. Vaikka äidin puolen isovanhemmillani oli talvikoti Espoossa olen aina kokenut todellisen mummolan olevan Ahvenanmaalla, jossa he asuivat 8 kuukautta vuodesta ja jossa minä vietin heidän kanssaan kaikki lapsuuteni kesät. Ukin kanssa puhuttiin suomea ja Momin kanssa ruotsia (på åländskt vis). Toisilleen he puhuivat omaa äidinkieltään niin, että Ukki saattoi kysyä suomeksi "Mitäs tänään syötäisiin?" johon Momi vastasi "Ja-a, det kunde vara köttbullar o' potatismos." Tai Ahvenanmaalla ollessa vastaus oli kyllä useammin kokt gädda, stekt gädda, tai fisksoppa. Joskus vastaus kuului rökt fisk, savukalaa siis, jonka savolaissyntyinen Ukki vuorostaan valmisti pyydystämistään ahvenista ja kampeloista pihalle rakentamassaan savustamossa. Kaikki kalaruoat toinen toistaan maukkaampia!

Viiliä, filbunke, Momi teki aina Ahvenanmaalla. Sitä tehtiin illalla ja syötiin aamulla. Maito haettiin Momin lapsuuden tilalta suoraan lehmän utareista Mansikin ruotsinkieliseltä kaimalta Gullrosilta. Se oli aina jotenkin vähän jännittävää. Olinhan minä kuitenkin kaupunkilaistyttö, jolle lehmätilalla käyminen ei ollut ihan jokapäiväistä touhua. Lehmät viettivät päivänsä ulkona nurmella tai rannalla mussuttaen kaislikkoa. Tuolla tilalla ei enää lehmiä ole ja niinpä kaislikko on vallannut ajan myötä sen rannat.

Maito lypsättiin alumiiniseen mjölkkannaan, laitettiin kansi päälle ja kannettiin kahvasta kotiin. Ensin siitä juotiin puolikkaat lypsylämpimät lasilliset, sillä oli se niin hyvää. Lopuista tehtiin viiliä.

Viilistä otettiin aina talteen pieni määrä seuraava filbunkea varten bottenmjölkiksi.

Tänä päivänä Gullrosia ei enää ole, eikä hänen jälkeläisiään ole sukulaisten tiloilla. Käytämme pastoroitua maitoa jonka haemme kyläkaupasta. Mutta ei mitä tahansa maitoa. Sen pitää olla Åländsk gammaldagsmjölk.

Gammaldagsmjölk, eli vanhan ajan maitoa, tarkoittaa ymmärtääkseni matalasti pastoroitua maitoa luonnollisella rasvapitoisuudella (3,9 - 4,5%). Tölkin kuvassa on Momin serkku ja kuva on Ahvenanmaan saaristosta 50-luvulta. Tölkin teksti kertoo, että kyseessä on "Gammaldagsmjölk, mjölk från åländska gårdar sedan 1921."

MOMIS FILBUNKE

6lle 

Näitä tarvitset:

• 1 litra Gammaldags mjölk (tai vastaavaa maitoa)

• pohjamaitoa = 1 viili (tai vastaava määrä edellisestä viilipytystä)

• voipaperia

• 6 viilikulhoa

• siirappia

Ota maito ja viili lämpiämään jääkapista.

Jaa viili kuuten astiaan pohjamaidoksi.

Kaada huoneen lämpöinen maito päälle, niin että jokaisessa kulhossa on saman verran. Älä sekoita.

Aseta voipaperi kulhojen ylle ja anna levätä yön yli lämpimässä paikassa.

Viili on valmista, kun sen pinta on hyytynyt.

Tarjoile siirapin kanssa aamiaiseksi tai välipalaksi.

Tällä reseptillä osallistun Suolaa ja Hunajaa - blogin järjestämään kesä- heinäkuun ruokahaasteeseen aiheena Mummola. Katso muidenkin blogien mummolamuistoja. Ihania tarinoita, ihania muistoja, ihania ruokaohjeita!

RUISLEIPÄ

Taisi olla viime talvena, kun blogeissa kiersi pitkään vaivaamattoman leivän ohje. Ohjetta ylistettiin sen helppouden takia. Ja syntyihän siitä hyvää leipääkin. Helppo on usein hyvää, mutta kyllä se vaivalloinenkin voi hyvää olla. Ja hyvääkin parempaa saa leipomalla leivän juureen.

Pappalla on yli 100-vuotista ruisjuurta. Se, yhdistettynä hyvin vaivattuun taikinaan, on hyvän, kotona leivotun ruisleivän sydän. Jos omasta takaa ei löydy vanhaa leipäjuurta, voi ajatella pidemmälle tulevia sukupolvia ja alkaa rakentamaan sitä juurta nyt omille lapsille ja lapsenlapsille perittäväksi. Hyvä ohje leipäjuuren synnyttämiseen löytyy esimerkiksi Kotilieden sivuilta.

Kuvan leipä ei ole itseni, vaan pappan eilen leipomaa. Olen kuitenkin ollut monesti mukana leivän valmistamisessa, joten ohjeen testaaminen omin kätösin on niin sanotusti hoidettu.

Pakko vielä lisätä, että onhan se kiva, kun toinen leipoo puolesta ja tuo unnituoreen leivän lahjaksi. Tack pappa!

RUISLEIPÄÄ YLI 100-VUOTISESTA JUURESTA

(ohjeesta riittää kahteen limppuun)

Näitä tarvitset:

• ruisleivän juuri

• 1 l vettä

• 1 kg ruisjauhoja

• 2 dl vehnäjauhoja

• 1-3 tl suolaa

Lisää ja sekoita juuri kädenlämpöiseen veteen.

Lisää 300gr ruisjauhoja joukkoon ja sekoita huolella.

Peitä liinalla ja anna seistä yön yli lämpimässä (noin 22 asteisessa tilassa, esimerkiksi jääkaapin päällä).

Lisää loput ruisjauhoista sekä suola. Sekoita ja vaivaa.

POISTA TAIKINASTA PALA (noin 1 dl verran) JUUREKSI SEURAAVAA LEIVONTAKERTAA VARTEN. Juuri kestää jääkaapissa noin 3 viikkoa, pakastimessa 6 viikkoa.

Lisää taikinaan vehnäjauhot ja suolaa ja vaivaa kunnolla. Nyt pitää vaivata siis niin huolella, kuin vain pystyt. Kaikki käsivoimat käyttöön.

Jauhota taso ja aseta vaivattu taikina jauhojen päälle, taikinan ylle kevyt liina. Anna kohota noin 3 tuntia.

Taikinan kohottua leivo kahdeksi leiväksi, joko pyöreiksi tai pitkulaisiksi limpuiksi.

Leivinpaperia pellille, leivät sen päälle ja anna kohota liinan alla vielä 45 minuuttiia.

Paista leivät ensin 10 minuuttia 215 asteisessa uunissa ja laske sitten lämpöä 190-200 asteeseen ja anna paistua vielä 70 minuuttia.

Ota leivät uunista ja anna viiletä liinan alla.

 

Tämä on muuten blogin 100. teksti. Hassua, sillä tajusin sen vasta kirjoitettuani sen. Tuntuu jotenkin sopivalta jakaa juuri tässä postauksessa suomalaisen kodin sydän - ruisleipä yli 100-vuotiaasta juuresta.

MAMMAN SOTKUSOPPA

Äitini ollessa nuori, siinä 60-luvulla, ja hänen asuessaan vielä vanhempiensa luona soitti momini eräänä päivänä töistä kotiin ja pyysi äitiäni valmistamaan perheelle jotain päivällistä siitä, mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Syntyi mamman sotkusoppa, joka kylläkin todellisuudessa kulkee hänen tyttönimellään. Soppa oli hyvää ja hän teki sitä toiste...ja toiste...ja toiste.

Vuosia tämän jälkeen, joskus 80- ja 90-lukujen vaihteessa mamma törmäsi Helsingin kaduilla nuoruuden ajan poikaystäväänsä. He vaihtoivat kuulumisia ja lopuksi mies kysyi "Vieläkö sä teet sitä sotkusoppaa?". No, kyllähän mamma sitä teki ja tekee edelleen. Viimeksi valmistimme sitä yhdessä nyt edellisenä lauantaina vanhempieni luona vieraillessani.

MAMMAN SOTKUSOPPA

Näitä tarvitset:

• 600-700gr naudan jauhelihaa

• voita

• lihalientä

• 1/2 lanttu

• 2-3 porkkanaa

• pala juuriselleriä

• palsternakkapala

• perunaa maun mukaan

• 3-4 tomaattia

• 2 mauste- tai suolakurkkua

• 1 purkki säilykeherneitä liemineen

• pari ruokalusikallista ketsuppia

• valkopippuria

• McGormickin nelimaustetta*, joka sisältää 8 maustetta (korianteria, maustepippuria, fenkolia, meiramia, salviaa, timjamia, neilikkaa ja inkivääriä)

• tuoretta persiljaa

Ruskista jauheliha isossa padassa.

Lisää joukkoon lihaliemi, kuoritut ja kuutioidut lanttu, selleri, porkkana ja palsternakka.

Anna porista hetken.

Lisää pilkotut tomaatit ja maustekurkut sekä kuoritut ja kuutioidut perunat.

Mausta ketsupilla, valkopippurilla ja nelimausteella (tai niillä 8:lla mausteella, jota nelimauste sisältää).

Kun perunat ovat kypsiä heitä purkki säilykeherneitä liemineen joukkoon.

Koristele keitto silputulla persiljalla.

Muista, että tämä keitto, niin kun useimmat keitot, on parhaimmillaan uudesti lämmitettynä seuraavana päivänä.

*McGormickilta, niin kun ei ymmärtääkseni keneltäkään muultakaan maustevalmistajalta, ei löydy enää nelimaustetta valikoimista. Siksipä sitä voi tehdä itse sekoittamalla purkkiin noita kahdeksaa maustetta, jota tuohon verrattomaan mausteseokseen kuului.

COCKTAIL-PALA UUTEEN VUOTEEN

Muistan, kun vietin ensimmäistä joulua avopuolison äidin luona joitain vuosia taaksepäin.

Tiedättehän, kuinka jokaisella on omat ruokaperinteensä joulupöytään. Joillain, niin kuin omalla mammallani, joulutarjoilut ovat prikulleen samat vuodesta toiseen. Ne ovat olleet lähes täysin muuttumattomat jo 40 vuotta. Kaikki tietävät mitä odottaa. Jokaisella on oma ikisuosikkinsa, jonka täytyy vuosi toisensa jälkeen aina maistua samalta. Uteliaille kerrottakoon, että oma ikisuosikkini mamman pöydässä löytyy tämän linkin takaa.

Anoppiehdokkaani joulupöydässä tarjoilu hieman vaihtelee vuosittain. Tai ainakin joka vuosi pöydässä on jokin uusi kokeilu. Oma suosikkini uusista kokeiluista oli viime jouluna, kun emäntä loihti alkupalapöytään sinihomejuustolla ja rosmariinilla täytettyjä punasipuleita.

Vanhat perinteet ovat kuitenkin aina myös anoppiehdokkaan pöydässä - loorat, kinkku, rosolli ja lohisörssi. Viimeisenä mainittu sai kälyehdokkaani lähes kyyneliin hänen ollessa raskaana tuona ensimmäisenä siellä viettämänäni jouluna. Graavilohisörsselssön oli pöydässä, eikä odottava nainen saanut siitä nauttia. Maistettuani sörssiä saaristolaisleivän päällä ymmärsin yskän. Olisin minäkin vastaavassa tilanteessa tirauttanut pari suolaista kyyneltä.

Tajusin tänä jouluna kotona itse tätä tehdessä, että tämä herkkuhan soveltuu myös vallan mainiosti uuden vuoden illallisiin alkupalaksi tai kuohuvan kylkeen heti illan alkajaisiksi.

ANOPPIEHDOKKAAN GRAAVILOHISÖRSSELSSÖN

Näitä tarvitset:

• purkki (2 dl) luomu kermaviiliä (luomuna se on paksumpaa, löytyy mm Juustoportilta)

• purkki (n.1 dl) smetanaa

• 150 g graavilohta

• 1 sipuli

• tilliä

• n. 2 tl Herbamare yrttisuolaa

• 1/2 lime

• ripaus suolaa ja pippuria

Leikkaa graavilohen siivut pieniksi paloiksi.

Hienonna sipuli ja silppua tilliä noin 2 ruokalusikallisen verran.

Sekoita kermaviili ja smetana keskenään keskikokoiseen kulhoon.

Lisää lohi, sipuli, tilli ja Herbamare. Purista puolikkaasta limestä mehut joukkoon. Sekoita huolella.

Maista ja mausta vielä ripauksella suolaa ja mustapippuria. Tämä sörssi saa ja pitääkin olla suolainen.

Tarjoile pienten saaristolaisleipäviipaleiden päällä ja kylkeen lasi kuohuvaa.

VIELÄ KERKEÄÄ - HJÖRDIKSEN KURKUT

Valehtelisin, jos väittäisin, että olisin joskus syönyt parempaa maustekurkkua, kuin Hjördiksen.

 

Hjördis oli äitini ystävä, ahvenanmaalainen nainen, joka teki maailman parhaita maustekurkkuja. Aiemmin mamma sai joka syksy satsin maustekurkkuja ystävättäreltään. Hjördiksen menehdyttyä hänen tyttärensä etsi käsiinsä kurkkujen ohjeen piirongin laatikosta ja antoi sen myös mammalleni. Nykyään mamma valmistaa kurkut itse Hjördiksen ohjeen mukaan ja antaa minulle joka syksyisen satsini.

Ohjeen suurin ero tyyppillisimpiin maustekurkkuihin lienee, että tässä ei käytetä mustaherukanlehtiä. Jotain siitä kuinka hyviä nämä kurkut ovat kertoo se, että söimme avopuolison kanssa kahden kesken ensimmäisen purkin loppuun alle viikossa.

Jos ei kuulu meikäläisen lailla mattimyöhäisiin ja kurkut on tullut jo tältä vuodelta säilöttyä, suosittelen pistämään ohjeen talteen ja kokeilemaan sitä ensi vuonna.

HJÖRDIS GURKA (tuttavallisemmin Hjördarit)

Näitä tarvitset:

• 3 litraa viipaloitua kurkkua (avomaan)

• 2 litraa vettä

• 2 dl suolaa (karheaa merisuola)

Laita viipaloidut kurkut suolaveteen yön yli.

Nosta aamulla kurkut vedestä ja aseta talouspaperille valumaan.

Liemeen:

• 8 dl säilöntäetikkaa (sellainen Pirkan 2 osaa etikkaa 3 osaa vettä käy oikein hyvin)

• 11 dl sokeria

• 2 tl kokonaisia valkopippureita

• 4 rkl sinapinsiemeniä

Sekoita ainekset kattilaan ja kiehauta.

Lisäksi:

• tilliä ja tillikruunuja

Aseta kurkut, tilli ja tillikruunut kerroksittain puhtaisiin lasipurkkeihin ja kaada päälle kuuma säilöntäliemi.

Sulje purkit, anna viiletä huoneenlämmössä, siirää kylmään ja anna olla  suljettuna ainakin viikko tai kaksi.

AAA KESÄN KEITTO MÄ OON

Jatketaan täällä blogissa vielä tovi näillä perinteisillä kesäruoilla. Kesäloma nimittäin kolkutti toissa päivänä ovelle ja minulle tämä merkitsee ainakin seuraavia asioita: fillarointia kesämekossa, torin laajenevia valikoimia, pöndeilyä ja kesäkeittoa.

Kesäkeitto on muuten ruotsiksi snålsoppa, eli pihikeitto. Nimi viitannee siihen, ettei keitossa ole lihaa eikä kalaa. Palkovihanneksissa kuitenkin riittää proteiineja, joten ei huolta, kyllä tästä vatsa täyttyy.

KESÄKEITTO

Näitä tarvitset:

• 5 dl vettä

• suolaa

• 8 uutta perunaa (sellaisia pienehköjä)

• 3-5 varhaisporkkanaa

• 1/2 kukkakaali

• pari desiä hernepalkoja perattuna

• snadisti kevätsipulin vartta

• 6 dl kevyt maitoa tai kulutusmaitoa

• 1/3 pakettia Koskenlaskija juustoa

• ripaus valkopippuria

• 1 tl sokeria

• nippu tilliä

• lisää suolaa

Kiehauta kattilassa suolattu vesi.

Kuori porkkanat ja viipaloi.

Pese perunat huolella ja puolita.

Lisää perunat ja porkkanat veteen ja anna kiehua n. 5 min.

Irrota herneet kuorista, paloittele kukkakaali ja pilko kevät sipulin varsi. Lisää keittoon ja anna kiehua kunnes vihannekset ja juurekset ovat lähes kypsiä.

Lisää maito, sokeri, valkopippuri ja juusto ja anna vielä kypsyä hetki kunnes juusto on sulanut ja sekoittunut keittoon.

Silppua tilli keiton päälle ja suolaa vielä tarvittaessa.

KESÄPARI

Tarvitset ahvenfileitä. Jos olet kaltaiseni onnekas nuori nainen, jonka isä kuljtettaa tyttärelleen pyydystämiään ahvenia valmiiksi fileroituina niin - bravo!

Suolaa ahvenfileet, rouhi päälle mustapippuria ja ripaus valkopippuria. Paista voissa molemmin puolin. Kääntäessäsi fileitä lisää pannulle silputtua kevätsipulin vartta ja pari teelusikallista pieniä kapriksia. Yksinkertaisuudessaan erittäin kesäistä.

Kalan kylkeen vanhan ajan verraton salaatti ja vielä kun nautit ruoan helteellä ulkoilmassa niin kesäfiilis on taattu!

BLADSALLAD PÅ GAMMALDAGSVIS

• ruukullinen lehtisalaattia

• 100 g kermaviiliä (puolikas purkillinen)

• 1 tl sokeria

• 1 tl sinappia

• suolaa

• 1/2 korkillinen valkoviinietikkaa

• 1 kananmuna

Keitä kananmuna kovaksi, kuori ja riko haarukalla pieniksi paloiksi.

Sekoita kermaviiliin sokeri, sinappi, etikka ja ripaus suolaa.

Pese salaatti jääkylmässä vedessä ja kuivata salaattikuivurissa tai talouspaperin päällä.

Aseta salaatinlehdet kulhoon, kaada kermaviilikastike päälle ja sekoita käsin niin, että kastike tarttuu tasaisesti jokaiseen salaatin lehteen.

Ripottele päälle rikottua kananmunaa.

MUMMON VÄLIPALAT

Huikooko? Onko mummon kurkut mielilisukkeesi? Ei hätää. Onko joku muka joskus sanonut, että välipalan valmistaminen on vaikeaa tai aikaa vievää? Entä onko kukaan ikinä kieltänyt syömästä mummon kurkkuja muutoin, kuin lisukkeeksi? No, ei ole.

Jos siis olet kaltaiseni etikkahiiri, niin mummon kurkkuja voi ja saa nauttia ihan minkä tahansa kanssa tai vaikkapa sellaisenaan suoraan kulhosta. Sopivat muuten hodariinkin vallan mainiosti.

Mietin tovin, voiko mummon kurkkujen ohjeen jakaa blogissa. Etenkin, kun en ole sitä mitenkään tuunannut. Tämä on niitä niin perinteisiä ohjeita, kuin vain olla voi. Onhan se niin yksinkertaista. Varmaan kaikki tietävät miten niitä tehdä. Tai entä jos ei kuitenkaan kaikki tiedä. Ja entä jos joku ei ole hoksannut laittaa niitä paahdetun ruisleivän päälle voin, raejuuston ja tuoreiden mintun lehtien kanssa. No, siinä tapauksessa, pakkohan mummonkurkkujen ohje on jakaa.

MUMMON KURKUT

Näitä tarvitset:

• reilu 1/2 kurkku

• 3 tl valkoviinietikkaa

• 1 tl sokeria

• tilliä

• ruohosipulia

• suolaa

Viipaloi kurkku juustohöylällä kannelliseen rasiaan. Jos olet oikein reipas, kuorit kurkun ennen viipaloimista.

Sekoita mukissa viinietikka ja sokeri ja kaada seos kurkkujen päälle.

Silppua tilliä noin 3 ruokalusikallisen ja leikkaa ruohosipulia noin 1 ruokalusikallisen verran kurkkujen päälle.

Rouhi päälle suolaa.

Sulje rasian kansi ja ravista kunnolla.

Siirrä jääkaappiin maustumaan ja viilentymään.

Sopii erityisesti kalan lisukkeeksi tai ruisleivän päälle.

KAKKUKESTIT

Taannoin versioin eräästä kakusta muffinit. Lupasin tuolloin jakaa kevään aikana myös alkuperäisen kakun ohjeen. Tässä se on - Silviakakku, kakkuna!

Vietimme mamman ja hänen pojantyttärensä yhteisiä syntymäpäiviä. Kahvin kanssa pöytään tuotiin kumpaakin sankaria kohti oma kakku: mamman maun mukaan silviakakku (jonka tarinan löydät täältä muffiniohjeen kylkiäisenä) ja yksivuotiaan veljentyttäreni iloksi junakakku.

Silviakakkua meillä on nautittu näin alkukeväästä mamman syntymäpäivillä niin kauan, kun muistan. Yksinkertaisuudessaan loistokakku!

SILVIAKAKKU

Näitä tarvitset:

• 2 kananmunaa

• 2 dl sokeria

• 1 dl vettä

• 2 dl vehnäjauhoja

• 2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri huolella ja lisää varovasti vatkaten vesi.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää sekoittaen taikinaan.

Kaada taikina suureen ja laakeaan kakkuvuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa kunnes kakku on saanut kauniin vaalean kultaisen sävyn. Tarkista puutikulla kakun kypsyys.

Kuorrutteeseen:

• 100 gr voita

• 1 dl sokeria

• 1 kananmunan keltuainen

• 1 tl vanilliinisokeria

• kookoshiutaleita.

Sulata voi, sokeri ja vanilliinisokeri kattilassa vispaten.

Lisää munankeltuainen ja vispaa vielä kovempaa, kunnes seos on tasainen.

Kakun viilennettyä kaada silviakuorrute sen ylle.

Koristele lopuksi ripottelemalla runsaasti kookoshiutaleita kuorrutteen päälle.

Junakakun oli emäntä tehnyt juuri niin, kuin aikoinaan sen omien lastensa syntymäpäiville 80-luvulla teki, eli kääretorttu junaksi ja veturiksi leikattuna. Koristeluun snömos, eli kermavaahtoa, lontoon lakritseja ja kakkuparasolleja. Tästä kakusta on monet lapsuudenmuistot tehty.

Pahoittelut kuvien laadusta (puhelimen kameralla räpsäistyjä)...

ITALIANSALAATTI

Tämä postaus olisi hyvin voitu tehdä joulua edeltävinä päivinä, sillä italiansalaatti kuuluu mamman joulupöydän perinteisiin. Yhtä hyvin tämän reseptin voi jakaa näin välipäivinäkin, sillä kyseinen herkku soveltuu mainiosti myös joulun jälkeen kinkun jämistä valmistettavaksi. Yllä oleva kuva on doggiebagissä kotiin kuljetettua Tapaninpäivän joulupöytään tehtyä italiansalaattia.

Meillä tämä herkku on niin rakas, että se kulkee monella nimellä. Vakiintunein nimi salaatille taitaa olla Italiano. Mutta yhtä hyvin sitä voi kutsua vaikkapa Italian Salandreroksi. Jouluna tätä nautitaan alkupalojen kanssa ja italiano onkin mamman pöydässä täysin tasavertainen sillisalaatin kanssa, ellei jopa arvokkaampi. Harvoin sitä jää yli, mutta tänä vuonna sain tosiaan mukaani pienen annoksen seuraavalle päivälle, jolloin salandrero maistuu ihan sellaisenaan tai vaikkapa leivän päällä.

Olennaista ohjeessa on tehdä majoneesi itse. Ja mamma kertoikin, kuinka sen valmistaminen sujuu nykyään kätevästi hänen kuultuaan eräältä tv-kokilta, että majoneesin vatkaamiseen voi hyvinkin käyttää sauvasekoitinta. Kukapa olisi uskonut!

Ja tosiaan jaan tämän nyt sillä uskon, että jollain teistä on vielä hieman kinkkua kaapissa ja mietitte kipeästi mitä siitä valmistaa. Ohjeen mamma on löytänyt aikoinaan vuonna 1975 äidiltään saadusta Kotiruokaa-keittokirjasta.

Näin, olkaapa hyvä!

ITALIANO

Näitä tarvitset:

• 200 gr joulukinkkua tai kieltä

• 2 pientä etikkakurkkua

• 2 omenaa

• 2 keitettyä perunaa

• 2 keitettyä porkkanaa

• 2 dl säilykeherneitä

• majoneesikastiketta

Juurekset keitetään, kuoritaan ja annetaan jäähtyä.

Omenat kuoritaan.

Kaikki ainekset leikataan hyvin pieniksi kuutioiksi (muistakaa taas mamman sanat "vain laiskat pilkkovat liian suuria paloja").

Herneet siivilöidään ja jätetään kokonaisiksi.

Ainekset sekoitetaan ja majoneesi kaadetaan päälle ja sekoitetaan joukkoon.

Majoneesikastike italianoon

Näitä tarvitset

• 2 munankeltuaista

• 1 tl sinappia

• 1tl suolaa

• 1/4 tl valkopippuria

• 3-4 dl ruokaöljyä

• 1-2 rkl etikkaa

• n. 3 rkl kermavaahtoa

Ruokaöljyn on oltava huoneenlämpöistä tai vähän lämpimämpää.

Munankeltuaiset, suola, valkopippuri ja sinappi vatkataan huolellisesti sekaisin ja ruokaöljy lisätään pisaroittain munankeltuaisten joukkoon voimakkaasti sekoittaen. Saonneeseen kastikkeeseen sekoitetaan vuoroin etikkaa ja loput ruokaöljystä pienin erin yhtenäisenä juovana. Kastikkeen pitää olla kiiltävää ja sakeaa, kuin vaahdoksi hierottu voi.

(Mikäli käytät sauvasekoitinta voit kaataa kaikki ainekset kulhoon ja sekoittaa ne kerralla sauvalla. Muista, että kulhon tulee olla se kapea ja korkea sauvasekoittimien mukana tuleva sekoitinastia, sillä liian leveässä astiassa kastike ei saostu sauvasekoitinta käytettäessä).

Vaahdota kerma erillisessä astiassa. Valmiiseen majoneesikastikkeeseen sekoitetaan kermavaahtoa lusikalla kevyesti sekoittaen.

SKAGENRÖRA - KATKARAPUSÖRSSELSSÖN

Skagen on ruotsalaisen ruokakulttuurin, myös Suomen länsirannikon, tunnetuimpia perinteitä. Se on seos, joka perinteisesti tehdään majoneesista, tillistä ja katkaravuista. Muut ainekset skagenissa varioivat aikalailla maun mukaan.

Meillä majoneesin sijaan on aina käytetty kermaviili- ja ranskankermaseosta. Uskaltaisin väittää, että tämä meidän huushollissa vakiintunut versio on paras, mitä olen missään ikinä maistanut. Harvoin tulee tällä lailla omaansa kehuttua, mutta skagenini kohdalla suomalainen nöyryyteni saa antaa tilaa suomenruotsalaiselle ylpeydelleni. Minkäs sille voi, jos jossain vaan on hyvä!

Tyypillisesti skagenröra tarjoillaan leivän päällä, jolloin sitä kutsutaan tunnetusti Toast Skageniksi. Monesti Toast Skagen tehdään vaalealle paahdetulle leivälle, mutta minä suosin ruis- ja saaristolaisleipää. Ahvenanmaalainen mustaleipä on muuten myös skagenin kaveriksi aikalailla täydellinen.

Sörsselssön sopii mainiosti myös pikkujouluihin tarjoiltavaksi ruissipsien päällä tai crustadien täytteenä. Arkena meillä vedetään skagenröraa rosamundauuniperunoiden tai avokaadon täytteeksi ja kylkeen tuolloin raikasta ja hapokasta fetasalaattia balsamicopohjaisella kastikkeella. Avokadon kanssa on suositeltavaa puristaa päälle hieman sitruunamehua... ei vain säilyttääkseen avokadon kauniin värin, vaan myös sitruunan tuoman ihanan hapokkuuden takia.

Elokuussa skagenröran katkaravut vaihtuvat sesongin takia ravuiksi, luonnollisesti.

Tässä siis ohje oman maailmani parhaalle skagenröralle.

SKAGENRÖRA

Näitä tarvitset:

• 200 gr kermaviiliä

• 200 gr ranskankermaa

• puolikas punasipuli (kesällä kevätsipulin vartta)

• 1 valkosipulinkynsi

• iso nippu tilliä

• 1 rkl tomaattipyrettä

• 1/2 tl chilihippuja (vaihtoehtoisesti noin 5 tippaa Tabascoa)

• 180 gr isoja katkarapuja (elokuussa rapuja)

• suolaa ja mustapippuria

Tyhjennä kermaviili ja ranskankerma isoon kulhoon. Sekoita keskenään.

Silppua sipuli oikein pieneksi ja murskaa valkosipulinkynsi. Lisää ranskankermaseokseen.

Hienonna tilli ja lisää seokseen.

Lisää tomaattipyre ja chili. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.

Tarkista maku ja laita jääkaappiin vartiksi maustumaan.

Sulata katkaravut. (Tai vaihtoehtoisesti perkaa ravut).

Valuta sulaneista katkaravuista sulanut neste pois.

Ota skagenröra jääkaapista ja lisää katkaravut joukkoon. Sekoita vielä kerran ja tarkista maku.

TALVIFLUNSSAT KURIIN BORSCHKEITOLLA JA TYRNIMARJOILLA. TIETENKIN!

Marraskuu on flunssan ennaltaehkäisyaikaa. Meillä homma hoidetaan suomalaisella superfoodilla, eli tyrnimarjoilla, ja kuumilla keitoilla. Ehdoton soppasuosikkini on Borschkeitto, jonka resepti löytyy tämän postauksen lopusta.

Taloutemme tyrnimarjat saadaan, mistäs muualtakaan, kuin Ahvenanmaalta. Lokakuussa pappa laittaa käsiinsä paksut puutarhahanskat ja suuntaa saaren etelärannalle. Siellä hän puristaa käsin tyrnipensaiden marjoista mehut suoraan puhtaisiin ämpäreihin. Ämpärien päälle laitetaan kannet ja takaisin talolla mehu pullotetaan kahden litran töniköihin, joissa se kuljetetaan tänne pääkaupunkiseudulle talvea varten.

Helsingissä pappa tuo pullollisen mehua meille. Avopuolison kanssa annostellaan kahden litran tuorepuristettu tyrnimehu pieniin pakasteastioihin, joissa se pakastetaan marraskuun pimeää kautta varten. Marraskuun rutiineihin kuuluukin sitten iltaisin nostaa annos pakkasesta yöksi jääkaappiin sulamaan. Aamulla mehua vedetään snapsilasillisen verran ja yhdellä kulauksella alas. Ei mitään sokereita tai muita hömpötyksiä sekaan! Sellaisenaan kurkusta alas! Ja kirpeäähän se on! Ei mitenkään mitään uskomatonta herkkua, mutta herättämisen tehtävän hoitaa hienosti.

Borschkeitosta on varmasti yhtä monta versiota, kuin itäeurooppalaisia perheitä. Tai ainakin yhtä monta, kuin maakuntia. Jo meidän perheessä kolmella naisella on eri versiot. Venäläissyntyinen farmorini käytti kuuleman mukaan borschissaan makkaroita, Helsinkiläis-Ahvenanmaalainen mamma korvaa makkaran pekonilla. Mamman versiossa keittoon tulee myös juuriselleriä ja yrttinä hän käyttää meiramia. 

Ymmärtääkseni siinä ihan perinteisimmässä borschkeitossa pitäisi olla sianlihaa tai -ihraa.

Minun borschissani on makua, vaikka siinä ei olekaan makkaroita, pekonia, possua tai sen ihraa eikä juuriselleriä. Se sopii arkeen hyvin pääateriaksi. Keiton päälle smetanaa ja kylkeen ruisleipää ja voita. Juhlaan teen tätä mieluiten alkuruoaksi. 

Selleriä ei keitossani ole, ihan vaan siitä syystä, että ensimmäistä kertaa kun itse tein borschin unohdin ostaa sitä. Keitosta tuli oikein hyvää ja näin syntyi sellerittömän borschin perinne. Meiramin korvaan tuoreella timjamilla. Joskus aikoinaan näin nimittäin Ruokalassa Hans Välimäen timjamisen borschkeittoreseptin. Ja jos Hans Välimäki sitä käyttää, niin myös minä.

Tein useita vuosia borschia raastamalla kaikki juurekset käsin. Nyttemmin minulla on kodin monitoimikone, joka hoitaa raastamisen puolestani! Monitoimikoneella raastaminen hoituu aika kätevästi ja hieman siistimmin, mutta toki käsin raastamisessa on oma viehätyksensä. Jos raastat käsin, on raastinalusta hyvä suojata esimerkiksi kelmulla. Ja vaikka soppa saakin keittyä parisen tuntia ei sen valmistamiseen sinänsä mene kauheasti aikaa. Kun ainekset on saanut kattilaan borschin voi antaa kiehua sen parisen tuntia ihan itsekseen.

BORSCHKEITTO

6lle hengelle

Näitä tarvitset:

• 2-3 rkl oliiviöljyä

• 1 iso sipuli

• 1/4 puna- tai valkokaalia

• 2 porkkanaa

• 4-5 punajuurta

• 1 l kasvislientä

• 3 laakerinlehteä

• 5 tuoretta timjamin oksaa

• mustapippuria

• 1 rkl hunajaa

• 2 korkillista valkoviinietikkaa

• suolaa

• smetanaa

Silppua sipuli ja suikaloi kaali.

Kuori ja raasta porkkanat ja punajuuret.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa.

Kuullota kasvikset ja juurekset öljyssä sekoittaen.

Lisää kasvisliemi joukkoon. Mausta mustapippurilla. Sekoita.

Sido timjaminoksat solmulle ja lisää ne sekä laakerinlehdet keittoon.

Keitä hiljalleen pari tuntia.

Mausta keitto lopuksi vielä hunajalla, viinietikalla ja suolalla. Tarkista maku.

Nosta pois laakerinlehdet ja timjaminoksat.

Tarjoile smetanan kanssa.

Borsch maistuu muuten hyvin vielä seuraavanakin päivänä.

SYKSYN LOHTURUOKA NR.1: STROGANOFF

Tämän syksyn on kohdallani aikalailla määrittänyt murtunut jalkapöytä. Kyynersauvoilla liikkuminen on rajoittanut selkeästi joitain normaalisti arkeeni kuuluvia askareita. Tavaroiden siirtäminen, saati kantaminen, on ollut lähestulkoon mahdotonta. Hellan äärellä seisominen yhdellä jalalla ei myöskään erityisemmin ole tuntunut houkuttelevalta. Onneksi jalka on selkeästi jo paranemaan päin ja keittiöaskareet saavat taas vauhdilla alkaa!

Tässä pieni kiitos avopuolisolle, joka on ahkerasti jaksanut kantaa viimeisen kuuden viikon aikana lähestulkoon kaiken vastuun arjen aterioistamme.

Lohturuokia on tuotu pöytään useita eri sortimentteja ja tässä niistä ehdoton suosikkini - Stroganoff!

Keittiössämme tämä perinteinen lihakastike muuntuu kasvisversioksi soijasuikaleilla. Muutoin valmistus tapahtuu juuri niin kuin lapsuuden kodissa.

Näin minua hemmoteltiin!

STROGANOFF

Näitä tarvitset:

• perunoita

• pari, kolme kourallista soijasuikaleita

• loraus oliiviöljyä

• pieni nokare voita

• soijakastike

• loraus siirappia

• paprikajauhetta

• 2 pientä sipulia

• 2 valkosipulikynttä

• 1 maustekurkku

• 1-2 rkl vehnäjauhoja suurustukseen

• vettä

• spruittaus sinappia

• vajaa purkillinen smetanaa

• 1 pikku purkki tomaattipyrettä tai 2 tl ketsuppia

• suolaa ja mustapippuria

• ripaus valkopippuria

Laita pestyt perunat höyrystymään. Älä kuori perunoita. On hyvä muistaa, että perunoiden kuorissa on suuri osa niiden vitamiineista. Höyryttäminen säilyttää kuorissa parhaiten niiden ravintoaineet, kun taas keittäessä osa vitamiineista katoaa keitinveteen.

Keitä soijasuikaleet runsaassa vedessä noin 10 minuuttia. Valuta suikaleista vedet siivilän läpi ja purista vielä ylimääräiset nesteet suikaleista pois kauhalla siivilää vasten.

Öljy ja voi kuumalle pannulle. Lisää soijasuikaleet. Mausta kunnon lorauksella soijakastiketta, siirapilla ja anna lisäväriä suikaleille paprikajauheella. Ruskista.

Lisää silputtu sipuli ja valkosipuli. Kuullota.

Ripottele jauhot suikaleiden ja sipulin päälle. Sekoita ja anna ruskistua hieman.

Lisää vettä sopiva määrä, jotta kastike saa hyvän koostumuksen.

Silppua maustekurkku pieniksi kuutioiksi ja lisää kastikkeen joukkoon.

Mausta sinapilla ja tomaattipyrellä. Lisää smetana ja sekoita.

Lopuksi suolaa, mustapippuria ja ripaus valkopippuria oman maun mukaan.

Tarjoile kastike höyrytettyjen perunoiden kanssa.

Lohdullisia ruokahetkiä!

SADONKORJUUMUISTOJA

Suunnitelmat sadonkorjuukaudesta Ahvenanmaalla kaatuivat, kun jalkani murtui. Kainalosauvoilla liikkuminen syyskallioisella pihalla alkoi tuntumaan hieman huonommalta idealta. Päätin jäädä kaupunkiin.

Olenkin tässä viikonlopun yli harmitellut kaikkea sitä, mistä jään paitsi, kun en voi kaivaa pikkupikku sipuleita maasta, pyyhkiä niitä kangasrätillä ja vääntää varret umpeen niin, että säilyisivät pidempään. Myös oreganon poimiminen ja niputtaminen kuivattamista varten, tillikruunujen asetteleminen uunipellille ja muut mökin sadonkorjuun kuuluvat ihanat askareet jäävät tänä alkusyksynä kokematta.

Onneksi on kuitenkin muistoja vuoden takaisesta syysmökkeilystä!

Oregano niputetaan, sidotaan paksulla puuvillalangalla tai narulla ja laitetaan kuivumaan vaikkapa takan viereen. Talvella nipusta on helppo ravistella ja rutistaa kuivunutta oreganoa niin pastakastikkeeseen kuin pizzankin päälle.

Sipuleista putsataan mullat ja irtonaiset kuivuneet kuoret kevyesti kangasrätillä hieroten. Lopuksi varsi väännetään kustakin sipulista tiukasti kiinni. Näin sipulit säilyvät pidemmälle syksyyn.

Tillikruunut saa kätevästi kuivatettua uuniissa. Aseta kruunut uunipelille leivinpaperin päälle ja kuivata 50 asteisessa uunissa.

Ja vaikka en tänä syksynä osallistukaan näihin ihaniin askareisiin, niin ilokseni minulle tuotiin pari viikkoa sitten Ahvenanmaan tämän kauden tuliaisia: uudessa kasvihuoneessa kypsyneitä kurkkuja, tomaatteja ja chilejä sekä aina yhtä maukkaita avomaankurkkuja lasten leikkimökin vieressä sijaitsevalta pieneltä kasvimaalta. Näitä nautittiin ihan sellaisenaan tuoreeltaan, vaikka alkuperäinen ajatus oli kokeilla erilaisia säilöntämenetelmiä. Jotenkin ne tuoreet, juuri maasta poimitut vihannekset vaan tuntuivat liian houkuttelevilta ihan sellaisenaan.

Huomaatkaa muuten tuo EU-direktiivien vastainen täysin käyrä kurkku. Maistui taivaalliselle!