VUODEN MUTSI JA HELPPO ATERIA

On mennyt vuosi siitä, kun elämäni mullistui täysin. Enää en kokkaa iltaisin ja viikonloppuisin tuntikausia. Teen ruokia, jotka syntyvät vartissa. Jos teen laisinkaan. Wolt on osoittautunut oivaksi palveluksi lapsiperhearkeen. 

Ensin nopeat ruoat olivat vastaus iltaväsymykseen. Vauva nukkui. Oma vatsa kurni. Väsytti. Nyt nopeat ruoat ovat vastaus kiireeseen. Pieni vipeltäjä hyrrää kämpässä. Ruoanlaiton pitää tapahtua viidessä minuutissa, sillä joku, jossain, vaatii huomiota. On löytänyt kukkaruukun. Kiinnostuu kevytsorasta. Haluaa leikkiä keraamisella tuoksuastialla. Illalla pyritään yhteisiin perheillallisiin. Leikkipuistossa aika kuitenkin venähtää. On mukava jutella toisten aikuisten kanssa. Tulla kotiin kaupan kautta. Hetken nauttia siitä, että voi haaveissaan elää niin kuin ennen. Suunnitella aterioita vihannesosastolla. Jutella kalatiskillä fileerauksesta. Poimia koriin tuoreita yrttejä. Kotiin siirtyessä onkin yllättäen jo illallisen aika. Nopeasti munakasta. Tai pastaa. Tai eilisiä jämiä. Kaupassa suunniteltu uusi makuelämys jää jälleen kerran toteuttamatta.

Kirjoitin vauvakirjaan kohtaan Millainen vanhempi haluan olla? "Haluan olla äiti, joka ei kadota itseään. Sellainen, joka pitää huolta itsestään, jotta voi pitää huolta lapsestaan. Haluan olla vanhempi, joka kuuntelee ja antaa lapselleen tilaa ja uskallusta olla oma itsensä. Haluan tutustuttaa lapseni kulttuuriin ja kulttuureihin. Hyviin tapoihin. Eläimiin ja luontoon. Perinteisiin ja niihin asioihin, joista lapseni itse on kiinnostunut. Haluan olla sinulle vanhempi, jonka kanssa sinulla on aina turvallinen olo." Helppo luvata. Vaikeampi toteuttaa. Pala palalta palautan elämääni asioita, joita siinä oli ennen. Ja pala palalta tutustutan nämä asiat tyttärelleni. Yksi niistä on ruoanlaitto. Ruoanlaittoon käytetty ajatus ja aika. Raaka-aineiden arvostus ja niiden käyttö. Maut ja niihin tutustuminen.

Alussa yritin maistattaa tyttärelläni itseni tekemiä soseita. Hän ei huolinut niitä. Hän halusi Pilttiä. Semperiä. Hipiä. Ella'sta. Turhauduin. Tekemäni soseet ovat edelleen jääpalamuoteissa pakkasessa. Tyttö kasvoi eineksillä. Seurasi sormiruokailu. Sotku oli sietämätöntä. Eikä ruoka mennyt suuhun, vaan lattialle. "Nej! Inte kasta maten på golvet! Man ska äta maten." Johon tyttäreni vastasi katsomalla minua kirkkain silmin. Välinpitämättömin elkein otti ruoan käteensä, vei käden rauhallisesti olkansa yli ja pariisilaisen nonchalantisti ikäänkuin vain tiputti ruoan otteestaan. Raivostuttavaa! Ja samalla niin suloista, että olisin halunnut palkita hänet tuhansin suukoin. Äitiys on täynnä ristiriitaisia tunteita. Yritin palata soseisiin. Niitä ei enää huolinut. Nyt hän syö sormin. Harjoittelee lusikan käyttöä. Ja toisinaan, hyvin valikoituina hetkinä, tyttäreni antaa minun syöttää itseään lusikalla.

Luin jostain, kuulin jostain muualta, että pieni lapsi tarvitsee 10-20 maistelukertaa uudesta mausta, ennen kuin tottuu siihen. Yritän sinnitellä läpi tämän vaiheen elämässäni. Sormiruoista useat ovat jo alkaneet kulkea suuhun. Puhtaat raaka-aineet. Luumu. Banaani. Kurkku. Mustikat ja jogurtti maistuvat erityisesti. Lisäksi suosikkeja ovat munakas, jonka joukkoon voi periatteessa upottaa mitä vain, kunhan se on raasteen muodossa tai hyvin, hyvin pieneksi pilkottua. Myös puuro maistuu. Ja makaronilaatikko. Vielä on matkaa monimutkaisempien kokkailujen arvostamiseen. Siihen asti kuljemme niitä kohti pienin ja haparoivin askelin. Lohdutan itseäni ystäväni sanoilla "Syötän aika usein tytölleni nakkeja." Ystäväni on ruokakirjailija ja entinen ruokabloggaaja. Ja äiti-esikuvani.

Tämän postauksen ruoat eivät kuitenkaan ole sormiruokailuohjeita. Ne ovat kaltaisteni äitien arjen pelastus, kun kaipaa ihan vain itselleen lounasta tai illallista, joka syntyy vaivatta ja nopeasti. Eikä rahkeet riitä juuri siinä hetkessä yhteisen perheaterian läpirämpimiseen.

Aterioiden pääraaka-aineet osaan luetella. Lyhyesti muistan mainita missä järjestyksessä ruoan tein. Jos sillä on väliä. Toimikoot nämä vinkkeinä ja inspiraationa.

_________________________________

TUOREKURKKUSALAATTI

Toimii erityisen hyvin uunilohen kylkeen. Lohi valmistuu kuin itsestään uunissa ja salaatin kasaa viidessä minuutissa.

• 1 kuorittu ja pieniksi kuutioiksi leikattu kurkku

• Pussillinen sulatettuja herneitä (kesällä tuoreherneitä)

• Sekoita turkkilaiseen jogurttin reilusti hakattuja mintun lehtiä ja valkosipulia. Ripaus suolaa. Lisää jogurtti salaatin sekaan vasta sekunti ennen tarjoilua.

_________________________________

SAVULOHI-SMETANA PASTA

• spaghettia

• savulohta

• herneitä

• tilliä

• herneenversoja

Kaada keitetty spaghetti paistinpannulle savulohen, tillin ja herneiden kanssa. Sekoita miedolla lämmöllä. Ripaus suolaa. Annostele. Revi herneenversoja annosten päälle.

_________________________________

MUNAKKAITA

• Riko 3 kananmunaa kulhoon. Suolaa ja mustapippuria. Vatkaa hetki. Kaada vatkatut munat kuumalle, öljytylle tai voiselle pannulle. Munakkaan alkaessa hyytelöityä voit lisätä päälle suosikkiaineksiasi ja antaa munakkaan kypsyä rauhassa keskilämmöllä. 

Tässä muutamia ideoita täytteiksi.

Yksinkertaisesti yrttejä

• ruohosipulia ja persiljaa

Suolan himoon

• chorizo-makkaraa

• raejuustoa

• persiljaa

Tarjoile aina munakas vihersalaatin kanssa. Vaikka söisitkin ihan vain itseksesi. Minun vihersalattiin ei tule muuta, kuin erilaisia vihreitä salaatinlehtiä ja hyvä itse tehty vinegrette.

• oliiviöljy

• valkoviinietikka

• kokojyväsinappi

• hunaja

_________________________________

ARKISALAATTI

• säilöttyjä ja valuutettuja punaisia linssejä
• rucolaa
• revittyä lehtikaalia
• kuorittu ja viipaloitu päärynä
• pehmeää vuohenjuustoa
• löysäksi keitetty kananmuna

Ainekset kulhoon. Turhaan sekoittaisit. Puolita annoksen päälle löysäksi keitetty kananmuna ja katso keltuaisen valumista salaatin kastikkeeksi. Ripaus sormisuolaa päälle.

YSTÄVÄLTÄ OPITTUA - NUUDELISALAATTI / NUDELSALLAD

Vietämme joka kesä juhannusta ystävien seurassa. Vuokraamme mökin jostakin, ajamme maalle järven tai meren rantaan ja asetumme kolmeksi päiväksi taloon. Saunomme, valvomme, uimme... tai no, minä kastelen varpaani, joskus nilkkanikin ja muut ui. Porukka on kasvanut parin vuoden sisään. Tänä vuonna meitä oli 10 + 1 lapsi + 1 koira. Pöytään jokainen tuo jotakin. Ja ruokaa on aina enemmän, kuin tarve vaatisi ja se on aina mielettömän hyvää.

Ystävä, joka teki tämän nuudelisalaatin juhannuspöytäämme, oli poiminut kastikkeen ohjeen Sara Karlssonin keittokirjasta ja muokannut salaatin ohjetta viimeisimmästä Trendi-lehdestä. Se, että minulle maistuu juuri tämän ystävättären sapuskat ei ole mikään ylläri. Hänelle maistuu myös minun sapuskani. Meillä lienee samanlainen maku. Rakastamme kummatkin erilaisia papuja kastikkeessa-säilykkeitä.

 _________________________________

Vi njöt av denna nudelsallad på midsommaren på en stuga i Borgå skärgård, som vi hyrt med en bunt nära och kära vänner.  Väninnän, som gjorde nudelsalladen hade plockat dressing receptet från Sara Karlssons kokbok och modifierat sallads receptet från senaste Trendi-tidningen. Efteråt gjorde jag salladen hemma enligt hennes anvisningar och kan bara konsatera, att den kommer att finas på vårt bord ännu flera gånger denna sommar.

_________________________________

Kastike salaatille

Näitä tarvitset:

• 1/2 punasipuli

• 1 punainen keskivahva chili (tai valkosipulin kynsi)

• nippu tuoretta korianteria

• 1 limen mehu

• pari lorausta oliiviöljyä

• 2 rkl soijakastiketta

• 1 rkl seesamiöljyä

• 1 tl kalakastiketta (tai vähän reilummin)

• 1 tl hunajaa

Kaikki ainekset blenderiin ja surauta tasaiseksi kastikkeeksi.

NUUDELISALAATTI

Näitä tarvitset:

• 1 paketti riisinuudeleita

• 1/4 kesäkaalia

• ruukullinen minttua

• ruukullinen korianteria

• 2-3 porkkanaa

• mungapapuja

• nippu kevätsipulin varsia

• suolapähkinöitä

Suikaloi kaali.

Silppua korianteri ja mintun lehdet.

Kuori porkkanat ja suikaloi kuorimaveitsellä.

Pilko kevätsipulin varret.

Sekoita kaali, korianteri, minttu, porkkanat ja sipuli kulhossa.

Keitä riisinuudelit paketin ohjeen mukaan (riko kuivat nuudelit ennen keittämistä hieman, niin on helpompi syödä, kun eivät ole niin pitkiä), valuuta, öljyä kevyesti ja kaada salaatin päälle.

Kaada kastike salaattiin ja sekoita käsin niin, että kastiketta on kaikkialla.

Lisää koko härdellin päälle mungpavut ja  suolapähkinät ja salaatti on valmis.

_________________________________

Dressingen

Det här behövs:

• 1/2 rödlök

• 1 röd medelstark chili

• 1 knippe koriander

• saft från 1 lime

• några skvätt olivolja

• 2 msk sojasås

• 1 msk sesamolja

• 1 tsk fisksås

• 1 tsk honung

Sätt alla ingredienser i en blender och varva tills du har en sås.

NUDELSALLAD

Det här behövs:

• 1 paket risnudlar

• 1/4 sommarkål

• en kruka mynta

• 1 kruka koriander

2-3 morötter

• mungbönor

• en knippe vårlöksskaft

• salta nötter

Strimla kålen.

Finhacka korinadern och myntbladen.

Skala morötterna och strimla dem med hjälp av skalkniven.

Hacka lökskaften.

Blanda kålen, koriandern, myntan, morötterna och löken i en salladsskål.

Koka nudeln enligt anvising på paketet (söndra nudeln för hand i mindre delar före du kokar den, så den är lättare att äta), rinn av, skvätta smått olivolja på den kokta nudeln och lägg den i salladsskålen.

Häll dressingen över och blanda för hand., så dressingen är överallt.

Tillägg mungbönorna ochde salta nötterna och servera.

 

IHO SYDÄN SMOOTHIE - SMOOTHIEN HUDEN ÄLSKAR

 

Kevätvalo on kaikessa ihanuudessaan myös raa'an katala. Se paljastaa ihon - sen suuren elimen, joka on näkyvä, mutta jonka talven pimeydessä luulit olevan piilossa ja huomaamaton. Keväisin, ja etenkin tänä keväänä, sanat "no-makeup makeup" ovat kaikkien tyylitietoisten huulilla. Periaatteessa se tarkoittaa aikalailla sitä samaa tyyliä, josta aiemmin on käytetty sanayhdistelmää "nude meikki" - mutta on vielä astetta luonnollisempi ja heleämpi.

Hyvinvoiva iho on tyylisääntöni numero yksi. Se on myös lähtökohta edellytys kauniille nude-meikille. Tai hitto! Käytän kyllä mielummin ilmaisua no-makeup makeup, sillä se vaan kuullostaa hauskemmalta.

Sisäisestä ihonhoidosta - riittävä määrä vettä päivittäin, terve ruokavalio ja kollageenilla voimistettu smoothie aamulla tai iltapalaksi hoitaa, ravitsee ja vahvistaa ihoa sisältä käsin. Makukin on mielyttävä ja koostumus pehmeä. Tästä tulee sellainen Gwyneth-fiilis.

Vårljuset är brutalt mot huden - allt syns. Det här är tiden då vi vaknar upp från vår vinterdvala och fattar, att vi borde tagit hand om vår hud lite bättre under vinterns kalla, mörka dagar. 

Så här på våren, och framför allt den här våren, är en nude makeup på allas läppar... och ansikten. Eller som det så trendigt nuförtiden kallas - no-makeup makeup. 

Stilregeln nummer 1. är en välmående hud. Det är också en nödvändighet med tanke på en vacker no-makeup makeup. Därmed - drick tillräckligt med vatten, ät hälsosamt och avnjut regelbundet denna grönsmoothie med kollagen, eftersom hudskötsel inuti ifrån är minst lika viktigt som en bra fuktighetskräm.

VIHERSMOOTHIE

• 1/2 mango

• 1 avokado

• 1-2 puristusta sitruunan mehua

• 10 cm pätkä kurkkua pilkottuna

• 1 tl spirulinaa

• 1 tl psyllium kuitujauhetta

• 1 rkl kollageeni-tyrnijauhetta

• 1 kourallinen vuonankaalia

• 1 kourallinen pinaattia

• 4-5 dl kylmää vettä

________________________________



GRÖN SMOOTHIE

• 1/2 mango
• 1 avokado
• 1-2 pressningar av citronsaft
• 10 cm gurka i bitar
•  1 tsk spirulina
• 1 tsk psyllium-fiber
• 1 msk kollagen-havtornsbärspulver
• 1 näve kål
• 1 näve spenat
• 4-5 dl kallt vatten

 

LEHTIKAALI, TOMAATTI JA VALKOSIPULI - LOUNAS PASTA

Lehtikaali maistuu mulle parhaiten kahdessa muodossa - kuullotettuna pannulla öljyssä ja voissa tai smoothiessa. Tässä ensimmäisestä versio.

Aika usein tulee mietittyä, että kuinka yksinkertaisia ja helppoja asioita voi blogissa jakaa ilman, että se alkaa vaikuttamaan lukijan aliarvioimiselta. Loppupäätelmä on aina sama. Ei yksinkertaisuus ole synti. Eikä helppous ole laiskuutta. Yhdistettynä ne ovat vain fiksu veto. Kun makuja ei ole liikaa peittämään alleen toisiaan ja ruoka syntyy kädenkäänteessä kaikki ovat voittajia.

Eikä tämä pasta nyt kuitenkaan niin minimalistinen ole. Rasvojakin on kolmea eri sorttia. Tulee sitä viikottain huomattavasti askeettisempiakin ruokia tehtyä. Niistä yksi suosikki koostuu vihersalaatista ja viinirypäleistä. Ja balsamicopohjaisesta kastikkeesta. Mutta niistä joskus myöhemmin lisää. Tässä nyt tämä lehtikaalipasta.

LOUNAS PASTA LEHTIKAALILLA

2lle

Näitä tarvitset:

• 1 rkl oliiviöljyä

• 1 rkl tryffeliöljyä

• 1 rkl voita

• 1 pieni sipuli

• 3 lehtikaalin lehteä

• 2 valkosipulin kynttä

• 1/2 punainen chili

• kourallinen miniluumutomaatteja

• ruokalusikallinen suuria varrellisia kapriksia

• suolaa ja mustapippuria

• penne pastaa

Laita pasta vesi kiehumaan. Keitä pasta.

Pastan kypsyessä hienonna sipuli ja suikaloi lehtikaalin lehdet.

Kuumenna öljyt pannulla. Lisää sipuli ja lehtikaali. Kuullota. Suolaa.

Lisää nokare voita lehtikaalin päälle ja sekoita voin sulaessa.

Murskaa valkosipuli, viipaloi chili ja lisää pannulle.

Poista kapriksista varret, puolita kaprikset ja tomaatit. Siirrä pannulle.

Valuta pasta ja kaada lehtikaalihöysteen sekaan. Suolaa ja pippuria. Loraus oliiviöljyä. Sekoita. Ja se on siinä.

TÄYDELLISEN VEGEBURGERIN METSÄSTYS JATKUU

Kesän tähänastisen ehkä lämpimimmän viikonlopun ja erittäin jännittävien jalkapallo-otteluiden kunniaksi meillä nautitaan halloumiburgereita coleslawlla ja mummonkurkuilla. Tätä yhdistelmää on vaikea ylittää. Suosittelen muihinkin iltoihin - mökillä, merellä, kaupunkikodissa tai missä ikinä sitten nautitkaan kesäsi.

Olen jo joitain vuosia metsästänyt täydellisiä vegeburgereita. Kaupungilla pörrätessä erinomaisia vaihtoehtoja on löytynyt mm. Siltasesta, kaverin kotoa Siltasaaresta (hups, ne eivät olletkaan kasvishampurilaisia) ja Tukholmasta sellaisesta ravintolasta Södermalmissa, jonka nimeä en muista... mutta se siis oli jonkin levykaupan yhteydessä - hyvä kasvishampurilainen ja kiva konsepti.

Kotona testattuja ja blogiin päätyneitä aiempia ehdokkaita ovat olleet tofuburgeri ja ruis el greco.

Tässä tulee tämän kesän suosikkihampurilaiseni. Tai siis ainakin tähän asti. Voittaajahan en tule ikinä valitsemaan siitä yksinkertaisesta syystä, että niin monet ovat niin hyviä ja yhden valitseminen monesta vaihtoehdosta ei ole ikinä ollut vahvuuteni.

Ja koska en varsinaisesti nauti leipomisesta, en leiponut sämpylöitä itse. Ainakin meidän lähikaupasta saa todella hyviä, lisäaineettomia graham sämpylöitä, joten miksi turhaan kiduttaisin itseäni vaivaamalla jotain taikinaa omin pikku kätösini.

HALLOUMIBURGER

Näitä tarvitset:

• lisäaineettomia graham sämpylöitä

• halloumia

• dijonia (Turun sinappi käy myös oikein hyvin)

• mummonkurkkuja (katso ohje linkin takaa)

• coleslaw (katso ohje linkin takaa ja lisää pari raastettua porkkanaa)

Valmista ensin mummonkurkut ja sitten coleslaw.

Viipaloi ja paista halloumit.

Paahda sämpylöitä hetki grillillä.

Kasaa burgerit: hieman sinappia pohjalle, päälle reipas keko mummonkurkkuja, sitten pari siivua paistettua halloumia, reilu keko coleslawta ja lopuksi sämpylän hattu päälle.

Niin yksinkertaista, niin hyvää!

KOHTI HYVIÄ ARKIAAMUJA

Oletko aamu- vai iltaihminen? Aivan typerä kysymys. Miten tuollaiseen voi edes vastata?

Harva minut tunteva kuitenkaan väittäisi minua aamuihmiseksi. Aikaiset herätykset ja sängystä nouseminen heti kellon soitua ei ehkä ole niitä vahvimpia puoliani. En kuitenkaan voi sanoa, ettenkö rakastaisi aamuja. Pitkiä ja hitaita sellaisia.

Lukioaikoina kuului koulun käytävän kaiuttimista eräänä päivänä rehtorin ääni: "Sofia, rehtorin kansliaan. Heti!" Kehoni valtasi pelko ja jännitys. Mitä olinkaan mennyt tekemään? Astuin alahuuli vapisten ovesta huoneeseen, jossa valtavan pöydän takana istui tukeva mies, koulumme rehtori. Istuin tuolille pöydän eteen ja tunsin oloni erittäin pieneksi ja voimattomaksi.

"Haluaisin kuulla, mitä sanottavaa sinulla on siihen, että olet aina myöhässä aamutunneiltani", rehtori, joka opetti luokalleni yhteiskuntaoppia, sanoi vaativalla äänellä.

Mikä helpotus! Sitäkö tämä oli? Aamumyöhästymisistäni. No, tähänhän minulle oli oikein järkeenkäypä selitys. "Katsokaas, herra rehtori, kun minun on niin kovin vaikea aamuisin herätä. Kello soi ajoissa, mutta minä vaan en millään saa noustua sängystä. Väsyttää aina niin vietävästi. Kun vihdoin saan itseni pystyyn ei aikaa ole muulle, kuin nopealle suihkulle, hampaiden pesulle ja pukeutumiselle. Saanen huomauttaa, että hoidan nämä tehokkaasti vartissa, jotta kerkeän juosta bussiin. Tosin, bussi menee useimmiten suoraan nenäni edestä ja joudun odottamaan seuraava, joka tarkoittaa sitä, että joudun puolivälissä matkaa koululle vaihtamaan bussia. Tämän takia olen koululla vasta juuri, kun tunti on jo alkanut."

Rehtori ei näyttänyt kovinkaan vakuuttuneelta. "Jos olet koululla juuri, kun tuntini on alkanut, niin miksi olet silti aina myöhässä tunnilta 20 minuuttia?"

Sehän nyt oli minulle ihan selvä, että miksi. "No, herra rehtori, se menee näin. Kun lähden aamulla niin kiireässä keretäkseni bussiin, en kerkeä juomaan kotona aamukahvia. Kouluun tullessani olisi yhtä tyhjän kanssa tulla tunnillesi ilman, että olisin ensin juonut kahvia. Aivot olisivat narikassa, enkä oppisi kuitenkaan mitään, joten käyn käytävän kahviautomaatilla. Ja te, herra rehtori, olette kieltäneet meitä tulemasta tunnillenne kahvikupin kanssa. Ja siinä menee tovi, kun juon kahvin, ennen kuin pääsen luokkaan."

Seuraavana päivänä kaiuttimista kuului tuttu ääni "Sofia, rehtorin kansliaan."

Tällä kertaa kävelin itsevarmasti huoneeseen. Tiesinhän, että aamutunneilta myöhästymiseni syy oli vallan ymmärrettävä. Rehtori pyysi minua istumaan ja sanoi: "Tästä lähtien sinä saat yksinoikeudella juoda kahvia aamutunneillani."

Teini iästä lähtien, ihan tähän kolmekymppiseksi asti, arkiaamiaiseni on koostunut kahdesta kupista kahvia. Aikatauluttamisesta ja heräämisestä... ja näsäviisaudesta... olen oppinut sen verran, että osaan ajoittaa aamuun tarpeeksi aikaa juodakseni nuo kupit kotona ja ollakseni ajoissa aamupalavereissa. Olen kyllä tietoinen aamiaisen tärkeydestä ja siitä, että kahta kuppia kahvia ei voi aamiaiseksi kutsua. Aikaisin aamulla ruoka ei kuitenkaan vaan maistu, vaikka sitä olisikin aikaa syödä leipä tai kaksi.

Nyt olen löytänyt ratkaisun! Se kulkee nestemäisessä muodossa ja nimellä Viininpunainen vihersmoothie. Jostain syystä aikaisina tai kiireisinä aamuina nestemäinen aamiainen ei tunnu laisinkaan yhtä hankalalta ja epämiellyttävältä, kuin pureskeltava ruoka. Lisäksi smoothieen saa sisällytettyä paljon ravinteita, vitamiineja ja kuituja. Tämän juotua aamu lähtee rytinällä käyntiin ja hyvä olo on taattu.

Lisää vihreitä ja muunkin värisiä juotavia aamiaisiani löydät tämän linkin takaa ja tämän ja vielä tämänkin.

Huomenna onkin taas maanantai ja arkiaamu ja aika laittaa vihannekset, hedelmät ja marjat blenderiin.

VIININPUNAINEN VIHERSMOOTHIE

1lle hengelle

Näitä tarvitset:

• 1 omena

• kourallinen jäisiä mustikoita (ilman sokeria)

• kourallinen vihreitä viinirypäleitä

• 1 iso tai 2 pientä lehtikaalin lehteä

• 1/2 kurkku

• pienen peukalon kokoinen pala inkivääriä

• 2 dl kylmää vettä

(edit. lisäksi 1 tl psyllium-kuitulisää ja 1 tl spirulinaa, mikäli mielit niitä käyttää).

Kuori omena ja inkivääri.

Pilko omena, kurkku ja inkivääri.

Lisää kaikki ainekset tehokkaaseen blenderiin ja pyöräytä tasaiseksi.

JOKA KESÄN VAKIOLISUKE

Coleslaw kuuluu kesään, kuin nenä naamaan. Usein siihen laitetaan kaalin ja majoneesipohjaisen kastikkeen lisäksi vaikkapa porkkanaa ja sipulia. I like to keep things simple, joten meillä coleslaw tehdään yksinomaan kaalista ja sinapin, valkosipulin sekä limen maustamasta majoneesista.  Amerikan herkku nautitaan usein grilliruokien kanssa, mutta se sopii mainiosti myös esimerkiksi tacon päälle kalan kaveriksi. Hienostelua tämä ei kaipaa ja kuten kuvasta näkyy kulhon reunatkin jäivät siistimättä.

SIMPPELI COLESLAW

Näitä tarvitset:

• 1/4 kaalia

• 2 dl majoneesia

• 1 lime (mehu ja kuoret)

• 1,5 rkl dijonsinappia (myös valkoiviinillä maustettu dijon käy hyvin)

• 2 valkosipulinkynttä

• mustapippuria

Purista limestä mehut kulhoon.

Lisää sinappi ja murskaa valkosipulinkynnet joukkoon. Sekoita.

Lisää majoneesi ja raasta päälle limen kuoret. Sekoita.

Mausta kevyesti pippurilla ja siirrää jääkaappiin maustumaan.

Suikaloi kaali.

Lisää 3-4 rkl maustamaasi majoneesia. Sekoita käsin, jotta kastike tarttuu tasaisesti kaikkialle.

Siirrää jääkaappiin siksi aikaa, kun muut herkut valmistuvat.

TALVIFLUNSSAT KURIIN BORSCHKEITOLLA JA TYRNIMARJOILLA. TIETENKIN!

Marraskuu on flunssan ennaltaehkäisyaikaa. Meillä homma hoidetaan suomalaisella superfoodilla, eli tyrnimarjoilla, ja kuumilla keitoilla. Ehdoton soppasuosikkini on Borschkeitto, jonka resepti löytyy tämän postauksen lopusta.

Taloutemme tyrnimarjat saadaan, mistäs muualtakaan, kuin Ahvenanmaalta. Lokakuussa pappa laittaa käsiinsä paksut puutarhahanskat ja suuntaa saaren etelärannalle. Siellä hän puristaa käsin tyrnipensaiden marjoista mehut suoraan puhtaisiin ämpäreihin. Ämpärien päälle laitetaan kannet ja takaisin talolla mehu pullotetaan kahden litran töniköihin, joissa se kuljetetaan tänne pääkaupunkiseudulle talvea varten.

Helsingissä pappa tuo pullollisen mehua meille. Avopuolison kanssa annostellaan kahden litran tuorepuristettu tyrnimehu pieniin pakasteastioihin, joissa se pakastetaan marraskuun pimeää kautta varten. Marraskuun rutiineihin kuuluukin sitten iltaisin nostaa annos pakkasesta yöksi jääkaappiin sulamaan. Aamulla mehua vedetään snapsilasillisen verran ja yhdellä kulauksella alas. Ei mitään sokereita tai muita hömpötyksiä sekaan! Sellaisenaan kurkusta alas! Ja kirpeäähän se on! Ei mitenkään mitään uskomatonta herkkua, mutta herättämisen tehtävän hoitaa hienosti.

Borschkeitosta on varmasti yhtä monta versiota, kuin itäeurooppalaisia perheitä. Tai ainakin yhtä monta, kuin maakuntia. Jo meidän perheessä kolmella naisella on eri versiot. Venäläissyntyinen farmorini käytti kuuleman mukaan borschissaan makkaroita, Helsinkiläis-Ahvenanmaalainen mamma korvaa makkaran pekonilla. Mamman versiossa keittoon tulee myös juuriselleriä ja yrttinä hän käyttää meiramia. 

Ymmärtääkseni siinä ihan perinteisimmässä borschkeitossa pitäisi olla sianlihaa tai -ihraa.

Minun borschissani on makua, vaikka siinä ei olekaan makkaroita, pekonia, possua tai sen ihraa eikä juuriselleriä. Se sopii arkeen hyvin pääateriaksi. Keiton päälle smetanaa ja kylkeen ruisleipää ja voita. Juhlaan teen tätä mieluiten alkuruoaksi. 

Selleriä ei keitossani ole, ihan vaan siitä syystä, että ensimmäistä kertaa kun itse tein borschin unohdin ostaa sitä. Keitosta tuli oikein hyvää ja näin syntyi sellerittömän borschin perinne. Meiramin korvaan tuoreella timjamilla. Joskus aikoinaan näin nimittäin Ruokalassa Hans Välimäen timjamisen borschkeittoreseptin. Ja jos Hans Välimäki sitä käyttää, niin myös minä.

Tein useita vuosia borschia raastamalla kaikki juurekset käsin. Nyttemmin minulla on kodin monitoimikone, joka hoitaa raastamisen puolestani! Monitoimikoneella raastaminen hoituu aika kätevästi ja hieman siistimmin, mutta toki käsin raastamisessa on oma viehätyksensä. Jos raastat käsin, on raastinalusta hyvä suojata esimerkiksi kelmulla. Ja vaikka soppa saakin keittyä parisen tuntia ei sen valmistamiseen sinänsä mene kauheasti aikaa. Kun ainekset on saanut kattilaan borschin voi antaa kiehua sen parisen tuntia ihan itsekseen.

BORSCHKEITTO

6lle hengelle

Näitä tarvitset:

• 2-3 rkl oliiviöljyä

• 1 iso sipuli

• 1/4 puna- tai valkokaalia

• 2 porkkanaa

• 4-5 punajuurta

• 1 l kasvislientä

• 3 laakerinlehteä

• 5 tuoretta timjamin oksaa

• mustapippuria

• 1 rkl hunajaa

• 2 korkillista valkoviinietikkaa

• suolaa

• smetanaa

Silppua sipuli ja suikaloi kaali.

Kuori ja raasta porkkanat ja punajuuret.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa.

Kuullota kasvikset ja juurekset öljyssä sekoittaen.

Lisää kasvisliemi joukkoon. Mausta mustapippurilla. Sekoita.

Sido timjaminoksat solmulle ja lisää ne sekä laakerinlehdet keittoon.

Keitä hiljalleen pari tuntia.

Mausta keitto lopuksi vielä hunajalla, viinietikalla ja suolalla. Tarkista maku.

Nosta pois laakerinlehdet ja timjaminoksat.

Tarjoile smetanan kanssa.

Borsch maistuu muuten hyvin vielä seuraavanakin päivänä.

SUURPIIRTEINEN COLESLAW

Ystävämme vuokrasivat itselleen mökin Ikaalisten järvimaisemasta kahdeksi viikoksi ja kutsuivat meidät juhannusseurakseen. Meikäläiselle, meren äärellä kesänsä aina viettäneelle, järvimaisemat ovat aina hieman eksooottisia. Uitavan lämmin vesi on aina järvillä vierailtaessa iloisesti yllättävää ja nyt juhannuksena tulikin saunomisen yhteydessä heitettyä talviturkki. Vaikkakin uiminen oli itseni kohdalla ennemminkin vain pulahtamista kirkumisen saattelemana.

Hyttyset taas ovat järvimaisemissa äärimmäisen ärhäköitä ja ärsyttäviä, mutta pakko myöntää, että ovat kuitenkin huomattavasti pienempi paha, kuin saariston inhottavampaakin inhottavammat punkit. Ja hyttysiin tepsi ainakin tämän järven liepeillä hyttyssavut ja hyttyssuihkeet.

Lopputulos: mielyttäviä iltoja verannalla, virkistäviä saunahetkiä, hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja parin päivän jälkeen eivät enää hyttysten purematkaan syyhyä.

Juhannuspäivänä vallaton emäntämme loihti grilliherkkujen kylkeen aivan mahtavan kaalisalaatin, jossa oli mukavasti potkua. Otin kuvan. Kysyin jälkikäteen reseptiä ja vastaus alkoi näin: "Ah, enhän mä enää muistaa mitä siihen laitoin...mutta ainakin puolikkaan varhaiskaalin..."

Tässä siis suurpiirteinen resepti potkuiseen ja meijerituotteettomaan kaalisalaattiin.

Salaattiin:

• puolikas varhaiskaali

• curryssa paahdettuja auringonkukansiemeniä

• porkkanasuikaleita (kuorimapuukon ohuita)

Kastikkeeseen:

• oliiviöljyä

• puristettua sitruunaa

• siirappia

• suolaa

• "Balsamicoa? Soijaa? Oi, emmä muista. Olisinkohan laittanut chiliäkin, en tiedä."

Aloita paahtamalla auringonkukansiemenet curryssa. Pilko kaali ja suikaloi porkkanat. Sekoita keskenään.

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään. Määrien kohdalla voi toimia oman maun mukaan jonkinlaista maalaisjärkeä käyttäen :)

Kaada kastike salaatin joukkoon ja sekoita hyvin.