perjantai 20. helmikuuta 2015

VIIKONLOPUN PUNAJUURILEVITE - HELGENS RÖDBETSDIP



Opiskellessa söin päivittäin erinäisiä ravinnerikkaita tahnoja leivän päällä. Se johtui pääasiassa siitä, että kouluni ehdottomasti suosituimmassa opiskelijaravintolassa oli joka päivä tarjolla toinen toistaan maukkaampia paikan päällä valmistettuja levitteitä. Tarjolla oli kaikkea hummuksesta ja paputahnoista artisokkalevitteeseen ja punajuuridippiin.




Valmistan aika usein hummusta. Nykyään se syntyy aikalailla ulkomuistista. Se on kaikista tahnoista ikisuosikkini. Hummuksen lisäksi meillä syödään aika harvoin tahnoja tai levitteitä. Baba Ghanoush oli jossain vaiheessa hitti keittiössämme ja tapenadea tuli tehtyä yhtenä syksynä niin usein, että lopulta melkein kyllästyin.

Kävin viime viikolla vanhalla koulullani kuuntelemassa erästä vierasluennoitsijaa, entistä opiskelukaveriani, joka kertoi työstään Pariisissa arvostetussa alamme yrityksessä. Luennon jälkeen suuntasimme porukalla kellarissa sijaitsevaan opiskelijaravintolaan lounaalle. Oi, sitä nostalgian tunnetta, joka vyöryi päälleni tilaan astuessa. Samat nuhjuiset Kukkapuron nahkanojatuolit, Artekin kuluneet jakkarat, kipot, kulhot ja vesilasit, samat punk-henkiset seinäkirjoitukset vessan ovissa, samat monikulttuuriset kokit keittiössä ja sama ravintolapäälikkö tatuoituine käsivarsineen ja yltiö makeine rilleineen tiskin takana tervehtimässä. Nurkkapöydässä istui pieni ryhmä opiskelijoita kaljatuopeista nauttimassa. Ihan niinkuin aina ennenkin. Uskon, että heillä oli meneillään se sama hermoja raastava kurssi, joka sai aikoinaan meidänkin porukan pakenemaan tuopilliselle kellariin jo iltapäivästä.
Ruokakin maistui samalle, kuin silloin viisi vuotta sitten valmistumisen kynnyksellä.
Tuona päivänä viime viikolla levitteenä oli tarjolla valkopaputahnaa. Hyvää. Ravitsevaa. Lupasin itselleni tehdä useammin kotona tahnoja.

Tällä viikolla toteutin ensimmäisen askeleen lupauksestani. Vuorossa on punajuuritahna, joka toimii mukavan paahteisena ja makeana levitteenä leivän päälle, mutta yhtä hyvin dippinä vihanneksille ja naan-leivälle illanistujaisiin. Paahdetut punajuuret, valkosipulit ja paahtuneet mausteet tuovat syvyyttä muuten raikkaaseen ja lempeään tahnaan. Päälle siemeniä ja halutessa snadisti sinihomejuuston muruja. Taisi löytyä hummukselle kilpailija.


Vi lagar rätt så sällan olika påläggssmeter hemma. Hummus är ett undantag, det gör vi rätt så ofta och njuter av som pålägg på bröd, som salladsdressing eller som dip för olika grönsaker. Jag hade en period då jag var fixerad av denna baba ghanoush och en annan då tapenade fanns på bordet nästan dagligen. Men inget har ännu slått hummusen.

När jag förra veckan var på visit till min gamla studieplats, åt jag lunch i högskolans populäraste studentrestaurang, som ligger i källarvåningen av den gamla fabriksbyggnaden. Ingenting hade ändrats sen jag skrev min gradu för fem år sen eller sen jag började mina studier för över tio år sen. De slitna, gamla Kukkapuros lederfåtöljer, gamla Arteks pallar med lösa ben, skriverierna på toalettväggen, aschetterna, vattenglasen och personalen var exakt samma. T.o.m. maten smakade lika som förr.
Studentrestaurangen är känd för sin punkiga atmosfär, veggomat och självgjorda smeter som pålägg. Förra veckan, under min nostalgiska visit, var det en smet av vita bönor, som fungerande som pålägg för fullkornsbrödet. I den stunden lovade jag att börja själv också oftare tillräda hemma sådana goda och näringsrika påläggssmeter.

Löften ska hållas och denna veckan hölls detta löfte i form av en rödbetsdip. Får se hur stadigvarig den blir i vårt kök, men om  jag vore hummus vore jag smått rädd över min plats som favorit.



PUNAJUURITAHNA


Näitä tarvitset:

• 4 pientä punajuurta
• 4 valkosipulin kynttä
• 1 dl turkkilaista jogurttia
• 1 tl korianterin siemeniä
• 1 tl kuminan siemeniä
• vajaa teelusikallinen kanelia
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• 1/2 tl juoksevaa hunajaa

• oliivöljyä
• auringonkukan siemeniä
• sinihomejuustoa

Kuumenna uuni 180 asteeseen.
Pese punajuuret ja paahda niitä kuorineen foliokääressä noin tunti tai ilman foliokäärettä pari tuntia, kunnes ovat pehmenneet.
Lisää viimeisen 10 minuutin ajaksi mukaan myös valkosipulin kynnet kuoressaan ja anna paahtua.
Anna jäähtyä.
Paahda kumina ja korianteri kuivalla pannulla keskilämmöllä.
Purista valkosipuleista sisus monitoimikoneeseen. Kuori punajuuret ja lisää ne joukkoon.
Anna koneen käydä hetki.
Lisää mausteet, hunaja, sitruunan mehu ja jogurtti. Sekoita koneella tasaiseksi tahnaksi.
Mausta suolalla ja pienellä hyppysellisellä mustapippuria.

Siirrä tahna tarjoilukulhoon.
Sirottele ihan vähän oliiviöljyä päälle.
Koristele auringonkukan siemenillä ja sinihomejuuston muruilla.



RÖDBETSDIP


Det här behövs:

• 4 små rödbetor
• 4 vitlöksklyftor
• 1 dl turkisk yogurt
• 1 tsk korianderfrön
• 1 tsk kumminfrön
• 1/2 - 1 tsk kanel
• saft av en halv citron
• 1/2 tsk rinnande honung

• olivolja
• solrosfrön
• blå mögelost

Värm ugnen till 180 grader.
Tvätta rödbetorna och rosta i ugnen i foliepaket i en timme eller utan foliepaket i två timmar tills mjuka.
Tilläg vitlöksklkyftorna i sina skal för de sista 10 minuterna och låt rostas.
Ta ur ugnen och låt svalna.
Rosta koriander och kummin på en torr panna på medelstark värme.
Pressa ut vitlökarna ur sina skal i en matberedare. Skala rödbetorna och tillägg dem i beredaren.
Låt maskinen gå en stund.
Tillägg kryddorna, honungen, citronsaften och yogurten.
Låt maskinen gå tills dippen är slät och fin.
Smaksätt med salt och en liten nypa svartpeppar.

Flytta över smeten i en serveringsskål och garnera med några droppar olivolja, solrosfrön och den blåa mögelosten.

6 kommenttia:

  1. Kaikenlaiset tahnat ovat ihania och sådan är den här också:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Du har alldeles rätt. Den här fick sin ypperliga smak av det rostade ingredienserna och konsistensen är skönt fuktig. Tidigare har jag ofta krossat och blandat olika frön in i smeten och då blir konsistensen lätt lite torr. Jag rekomenderar alltså att bara droppa hela frön ovanpå smeten (som i receptet ovan), för att få en smet som är lite fuktigare och därför passar ypperligt på t.ex rostat bröd.

      Poista
  2. Näyttää herkulliselta :) Punajuuret unohtuvat minulla aika usein vihanneslokeroon. Hyvä saada uusia reseptejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma! Lähikaupassamme ei myydä punajuuria irtopainona, joten ostan usein kilon pussin. Joitain unohtuu sitten aina sinne vihanneslokeron perukoille. Tää on oiva keino käyttää ne. Tämä on myös oiva keino käyttää purnukan pohjalle jäänyttä turkkilaista jogurttia. Sekin on mulla sellainen, joka helposti unohtuu kaapin perälle.

      Poista
  3. Ihana nostalgiatrippi. Melkein voin arvata koulunkin tuon perusteella - ainakin se muistuttaa kovin paljon sitä, jossa tein sivuaineopintoja - sillai kellarin ja oluttuopin verran :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, luulenpa, että arvauksesi osuu oikeaan, sillä tuohon kuvaukseen ei taida monen korkeakoulun "ruokala" mennä. Taitaa useimmissa olla Katri Antellit ja Amicat eniten edustettuina :D

      Poista