lauantai 6. joulukuuta 2014

RONNEBY - NELJÄN SUKUPOLVEN PIPARKAKUT



Tarina piparkakkutaikinasta, kätilöstä ja loppuun vielä ohjeen jälkeen juttua eräästä ihmiskokeesta. Luovalla kaveriporukalla ei mene sormi suuhun, kun piparit tulevat ulos uunista jonain muuna, kuin minä sinne menivät.



Ennenkin juttujani lukeneille ei liene jäänyt epäselväksi, että äidin puolen sukuni on Ahvenanmaalainen. Sieltä miellän alla olevan piparkakkutaikinaohjeenkin tulevan, vaikka Ronneby onkin kylä Ruotsissa.

Katsokaas, Momini käsinkirjoitetussa reseptivihossa ohjeen sanotaan olevan hänen sukunsa lasten pipariresepti. Mammani osasi kertoa, että Momi sai reseptin äidiltään, minun isoisoäidiltäni siis, joka tapasi tehdä kyseisiä pipareita aina jouluksi. Häneltä ohje on kulkenut Momin ja sittemmin Mamman kautta aina minulle asti.
Momin äiti oli muuten kätilö. Ja kuulkaas, ei mikä tahansa kätilö, vaan saaristolaiskätilö koillisella Ahvenanmaalla aikana jolloin moottoriveneitä ei vielä ollut. Lasten lisäksi hän on ollut saattamassa maailman koko kylän ja saaren sekä lähikylien ja lähisaarten vasikat.

Ronnebyn pipareiden tuoksu on aivan omanlaisensa. Se tuoksuu joululle, lapsuudelle, odotukselle, innostukselle, tonttujen ikkunnoista kurkkimiselle, ensi lumelle ja adventti kynttilöille. Taikinan seistessä yön yli jääkaapissa sitä kuuluu perinteen mukaisesti käydä salaa vähän syömässä. Leipoessa taikinaa kannatta myös piilottaa hieman essun taskuun ja syödään sitten salaa, kun mamma ei näe.

Parhaalta valmiit Ronnebyt maistuvat sellaisenaan, ilman sokerikoristeluja, kun niitä dippaa lämpimään glögiin.


RONNEBY PEPPARKAKOR
noin 6-7 pellillistä

Näitä tarvitset:

• 200 gr voita
1,5 dl tummaa siirappia
1 rkl jauhettua nejlikaa
• 1 tl kanelia
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 2 kananmunaa
• 5 dl sokeria
• 9 dl vehnäjauhoja
1,5 tl ruokasoodaa

Sulata voi, siirappi ja mausteet kattillassa miedolla lämmöllä. Älä anna kiehahtaa.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää joukkoon lämmin voi-siirappi-mauste seos ja sekoita.
Sekoita pieneen kulhoon pari desiä jauhoja ja ruokasooda.
Lisää jauho-sooda seos taikinaan ja sekoita puukauhalla.
Lisää desi pari kerrallaan jauhoja ja jatka sekoittamista, kunnes taikina on tiivis.
Maista ihanaa lämmintä taikinaa, ennen kuin päällystät kulhon kelmulla.
Siirrä jääkaappiin vuorokaudeksi kovettumaan.

Ota taikina jääkaapista noin varttia ennen leipomista, jotta se hieman pehmenee ja kauliminen on mahdollista.
Kauho lusikalla taikinaa ja pyritä palloksi, painelle kiekoksi ja aseta jauhotetulle tasolle.
Kauli ohueksi ja painele piparmuoteilla. Pipareiden välistä irotettava taikina on uudesti palloksi pyöriteltävää ja kaulittavaa. Mitään ei saa hukata.
Asettele piparit leivinpaperille pellille ja paista 250 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Tarkkaile luukun läpi pipareita, sillä ne palavat helposti reunoista.
Poista piparit uunista, kun ne ovat saanet kauniin värin ja alkavat tummua reunoista.
Anna viiletä ja koveta ennen, kun nostat ne leivinpaperilta.


___________________________



Entä mitä tapahtuukaan, kun järjestää piparin leivonta- ja koristeluillan yli kolmekymppisille? Tein ihmiskokeen.

Tarjolla leivonnan ryydittämiseksi terästettyä glögiä ja juustoja. Joukko koostuu yhdestä arkitehdistä, yhdestä teatterilavastajasta, yhdestä elokuvaerikoistehosteiden tekijästä, yhdestä kuvataiteilijasta ja yhdestä vaatesuunnittelijasta.

Ilta alkaa sivistyneesti. Taikinaa maistellaan, todetaan maukkaaksi ja kauliminen saa alkaa. Perinteiset muotit, tähdet, possut ja joulu-ukot, painautuvat taikinaan, kevyitä kaksimielisiä vitsejä lentelee ilmassa ja tunnelma on kihelmöivä.

Arkitehti liittyy seuraan. Hän saapuu suoraan toimistoltaan ja ilmoittaa heti ensitöikseen haluavansa rakentaa piparkakkutaloja. Yllätys!
Alkaa jokseenkin neuroottinen neliöiden ja suorakulmioiden leikkaaminen taikinasta. Suunnitteilla on igluja, Guggenheim-museoita ja torneja.
Kuvataiteilija ei innostu taloista, vaan muotoilee luovilla kätösillään taikinasta nakkeja, lapamatoja ja monitulkintaisia orgaanisia muotoja. Pellit kulkevat uuniin ja uunista ulos Billy Corganin äänen laulaessa taustalla 90-luvun teinimaailman määritteleviä sointuja. Osa pipareista onnistuvat täydellisesti, osa palaa reunoilta ja osa muotoutuu uunissa ihan muuksi, kuin mitä olivat ennen paistamista.

Leivonnan jälkeinen tauko. Juodaan rommia. Lämmitetään lisää glögiä. Musiikki vaihtuu ambientiksi. Nyt ollaan uuden äärellä! Piparkakkujen koristelu saa alkaa. Alkuillasta sievistellyt elokuvatehosteiden tekijä villintyy, rakentaa pipareista hautakiviä ja koristelee tatit taikasieniksi. Kuvataitelijan käsissä syntyy uusia ekspressivisiä koristelutekniikoita, jotka vievät ajatukset jonnekin Basquiatin maailmaan. Vaatesuunnittelija koristelee ateljeeomaisin elein piparkakut helmillä ja blingblingillä. Hänelle kaikki, mikä kimaltelee on parempaa.
Arkitehti ja teatterilavastaja painivat talojensa kanssa. Ei taida tulla ihan Guggenheimia näistä paloista. Sen sijaan rakentavat ulkohuussin. Mikäs siinä, voihan senkin koristella pompöösisti. Teatterilavastaja haluaa kuitenkin vähän enemmän tarinaa pieneen, vaatimattomaan tönöönsä ja sijoittaakin sen ovenrakoon alushousuissa hengailevan tirkistelijän.

Nakkien, lapamatojen, ulkohuussien, taikasienten, hautakivien ja haute couturen ohella syntyi myös piparinen paskaläjä. Ei kuitenkaan mikään iljettävä sellainen, vaan helmillä koristeltu heijastuksin kuvitettu kaunis kakkatorttu.


Teatterilavastajan lavastama tirkistelytilanne.


Etualalla lavastajan Turkka-henkinen kakkatorttu.


Tehostetekijän muistokivi.


Taikasieni.


Kuvataiteilijan Warhol-inspiroima nakki.



10 kommenttia:

  1. Huikea käänne tässä postauksessa puolessa välin. Hienoa, että perinneherkut siirtyvät nykyaikaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä postaus synnytti minussa poikkeuksellisen draivin ja enemmän juttua kuin useimmissa jutuissani :)

      On hyvä muistaa, että piparien leivonnan hauskuus ei ole yksinomaan lapsiperheiden oikeus, vaan myös me lapsettomat aikuiset voimme tehdä näitä asioita yhdessä kaveriporukalla ja siten luoda mukavaa perheellistä tunnelmaa yhdessäoleiluumme :)

      Poista
  2. Vilken trevlig story bakom pepparkakorna! Hih,hauskat piparit;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack tack! Parhaat tarinathan ovat nimenomaan ne, jotka eivät koskaan lopu ;)

      Poista
  3. Hoh, hulvatonta! :D Eipä ole itselleni tullut mieleen järjestää aikuisten pipari-iltamia - ja nyt mietin että miksi ei! Hyvää syötävää ja juotavaa, mukava porukka ja jotain leppoisaa luovaa puuhastelua ilman suorituspaineita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Juuri noin! Taustalle hyvää musaa ja kiva ilta on taattu :)

      Poista
  4. Todellinen tarinan käänne tosiaan! :) Oi, hykertelin naurua täällä kun luin juttua. Ja erinomaisen kuuloinen perinne piparitaikina! Ihanaa joulunaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Hauska kuulla, että nauratti. Ettei käy niin, että yksin naureskelen täällä vain omille vitseilleni ;)
      Ja aivan suurenmoisen kivaa saada kommenti sinulta. Olen nimittäin jo pitkän aikaa lukenut Fanni ja Kaneli-blogiasi aivan ihastuksissani!

      Poista
  5. Oi, mikä tarina tällä taikinalla! Minunkin perinteeseen kuuluu tuo taikinan maistelu sillon kun se on tekeytymässä jääkaapissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se taikinan maistelu on siinä leipomisessa se paras juttu. Ja kun tämä piparkakkutaikina on ennen jääkaappiin menoa vielä lämmin, niin silloin se vasta hyvää onkin!

      Poista