tiistai 13. kesäkuuta 2017

MINÄ JA YANYAN - KAKSI NUORTA NAISTA.




Kesken viisiviikkoisen reissuni Shanghaissa VPN-palvelimeni alkoi sotimaan sekä hotellini että toimistoni wifi-palvelimen kanssa. Kiinan palomuuri teki tehtävänsä ja pääsy länsimaalaisiin sosiaalisiin medioihin oli hetkittäistä. Blogger avautui vain ajoittain ja kerrallaan korkeintaan pariksi minuutiksi. Niinpä jaan kanssanne kokemuksiani näin jälkikäteen. Tässä kertomus syventymisestä kiinalaiseen yliopistokulttuuriin ja pari sanaa tuttuuden tuomasta turvan tunteesta.




On maanantai. Minut on kutsuttu mukaan harjoittelemaan muiden opettajien ja ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa marssia seuraavan pävän yliopiston urheilutapahtuman avajaisia varten. Harjoituksissa nauru on herkässä. Yi, èr, yi, èr, yi, èr, yi. Marsimme laskun tahtiin neliön muotoisessa rivikuviossa. Muodostelmaluistelussa tätä kutsutaan blokiksi. Lapsuuteni ja nuoruuteni pitkäaikainen ja rakas harrastus osoittautuu hyödylliseksi myös Kiinassa 34-vuoden iässä.

Tiistaina kokoonnumme kampuksen pääporteilla, josta bussilauma kuljettaa joukkomme noin 45 minuutin matkan päässä olevalle suuremmalle kampukselle. Avajaiset alkavat. Seisomme blokissa odottamassa vuoroamme. Yliopiston jokaisella koululla on omat tunnusvärinsä, marssinsa ja huutonsa. Astumme kentälle. Urheilukentän katsomo on täynnä väkeä. Joukkomme edessä vastuuoppillaaksi valittu nuori poika kantaa Kiinan lippua ja huutaa S, johon me vastaamme Shanghai! Poika jatkaa C! Joukkomme ääni kovenee. Comes! Lippu liehuu kovassa tuulessa ja vastuuoppillaalla on haastetta pitää sitä pystyssä. Huomaan käveleväni eri jalka edellä kuin muut. F! First!

Kaikki ryhmät ovat marssineet vuorollaan kentälle, jonka nurmelle olemme muodostaneet monisatapäisen täysin suorista riveistä koostuvan suorakaiteen. Ympärilläni oleva ihmismassa kääntyy vasemmalle. Minä seuraan. Mahtipontinen musiikki alkaa soimaan ja sotilasuniformuihin sonnustautuneet nuoret miehet nostavat Kiinan lippua salkoon. Muut sepittävät jotain. Yritän pysyä mukana. Punalipulle on nyt vannottu vala. Siinä menivät kertaheitolla liberaaliarvomaailmani viemäristä alas. Sillälailla. Hyvä Sofia!





Avajaisten jälkeen meillä on puolitoista tuntia aikaa, ennenkuin bussi vie meidät takaisin kaupungin sisällä sijaitsevalle omalle kampuksellemme. Taidehistorian professori, 27-vuotias, Englannissa tohtoriksi väitellyt, Anhuin maakunnasta kotoisin oleva YanYan lyöttäytyy seuraani. Menemme yliopiston kirjaston kahvilaan. Tilaamme jääkahvit. Istumme ikkunan vieressä olevaan pöytään.

YanYanin aviomies asuu vielä Englannissa, jossa on Oxfordissa töissä. Miehen pesti päättyy vasta kahden vuoden päästä. Silloin hän muuttaa vaimonsa luo takaisin Kiinaan, josta itsekin on kotoisin. Kysyn miksi YanYan halusi palata jo nyt Kiinaan, vaikka puoliso jäi vielä Eurooppaan. I didn't like the weather. It's always raining. I like a blue sky with sunshine. Katson ikkunasta ulos pilvettömälle, mutta ilmansaasteista harmaalle taivaalle ja jään hiljaa, itsekseni miettimään vastauksen logiikkaa. Also, the healtcare system in UK is horrible! I felt like it is bad for my health to stay there. Jaa, oottapas nyt. Nyt tipuin kärryiltä. YanYan kertoo, että kun hänellä oli kuumetta asuessaan Briteissä lääkäri määräsi hänelle vain tulehduskipulääkkeitä ja kuumaa vettä. Kysyn, mitä hän olisi toivonut lääkärin tekevän. Verikokeita ja vahvempia lääkkeitä. Vaihdamme puheenaihetta. 

Nuori YanYan kysyy minulta kihlasormuksestani. Milloin menen naimisiin. Kerron, että emme vielä ole päättäneet tarkkaa aikaa, mutta tiedämme kyllä jo millaiset häät haluamme. YanYan katsoo minua kadehtien. Me and Fei were just actors at our own wedding. Hän kertoo häistään, jotka järjestettiin Anhuissa, YanYanin ja Fein kotikaupungissa. Vieraita oli toistasataa. Morsian ja sulhanen tunsivat heistä vain kourallisen. Juhlat olivat vanhempien järjestämät. Vieraina olivat vanhempien ystävät, kolleegat ja liiketuttavat. Juhlapari istui pöydän ääressä hiljaa ottamassa vastaan lahjoja tervehtien itselleen tuntemattomia ihmisiä. But I was wearing a beautiful white dress and I am married to the man I love. He is not romantic. He never buys me flowers, but I forgive him for that. He left China and moved to England for me.

Nyt YanYan asuu kampuksella opettajille varatuissa asunnoissa. Ne ovat pieniä ja nuhruisia jopa kiinalaisiin standardeihin. Vuokra on 150 RMB kuussa. Se vastaa noin kahtakymmentä euroa. YanYanilla on kiinalainen palkka, vaikka on suorittanut opintonsa Euroopassa. Euroopan standardien mukaista palkkaa maksetaan vain ulkomaalaisille opettajille. Kiinalainen yliopistoprofessorin palkka riittäisi kyllä pieneen ja vaatimattomaan asuntoon jossain päin kaupunkia, mutta silloin hän ei saisi säästettyä lentoja varten päästäkseen kerran vuodessa käymään rakkaansa luona Oxfordissa.

YanYan ei asu yksin asunnossaan. Hänen äitinsä on muuttanut kampukselle. He asuvat yhdessä pienessä yksiössä. Äiti pitää huolta tyttärestään, hoitaa asuntoa ja juoksevat asiat ja laittaa tälle joka päivä ruokaa. On tärkeää, että tytär saa keskittyä täysin työhönsä. Illallisen lisäksi äiti valmistaa joka päivä tyttärelle lounaan, jotta tämän ei tarvitsisi syödä kampuksen kantiinissa opiskelijoiden kanssa. Now that you are here for 5 weeks, don't you miss your mum? When she's in Europe and not here to take care of you? Kerron YanYanille, missä iässä me skandit yleensä muutamme pois vanhempiemme huostasta. Opiskeluaikoina viimeistään opimme pärjäämään omillamme. Vanhempamme saattavat auttaa meitä taloudellisesti, mutta itsenäistymme nopeasti. Emmekä palaa enää asumaan lapsuuden kotiimme. Toki ikävöin äitiäni. Yhtälailla, kuin ikävöin koko perhettäni, ystäviäni ja ennenkaikkea sydämeni mielitiettyä, sillä en ole nähnyt heitä kohta kolmeen kuukauteen. Mutta minä pärjään. Minulla ei ole hätää. You are very independent. Sitten me kummatkin hiljenemme. YanYan katsoo minua samanaikaisesti säälien ja ihaillen. En ole varma ymmärtääkö hän minua.




Bussimatkalla takaisin omalle kampuksellemme torkahdamme hetkeksi. Herättyämme kysyn vielä YanYanilta millaisissa ilmansaasteindekseissä hän laittaa maskin kasvoilleen. Olen nimittäin ymmärtänyt, että kun AQI ylittää 100 pitäisi viimeistään suojata hengitystiensä. I never wear a mask. Mutta etkö ole huolissasi terveydestäsi? I'm Shanghainese. This is the city we live in. We don't think about it. Katseeni paljastaa ihmetykseni. Metin, kuinka hän aiemmin kertoi syistään muuttaa pois Euroopasta. Itselleen ominaisella, hyvin rauhallisella ja huolehtivaisella äänensävyllä YanYan selittää minulle mitä tarkoittaa paikallinen suhtautuminen ilmasaasteisiin ja pienmetalihiukkasten terveydellisiin vaikutuksiin, joista emme vielä tiedä kovinkaan paljoa. You see, it's like a frog. You put it in a bowl and pour a little bit of boiling water on it, and it hurts for a short moment. But if you keep on doing it, it will get used to it. It will only harm it slowly, so it won't notice it. And then you pour more and more, until you have poured too much.




Loppupäivän kierrän kaupungilla musta maski kasvoillani. AQI-mittari näyttää 173. Helsingissä ruuhkaisella Mechelinkadulla vastaava luku on 22. Ihan vain vertailun vuoksi.

Käyn kaupoilla. Kiertelen katuja ja kujia. En saa mielestäni YanYanin syytä muuttaa Briteistä takaisin Kiinaan ja vieläpä juuri Shanghaihin – maailman suurimpaan kaupunkiin, jonka ilmasaaste on päivittäin haitaksi terveydelle, asumaan äitinsä kanssa ahtaasti asuntoon, jota hän itsekin kuvailee sanoin very shabby. Ehkä kyse onkin siitä, mihin olemme tottuneet. Kuten vertaus sammakkoon. Haemme turvaa siitä, mikä on meille tuttua. Eikä tutun ikävillä puolilla ole meille niin suurta merkitystä. Me olemme tottuneet niihin.

Päivän päätteeksi syön illallisen Element Freshissä – eurooppalaisia salaatteja, keittoja, vihersmootheja ja täysjyväpastaa tarjoavassa ketjussa, jossa mikään ei ole minulle vierasta tai uutta. Ruokailun jälkeen otan taksin hyvin länsimaalaiseen, korkeatasoiseen hotelliini, jonka viiden viikon oleskelun yliopisto kustantaa minulle. YanYan menee nukkumaan äitinsä viereen yksiössään kampuksella.








_________________________________




Kiinalainen keittiö on niin erinomaisen hyvä ja monipuolinen, että suosittelen lämpimästi nauttimaan paikallista ruokakulttuuria Shanghaissa matkustellessa. Omat suosikkiravintolani löydät tämän linkin takaa.

Toki pidemmällä reissulla (niin kuin minä täällä nyt 5 viikkoa) välillä tekee mieli tuoreita salaatteja ja länsimaalaisia makuja. Niinä hetkinä on helppo kääntyä Element Fresh ketjun puoleen, joka löytyy lähes jokaisesta kaupunginosasta. Toinen lähes jokaisesta ostoskeskuksesta löytyvä paikka on Pizza Marzano. Ei mitään elämäni parasta pizzaa, mutta älyttömän edullinen tryffelipizza hoitaa hyvin tehtävänsä tarpeen niin vaatiessa. Lisäksi Jing'an temppelin alueelta Shanghai Centre rakennuksesta  osoitteessa 1376 West Nanjing Road löytyy oiva burgeripaikka. Ravintolan nimi on Beef and Liberty. Siellä kuulee eurooppalaisia kieliä ja terassilta on näkymät kohti paria pilvenpiirtäjää. Ei hassumpi lohturuokamesta. 



2 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista : ) Jään odottelemaan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack! Det bästa med att resa är att lära känna andra kulturer och andra sätt att leva.

      Poista