torstai 31. heinäkuuta 2014

MUMMOLAN MUISTO: VIILIPYTTY






Tämä resepti liittyy vahvasti lapsuus muistoihin ja mummolaan. Vaikka äidin puolen isovanhemmillani oli talvikoti Espoossa olen aina kokenut todellisen mummolan olevan Ahvenanmaalla, jossa he asuivat 8 kuukautta vuodesta ja jossa minä vietin heidän kanssaan kaikki lapsuuteni kesät. Ukin kanssa puhuttiin suomea ja Momin kanssa ruotsia (på åländskt vis). Toisilleen he puhuivat omaa äidinkieltään niin, että Ukki saattoi kysyä suomeksi "Mitäs tänään syötäisiin?" johon Momi vastasi "Ja-a, det kunde vara köttbullar o' potatismos." Tai Ahvenanmaalla ollessa vastaus oli kyllä useammin kokt gädda, stekt gädda, tai fisksoppa. Joskus vastaus kuului rökt fisk, savukalaa siis, jonka savolaissyntyinen Ukki vuorostaan valmisti pyydystämistään ahvenista ja kampeloista pihalle rakentamassaan savustamossa. Kaikki kalaruoat toinen toistaan maukkaampia!

Viiliä, filbunke, Momi teki aina Ahvenanmaalla. Sitä tehtiin illalla ja syötiin aamulla. Maito haettiin Momin lapsuuden tilalta suoraan lehmän utareista Mansikin ruotsinkieliseltä kaimalta Gullrosilta. Se oli aina jotenkin vähän jännittävää. Olinhan minä kuitenkin kaupunkilaistyttö, jolle lehmätilalla käyminen ei ollut ihan jokapäiväistä touhua. Lehmät viettivät päivänsä ulkona nurmella tai rannalla mussuttaen kaislikkoa. Tuolla tilalla ei enää lehmiä ole ja niinpä kaislikko on vallannut ajan myötä sen rannat.

Maito lypsättiin alumiiniseen mjölkkannaan, laitettiin kansi päälle ja kannettiin kahvasta kotiin. Ensin siitä juotiin puolikkaat lypsylämpimät lasilliset, sillä oli se niin hyvää. Lopuista tehtiin viiliä.
Viilistä otettiin aina talteen pieni määrä seuraava filbunkea varten bottenmjölkiksi.

Tänä päivänä Gullrosia ei enää ole, eikä hänen jälkeläisiään ole sukulaisten tiloilla. Käytämme pastoroitua maitoa jonka haemme kyläkaupasta. Mutta ei mitä tahansa maitoa. Sen pitää olla Åländsk gammaldagsmjölk.

Gammaldagsmjölk, eli vanhan ajan maitoa, tarkoittaa ymmärtääkseni matalasti pastoroitua maitoa luonnollisella rasvapitoisuudella (3,9 - 4,5%). Tölkin kuvassa on Momin serkku ja kuva on Ahvenanmaan saaristosta 50-luvulta. Tölkin teksti kertoo, että kyseessä on "Gammaldagsmjölk, mjölk från åländska gårdar sedan 1921."





MOMIS FILBUNKE
6lle 

Näitä tarvitset:

• 1 litra Gammaldags mjölk (tai vastaavaa maitoa)
• pohjamaitoa = 1 viili (tai vastaava määrä edellisestä viilipytystä)
• voipaperia
• 6 viilikulhoa

• siirappia


Ota maito ja viili lämpiämään jääkapista.
Jaa viili kuuten astiaan pohjamaidoksi.
Kaada huoneen lämpöinen maito päälle, niin että jokaisessa kulhossa on saman verran. Älä sekoita.
Aseta voipaperi kulhojen ylle ja anna levätä yön yli lämpimässä paikassa.
Viili on valmista, kun sen pinta on hyytynyt.
Tarjoile siirapin kanssa aamiaiseksi tai välipalaksi.




Tällä reseptillä osallistun Suolaa ja Hunajaa - blogin järjestämään kesä- heinäkuun ruokahaasteeseen aiheena Mummola. Katso muidenkin blogien mummolamuistoja. Ihania tarinoita, ihania muistoja, ihania ruokaohjeita!


8 kommenttia:

  1. Tervetuloa mukaan haasteeseen. Tästä postauksesta tuli niin hyvä mieli, että tulen muistamaan sen varmaan joka kerta, kun syön viiliä. Vaikka ahvenanmaalaista maitoa ei täältä saakaan, taidan kokeilla sitä "väärästä" maidosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos juttu jää mieleen :)
      Muista käyttää tarpeeksi rasvaista maitoa, vaikka ei olisikaan sitä "oikeaa". Rasva on viilissä hyvää, enkä tiedä hyytyykö vähärasvaisella tarpeeksi hyvin...

      Poista
  2. Ihanin kirjoitus. Koska mummolamuistot on parhaimpia. Ja arvaapa, että opin sen miksi meillä puhuttiin viilipunkista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viilipunkki, hih, näin se maamme kielirikkaus taas ilahduttaa, kun kielet ovat ruokkineet toinen toistaan erilaisilla ilmaisuilla ;)

      Poista
  3. Kuulostaa niin ihanalta – tarinan kanssa eritoten! Omat viilimuistoni liittyvät ystävän äitiin, joka teki viiliä aamiaiseksi vanhassa huvilassaan keskellä metsää. Makumuistoon yhdistyvät kesän tuoksut, auringonpaiste ja se pieni jännitys, kun on jonkun luona kylässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ruokamuistot lapsuudesta on aina pintaa syvempiä. Se on mielestäni hienoa!

      Poista
  4. Tätä me tehtiin aina kesällä mökillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä luonnon helmassa itse tehty viili maistuu parhaimmalle :)

      Poista