maanantai 17. maaliskuuta 2014

RUISLEIPÄ



Taisi olla viime talvena, kun blogeissa kiersi pitkään vaivaamattoman leivän ohje. Ohjetta ylistettiin sen helppouden takia. Ja syntyihän siitä hyvää leipääkin. Helppo on usein hyvää, mutta kyllä se vaivalloinenkin voi hyvää olla. Ja hyvääkin parempaa saa leipomalla leivän juureen.

Pappalla on yli 100-vuotista ruisjuurta. Se, yhdistettynä hyvin vaivattuun taikinaan, on hyvän, kotona leivotun ruisleivän sydän. Jos omasta takaa ei löydy vanhaa leipäjuurta, voi ajatella pidemmälle tulevia sukupolvia ja alkaa rakentamaan sitä juurta nyt omille lapsille ja lapsenlapsille perittäväksi. Hyvä ohje leipäjuuren synnyttämiseen löytyy esimerkiksi Kotilieden sivuilta.




Kuvan leipä ei ole itseni, vaan pappan eilen leipomaa. Olen kuitenkin ollut monesti mukana leivän valmistamisessa, joten ohjeen testaaminen omin kätösin on niin sanotusti hoidettu.

Pakko vielä lisätä, että onhan se kiva, kun toinen leipoo puolesta ja tuo unnituoreen leivän lahjaksi. Tack pappa!


RUISLEIPÄÄ YLI 100-VUOTISESTA JUURESTA
(ohjeesta riittää kahteen limppuun)

Näitä tarvitset:

ruisleivän juuri
• 1 l vettä
• 1 kg ruisjauhoja
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1-3 tl suolaa


Lisää ja sekoita juuri kädenlämpöiseen veteen.
Lisää 300gr ruisjauhoja joukkoon ja sekoita huolella.
Peitä liinalla ja anna seistä yön yli lämpimässä (noin 22 asteisessa tilassa, esimerkiksi jääkaapin päällä).

Lisää loput ruisjauhoista sekä suola. Sekoita ja vaivaa.
POISTA TAIKINASTA PALA (noin 1 dl verran) JUUREKSI SEURAAVAA LEIVONTAKERTAA VARTEN. Juuri kestää jääkaapissa noin 3 viikkoa, pakastimessa 6 viikkoa.
Lisää taikinaan vehnäjauhot ja suolaa ja vaivaa kunnolla. Nyt pitää vaivata siis niin huolella, kuin vain pystyt. Kaikki käsivoimat käyttöön.
Jauhota taso ja aseta vaivattu taikina jauhojen päälle, taikinan ylle kevyt liina. Anna kohota noin 3 tuntia.
Taikinan kohottua leivo kahdeksi leiväksi, joko pyöreiksi tai pitkulaisiksi limpuiksi.
Leivinpaperia pellille, leivät sen päälle ja anna kohota liinan alla vielä 45 minuuttiia.
Paista leivät ensin 10 minuuttia 215 asteisessa uunissa ja laske sitten lämpöä 190-200 asteeseen ja anna paistua vielä 70 minuuttia.
Ota leivät uunista ja anna viiletä liinan alla.
 



Tämä on muuten blogin 100. teksti. Hassua, sillä tajusin sen vasta kirjoitettuani sen. Tuntuu jotenkin sopivalta jakaa juuri tässä postauksessa suomalaisen kodin sydän - ruisleipä yli 100-vuotiaasta juuresta.



8 kommenttia:

  1. Sattuipas todentotta sopiva aihe juhlapostaukseen. Onnittelut sinnikkäälle!
    Ei se juuren synnyttäminen mitään, mutta sen elossapitäminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niinhän se on. Mamma ja pappa ovat tuon juuren saatuaan leiponeet oman ruisleipänsä vähintään 6n viikon välein. Itse en pystyisi...vielä...ehkä sitten eläkkeellä minäkin. Toistaiseksi osallistun vain silloin tällöin.

      Poista
  2. Olen JUURI kateellinen! Ihan juuriani myöten

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kaikkien juuri sietääkin olla :)
      Tiedän olevani harvinaisen onnekas, kun vanhempani jaksavat pitää juurta elossa. Toivottavasti olen itse yhtä sinnikäs sitten, kun se jonain päivänä minulle annetaan tehtäväksi. Tähän asti olen vain saanut nauttia valmiista leivästä ja toisinaan, sillon tällöin, kun on huvittanut olen osallistunut itse leivontaan :)

      Poista
  3. Olen miettinyt pitkään ruisleivän leipomista, odotellut lähinnä tarpeeksi hyvää hetkeä, sillä meillä syödään leipää ylipäätään tosi harvoin. Mutta tuliaisiksi leipä olisi ehdottomasti hyvä! Pitäis vaan kehitellä se juuri jostain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuren synnyttämisen ohjeet löytyy tuosta postauksen alusta linkin takaa Kotilieden sivuilta. Ja, kuten Jonna tuossa aiemmassa kommentissa totetsi, itse juuren synnyttäminen ei ole kovin vaikeaa. Työtä vaatii ennemminkin sen elossa pitäminen.
      Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Ja leivänhän voi aina pakastaa paloissa ja sulattaa sitä mukaa, kun sitä syö.

      Poista
  4. Oi, juuri niin ihanaa! Uunituoretta leipää ja voita, ihan parasta!

    VastaaPoista