SALSA VERDE

Mietitäänkö teillä, mitä tarjota uuden vuoden aattona vieraille tai ihan vaan omalle perheelle? Minä uskallan väittää, että joulun jälkeen vatsaan sopii parhaiten Meksikon maut. Tässä teille samanmielisille vähän inspiraatiota.

Noniin, aiemmin kun oli puhe salsoista, tuli mainittua salsa verde. Eiköhän nyt siis ole aika jakaa ohje myös tämän ihanan, kirpsakan salsan valmistukseen.

Rungon reseptille löysin Texmex från Grunden-kirjasta, josta on tullut minulle eräänlainen texmex- ja mexmex-ruoan raamattu. Se Herra Cramby, se se vaan osaa.

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään vähän vähemmän korianteria, oliiviöljyn sijaan maissiöljyä ja hopeasipulia keltasipulin sijaan. Ja tomatilloja!

Mutta tälläpä kertaa minulta löytyi pakkasesta aiemmin syksyllä tehtyä vihreää tomaattimurskaa. Vihreää se oli siis siksi, että se oli tehty raaoista tomaateista. Saanen sanoa, että murska oli kertakaikkisen ihanaa ja siitä sai oivallisen hyvää salsa verdeä.

Ainiin, pieni vihje: älä pullota tätä salsaa, vaikka se kuvassa näyttääkin kivalle.

Salsa verde on parhaimillaan, kun sen syö samantien. Toki salsa säilyy jääkaapissakin jonkun aikaa, mutta siellä se kuitenkin vielä tiivistyy ja kiinteytyy, enkä minä meinannut saada sitä enää parin päivän jälkeen tuosta pullosta ulos. Niin, että joku sellainen hillopurkki tai vastaava olisi varmaan kätevämpi säilytysastia tälle soosille. Tai sitten vaan tarjoilet ja syöt kaiken samantien, sillä silloin se jokatapauksessa maistuu parhaimmalle. Jos on isompi lössi pöydään ympärillä, niin ei pitäisi olla minkäänlainen ongelma.

Salsa verde sopii muuten tosi monen proteiinin kanssa. Oma suosikkini on, kun sitä kaataa tortillan päälle kaalisuikaleiden, tzatzikin tai raita-kastikkeen ja jättikatkaravun pyrstöjen lisäksi. Jättikatkaravunpyrstöt paistan öljyssä valkosipulin, chilijauheen ja savustetun paprikan maustamina. Lämmin suositus.

Patronassa olen syönyt salsa verdeä maissitortillan päällä pulled porkin ja ananassalsan kanssa. Sekin toimii vallan mainiosti!

SALSA VERDE

Näitä tarvitstet:

• 3,5 dl vihreää tomaattimurskaa (pakastettuna)

• 1 sipuli

• 3 valkosipulin kynttä

• 2 vihreää chiliä

• ruukullinen korianteria

• tilkka oliiviöljyä

• ripaus suolaa

Sulata tomaattimurska, mikäli käytät pakastettua.

Kuori sipuli.

Paahda kuorittu sipuli sekä valkosipulin kynnet ja chilit kuorineen uunissa korkealla lämmöllä, kunnes ovat saanet väriä. Valkosipuli ja chili paahtuvat nopeammin, joten posiat ne, kun ovat valmiita ja jatka sipulin paahtamista vielä hetki.

Kuori chilit ja poista niistä varret (älä poista siemeniä). Kuori valkosipuli ja poista kovat kannat kynsistä. Poista sipulista uloin kerros.

Kaada tomaattimurska blenderiin ja lisää paahdettu chili, valkosipuli ja sipuli. Sekoita tasaiseksi.

Lisää korianteri ja hurauta blenderiä vielä kerran.

lämmitä öljyä paistinpannula, lisää salsa pannulle ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut ja salsasta on tullut mukavan paksua.

Mausta kevyesti suolalla.

Vihreän tomaattimurskan saa kiehauttamlla raakoja tomaatteja. Valuuta ja murska sauvasekoittimella. Mausta miedosti makusi mukaan suolalla, etikalla ja mahdollisilla muilla mausteilla.

KAHVISAIPPUA

Kädet hajuttomiksi ja pylly sileäksi! Kahvisaippua on kätevä  keittiössä. Naisille se on myös tehokas ase kylpyhuoneessa.

Poimin tämän ohjeen joskus vuosia sitten Ratula-ohjelmasta. Selvennykseksi niille, jotka eivät muista: se oli sellainen suomenkielinen versio Strömsöstä. Ei yhtä hyvä, mutta ihan kelpo. 

Ratulan kahvisaippua syntyy todella helposti (painotus sanoilla todella ja helposti) ja se on käytössä kätevän monipuolinen. 

Kahvisaippua poistaa tehokkaasti käsistä mm. valkosipulin ja kalan hajut. Tiedättehän, parfyymikkaupoissa, niissä hyvissä sellaisissa, on aina kulhossa kahvipapuja, sillä niillä saa puhdistettua aiemmin haistamansa parfyymin tuoksun sieraimistaan pois voidakseen haistaa uutta tuoksua. Se on siis se juttu, salaisuus tässä saippuassa. Kahvi. Ja juuri siksi se on oiva pieni joululahja kaikille keittiössä kokkina viihtyville. Ja miksei myös tuliaiseksi kesämökille. Jos siis siellä syödään yhtä paljon kalaa, kuin meidän mökillä.

O-HOI, NAISET! Kahvisaippua on myös tehokas ase reisien ja pakaroiden ikääntyvää ihoa vastaan. Saippuassa olevat purut kuorivat kuivan ihon ja kahvin sisältämä kofeiini vilkastuttaa pintaverenkiertoa. Sen enempää selittelemättä uskon, että tiedätte mitä tarkoitan.

Vinkki: kahvisaippualle on hyvä olla tumma saippua-astia, sillä siitä saattaa irrota hieman väriä. Väri poistuu kyllä pesussa, mutta jos haluaa astian näyttävän siistiltä niin on syytä pistää tämä vinkki korvan taa.

KAHVISAIPPUA

6-7 kpl

Näitä tarvitset:

• 1 kg kasvisperäistä väritöntä saippuamassaa (saa muun muuassa Hobby Pointista)

• 4 mitallista kahvipuruja

• tyhjä, hyvin pesty maitotölkki

Leikkaa saippuamassa pienemmiksi paloiksi ja siirrä höyrykattilaan.

Sulata massa vesihöyryssä noin 60 asteessa kevyesti välillä sekoittaen. Liian kuumassa saippuamassa menettää puhtaan sävynsä ja saippuan hyvät ominaisuudet.

Älä anna massan kiehahtaa. Näin vältät turhat ilmakuplat saippuassa.

Massan täysin sulattua sekoita joukkoon kevyin ottein kahvipurut.

Kaada kuuma seos puhtaaseen maitotölkkiin.

Siirrä tölkki viileään paikkaan esim. vanhan ajan kylmäkaappiin ja anna seistä 10-12 tuntia.

Revi kovettuneen saippuan ymäriltä tölkki pois.

Laita saippua kyljelleen ja leikkaa "rumasta" päädystä pieni siivu pois.

Leikkaa sen jälkeen saippuat noin 2 cm paksuisiksi paloiksi.

RONNEBY - NELJÄN SUKUPOLVEN PIPARKAKUT

Tarina piparkakkutaikinasta, kätilöstä ja loppuun vielä ohjeen jälkeen juttua eräästä ihmiskokeesta. Luovalla kaveriporukalla ei mene sormi suuhun, kun piparit tulevat ulos uunista jonain muuna, kuin minä sinne menivät.

Ennenkin juttujani lukeneille ei liene jäänyt epäselväksi, että äidin puolen sukuni on Ahvenanmaalainen. Sieltä miellän alla olevan piparkakkutaikinaohjeenkin tulevan, vaikka Ronneby onkin kylä Ruotsissa.

Katsokaas, Momini käsinkirjoitetussa reseptivihossa ohjeen sanotaan olevan hänen sukunsa lasten pipariresepti. Mammani osasi kertoa, että Momi sai reseptin äidiltään, minun isoisoäidiltäni siis, joka tapasi tehdä kyseisiä pipareita aina jouluksi. Häneltä ohje on kulkenut Momin ja sittemmin Mamman kautta aina minulle asti.

Momin äiti oli muuten kätilö. Ja kuulkaas, ei mikä tahansa kätilö, vaan saaristolaiskätilö koillisella Ahvenanmaalla aikana jolloin moottoriveneitä ei vielä ollut. Lasten lisäksi hän on ollut saattamassa maailman koko kylän ja saaren sekä lähikylien ja lähisaarten vasikat.

Ronnebyn pipareiden tuoksu on aivan omanlaisensa. Se tuoksuu joululle, lapsuudelle, odotukselle, innostukselle, tonttujen ikkunnoista kurkkimiselle, ensi lumelle ja adventti kynttilöille. Taikinan seistessä yön yli jääkaapissa sitä kuuluu perinteen mukaisesti käydä salaa vähän syömässä. Leipoessa taikinaa kannatta myös piilottaa hieman essun taskuun ja syödään sitten salaa, kun mamma ei näe.

Parhaalta valmiit Ronnebyt maistuvat sellaisenaan, ilman sokerikoristeluja, kun niitä dippaa lämpimään glögiin.

RONNEBY PEPPARKAKOR

noin 6-7 pellillistä

Näitä tarvitset:

• 200 gr voita

• 1,5 dl tummaa siirappia

• 1 rkl jauhettua nejlikaa

• 1 tl kanelia

• 1 tl jauhettua inkivääriä

• 2 kananmunaa

• 5 dl sokeria

• 9 dl vehnäjauhoja

1,5 tl ruokasoodaa

Sulata voi, siirappi ja mausteet kattillassa miedolla lämmöllä. Älä anna kiehahtaa.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Lisää joukkoon lämmin voi-siirappi-mauste seos ja sekoita.

Sekoita pieneen kulhoon pari desiä jauhoja ja ruokasooda.

Lisää jauho-sooda seos taikinaan ja sekoita puukauhalla.

Lisää desi pari kerrallaan jauhoja ja jatka sekoittamista, kunnes taikina on tiivis.

Maista ihanaa lämmintä taikinaa, ennen kuin päällystät kulhon kelmulla.

Siirrä jääkaappiin vuorokaudeksi kovettumaan.

Ota taikina jääkaapista noin varttia ennen leipomista, jotta se hieman pehmenee ja kauliminen on mahdollista.

Kauho lusikalla taikinaa ja pyritä palloksi, painelle kiekoksi ja aseta jauhotetulle tasolle.

Kauli ohueksi ja painele piparmuoteilla. Pipareiden välistä irotettava taikina on uudesti palloksi pyöriteltävää ja kaulittavaa. Mitään ei saa hukata.

Asettele piparit leivinpaperille pellille ja paista 250 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Tarkkaile luukun läpi pipareita, sillä ne palavat helposti reunoista.

Poista piparit uunista, kun ne ovat saanet kauniin värin ja alkavat tummua reunoista.

Anna viiletä ja koveta ennen, kun nostat ne leivinpaperilta.

___________________________

Entä mitä tapahtuukaan, kun järjestää piparin leivonta- ja koristeluillan yli kolmekymppisille? Tein ihmiskokeen.

Tarjolla leivonnan ryydittämiseksi terästettyä glögiä ja juustoja. Joukko koostuu yhdestä arkitehdistä, yhdestä teatterilavastajasta, yhdestä elokuvaerikoistehosteiden tekijästä, yhdestä kuvataiteilijasta ja yhdestä vaatesuunnittelijasta.

Ilta alkaa sivistyneesti. Taikinaa maistellaan, todetaan maukkaaksi ja kauliminen saa alkaa. Perinteiset muotit, tähdet, possut ja joulu-ukot, painautuvat taikinaan, kevyitä kaksimielisiä vitsejä lentelee ilmassa ja tunnelma on kihelmöivä.

Arkitehti liittyy seuraan. Hän saapuu suoraan toimistoltaan ja ilmoittaa heti ensitöikseen haluavansa rakentaa piparkakkutaloja. Yllätys!

Alkaa jokseenkin neuroottinen neliöiden ja suorakulmioiden leikkaaminen taikinasta. Suunnitteilla on igluja, Guggenheim-museoita ja torneja.

Kuvataiteilija ei innostu taloista, vaan muotoilee luovilla kätösillään taikinasta nakkeja, lapamatoja ja monitulkintaisia orgaanisia muotoja. Pellit kulkevat uuniin ja uunista ulos Billy Corganin äänen laulaessa taustalla 90-luvun teinimaailman määritteleviä sointuja. Osa pipareista onnistuvat täydellisesti, osa palaa reunoilta ja osa muotoutuu uunissa ihan muuksi, kuin mitä olivat ennen paistamista.

Leivonnan jälkeinen tauko. Juodaan rommia. Lämmitetään lisää glögiä. Musiikki vaihtuu ambientiksi. Nyt ollaan uuden äärellä! Piparkakkujen koristelu saa alkaa. Alkuillasta sievistellyt elokuvatehosteiden tekijä villintyy, rakentaa pipareista hautakiviä ja koristelee tatit taikasieniksi. Kuvataitelijan käsissä syntyy uusia ekspressivisiä koristelutekniikoita, jotka vievät ajatukset jonnekin Basquiatin maailmaan. Vaatesuunnittelija koristelee ateljeeomaisin elein piparkakut helmillä ja blingblingillä. Hänelle kaikki, mikä kimaltelee on parempaa.

Arkitehti ja teatterilavastaja painivat talojensa kanssa. Ei taida tulla ihan Guggenheimia näistä paloista. Sen sijaan rakentavat ulkohuussin. Mikäs siinä, voihan senkin koristella pompöösisti. Teatterilavastaja haluaa kuitenkin vähän enemmän tarinaa pieneen, vaatimattomaan tönöönsä ja sijoittaakin sen ovenrakoon alushousuissa hengailevan tirkistelijän.

Nakkien, lapamatojen, ulkohuussien, taikasienten, hautakivien ja haute couturen ohella syntyi myös piparinen paskaläjä. Ei kuitenkaan mikään iljettävä sellainen, vaan helmillä koristeltu heijastuksin kuvitettu kaunis kakkatorttu.

Teatterilavastajan lavastama tirkistelytilanne.

Etualalla lavastajan Turkka-henkinen kakkatorttu.

Tehostetekijän muistokivi.

Taikasieni.

Kuvataiteilijan Warhol-inspiroima nakki.

BRUSCHETTA

Pidemmittä puheitta, saanen esitellä alkpalapöydän kuningattaren, Bruschetta al Pomodoro. Näin se tehdään meillä. Tai on tehty nyt pari kertaa. Ei mikään täysin autenttinen italialainen versio, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi erinomaisen hyvä. Ainakin minut se koukutti kerta heitolla.

TOMAATTIBRUSCHETTA

12 kpl

Näitä tarvitset:

• ciabatta-leipää

• rasiallinen miniluumutomaatteja

• 2 tl pieniä kapriksia

• 1/2 tl sokeria

• 1 tl balsamicoa

• hyppysellinen mustapippuria

• oliiviöljyä

• suolaa

• 1-2 valkosipulin kynttä

Leikkaa leivästä 12 viipaletta ja paahda viipaleet uunissa ritilällä 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Pilko tomaatit pieniksi paloiksi (itse tapaan leikata ensin neljään osaan pituussuunassa ja sitten vielä poikittain kolmeen osaan).

Siirrä tomaattipalat siivilään, rouhaise sekaan pari-kolme rouhaisua suolaa, sekoita ja anna valua 5 minuttia.

Silppua kaprikset.

Sekoita tomaattipalat ja silputut kaprikset keskenään.

Mausta sokerilla, balsamicolla, mustapippurilla ja yhdellä teelusikallisella oliiviöljyä.

Sekoita, maista ja suolaa tarvittaessa pienellä hyppysellisellä suolaa.

Ota leivät uunista.

Roiskauta hieman oliiviöljyä leiville.

Kuori valkosipulin kynsi ja hiero sitä hellästi leipäviipaleiden päälle. Varo levittämästä ja painamasta kynttä liikaa, sillä valkosipuli varastaa helposti shown.

Annostele jokaisen leivän päälle tomaattekapris seosta ja tarjoile heti.

SYYSPIZZA PÖNDELLÄ

Syksy saaristossa. Tai lähinnä yksi syksyinen viikko saaristossa. Mitä niitä nyt laskemaan. Pääasia, että syysmyrskyjen kylmentämässä meressä on kasteltu varpaat, metsässä on käyty etsimässä sieniä niitä löytämättä ja takassa on polteltu puita. 

 

Mikäli mökin pakastimesta löytyy pappan aiemmin poimimia ja pakastamia herkkutatteja, on sienimetsäretkellä hauskaa, vaikka sieniä ei koriin saisikaan. Niistä saa hyvän syyspizzan pöndellä  nautittavaksi menemättä metsään laisinkaan. Vaikka kyllä sinne metsään kannattaa silti mennä, ihan vaan fiiliksen takia. On sittten kivempi syödä sitä sienipizzaa.

Minähän en oikeastaan tunnista sienistä kuin kanttarellin ja punaisen kärpäsienen. Ensimmäistä ei ymmärtääkseni enää näin myöhään löydä ja toista, vaikka löytäisikin, ei kannata poimia ellei toivo erinäisiä mieltä avartavia hallusinaatiokokemuksia ja mahdollista sairaalareissua. Osaan kuitenkin lukea pakastepusseista pappan käsialalla kirjoitetun tekstin "c-j-svamp 2014". Tiedän, että se tarkoittaa Carl Johan svamp, eli stensopp. Suomeksi herkkutatti. Ja tiedän, että niistä minä tykkään.

Olen jo pitkään tiennyt, että pidän sienipizzoista nimenomaan valkoisina. Nyt tiedän myös, että tykkään etenkin herkkutateista pizzan päällä yhdessä juuston, oliiviöljyn ja sipulin kanssa. Näin ollen alla erinomainen ohje valkoiseen herkkutattipizzaan.

Pizzataikinan ohjeen löydät tämän linkin takaa aiemmasta pizzapostauksestani.

BIANCO HERKKUTATTIPIZZA

Yhteen pizzaan

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä

• n. 80 gr emmenthal- ja mozzarella raastetta

• iso kourallinen pakastettuja herkkutatteja

• voita

• sormisuolaa ja pieni hyppysellinen valkopippuria

• erittäin pieni sipuli

• tuoretta oreganoa

Sulata sienet.

Kuumenna pannu ja sulata siinä voi.

Lisää sienet pannulle, mausta suolalla ja valkopippurilla ja paista hetki kunnes ylimääräiset nesteet ovat haihtuneet.

Levitä tilkka oliiviöljyä kaulitulle pizzapohjalle.

Ripottele päälle reilusti juustoraastetta.

Levitä sienet juuston päälle.

Leikkaa sipuli renkaiksi ja aseta päällimmäiseksi.

Silppua oreganon lehdet ja ripottele pizzalle.

Paista 300 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Ota pizza uunista, pirskauta hieman oliiviöljyä pizzan päälle sinne tänne.

Nauti heti.

TUKHOLMAN BURGERIT

Vietimme neljä päivää länsinaapurin pääkaupungissa. Kolmena päivänä söimme hampurilaisia. Erinomaisia sellaisia. Tukhomassa ei ole kovin vaikea löytää gourmet burgereita ja laatu oluita tarjoilevia diner-henkisiä paikkoja. Milloinkohan ilmiö rantautuu kunnolla myös Helsinkiin?

2,5 vuotta sitten Tukholman Vasastaniin aukesi kaupungin ensimmäinen gourmet burgerpaikka diner-tyylillä. Tänään paikan tarjoilijan laskelman mukaan vastaavanlaisia hampurilaispaikkoja on jo 15. Kaikki kuullemma oikein herkullisia, vaikka Flippin' Burgers vetää tietenkin edelleen parhaan paikan pokaalin.

Muistan edelleen, kuinka lukioikäisenä ihmettelin Tukholman laajaa ja nousussa olevaa sushitarjontaa. Joitain vuosia myöhemmin Helsinkiin ilmestyi ensimmäinen sushiravintola ja sitä seurasi pian isompi liuta. Tänä päivänä sushia ei tarvitse Helsingissä kovinkaan kauan etsiä.

Hampurilasten kaverina toivon kaavan toistavan itseään myös burgeri-ilmiön suhteen. Parhaillaan tilanne on se, että kun tekee mieli hyvää hampurilaista kaupungissa on tasan yksi paikka, josta sitä saa - Roslund Hietaniemen hallissa. Siltasessakin Kallion Hämeentiellä on ihan hyvät burgerit, mutta eihän se mikään varsinainen hampurilaispaikka ole. Ja Roslundilla taas on hallin aukioloajat ja epätasainen laatu.

Parempia aikoja odottelessa hypätkää laivaan, suuntakaa länteen ja syökää näissä:

FLIPPIN' BURGERS

Observatoriegatan 8

Flippin' Burgers sijaitsee nosteessa olevassa Vasastanissa Tukholman pohjoisosassa. Pöytää voi arki-iltanakin joutua odottamaan 30-45 minuuttia. Odotellessa baaritiskiltä saa kuitenkin laatuoluita, tunnelma on rento ja lopuksi odotus palkitaan, kun eteesi nostetaan elämäsi paras hampurilainen.

Avopuoliso söi Flippin-hampurilaisen ja minä Cricketin. Kumpaakin suosittelemme. Vaniljapirtelökin oli täällä erinomainen.

Ostin myös paikan päältä Flippin' Burgersin perustajan, Jon Widegrenin, kirjan "Flippinä Burgers". Kirjan esipuheessa hän kertoo, kuinka ennen ravintolan perustamista luki kaiken löytämänsä tiedon hampurilaisista, kaiken teoreettisista historiateksteistä burgereista osana Yhdysvaltojen suburbanisoitumista keittokirjojen resepteihin, blogeihin sekä keskusteluketjuja lihamyllyistä.

Kaikki tuo intohimo maistuu Flippin' Burgerin hampurilaisissa.

Suosittelen kaikille ja eritoten burgerihifistelijöille!

PRIME BURGER

Folkkungagatan 122

Iki-ihanassa Södermalmissa sijaitsevassa Prime Burgerissa hampurilaiset tarjoillaan mehukkaalla mediumiksi jätetyllä pihvillä. Täälläkin listalta löytyy puritaanille se yksinkertaisin mahdollinen vaihtoehto - sämpylä ja pihvi - sekä sen täysi vastakohta pihvillä, nyhtöpossulla, juustolla, salaatilla, tomaatilla ja sipulilla täytetty sämpylä. Meille upposi Plain Cheeseburger ja Original Prime burger. Tykkäsimme.

Ranut sekä coleslaw ovat oivia lisukkeita tilattavaksi. Listalta löytyy myös muita erikseen tilattavia lisukkeita, mutta me emme niitä kokeilleet, joten en tiedä voinko suositella.

Lisäksi tämäkin paikka tarjoaa liudan erikoisoluita hampurilaisen kanssa nautittavaksi.

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

ML - MARIE LAVEAU

Hornsgatan 66

Tunnetun voodoo-papittaren mukaan nimetty burgeri- ja sandwichkahvila deep south-henkeen on auki päiväsaikaan. Vieressä aukeaa iltaisin saman niminen baari, josta saa tilata hampurilaisia ja lisukkeiksi ranskalaisia ja uppopaistettuja sipulirenkaita. Baarin takana aukeaa ravintolatila, joka tarjoaa baarin hampurilaislistan lisäksi erinäisiä cajun- ja creoleruokia. Tosin pöytävaraukset täyttävät ainakin viikonloppuiltaisin ravintolapuolen.

Jos saavut Marie Laveauhan illalla ilman pöytävarausta ja baari näyttää olevan tupaten täynnä, älä huoli. Ravintolan takaa löytyy vielä yksi tila - pieni baarihuone, Little Quarter, jossa saa yhtälailla tilata hampurilaisia listalta.

Entäs ne burgerit?

Tuplajuustohampurilaisessa oli aivan liikaa lihaa. Sinkkuna varmasti erinomainen, sillä sämpylässä ja lihassa ei ollut muuta vikaa kuin niiden välinen suhde. Nyhtöpossusämpylä oli kuitenkin aivan loistava - sopivan kokoinen keskikokoiseen nälkään ja ihanan mehukas. Myös uppopaistetut sipulirenkaat olivat primus.

Ainakin nyt tiskiltä sai myös todella hyvää Red IPAa - Liquid Mistress - näyttää stoutilta, mutta maistuu punaiselta IPAlta, miedosti suklainen.

Lämmin suositus!

P.S. Pahoittelut tästä yhdestä kännykkäkamera kuvasta. Menimme kyseisen hampurilaisillallisen jälkeen In Solitude-bändin keikalle Södra Teaterniin ja järkkärin kantaminen mukana olisi häirinnyt keikasta nauttimista. Halusin kuitenkin näyttää teille miltä mielestäni näyttää liian lihaisa hampurilainen.

Lisähuomio: Burgerpihvin aika sellainen peruspaino on noin 150-160 gr. Monessa paikkaa, myös ML:ssä tuplahampurilaiseen vain lisätään toinen samankokoinen pihvi ja sillä selvä. 

Flippin' Burger kirjassaan Jon Widegren kuitenkin kertoo itse tekevänsä sinkkuburgeriin juuripa tuon 150 gr pihvin ja taas tuplaburgeriin kaksi 100gr pihvia. Näin siitä syystä, että silloin lihaa on tuplahampurilaisessa kyllä enemmän, kuin yksinkertaisessa, mutta lihan suhde sämpylään on edelleen toimiva. 

LEHTIKAALI, TOMAATTI JA VALKOSIPULI - LOUNAS PASTA

Lehtikaali maistuu mulle parhaiten kahdessa muodossa - kuullotettuna pannulla öljyssä ja voissa tai smoothiessa. Tässä ensimmäisestä versio.

Aika usein tulee mietittyä, että kuinka yksinkertaisia ja helppoja asioita voi blogissa jakaa ilman, että se alkaa vaikuttamaan lukijan aliarvioimiselta. Loppupäätelmä on aina sama. Ei yksinkertaisuus ole synti. Eikä helppous ole laiskuutta. Yhdistettynä ne ovat vain fiksu veto. Kun makuja ei ole liikaa peittämään alleen toisiaan ja ruoka syntyy kädenkäänteessä kaikki ovat voittajia.

Eikä tämä pasta nyt kuitenkaan niin minimalistinen ole. Rasvojakin on kolmea eri sorttia. Tulee sitä viikottain huomattavasti askeettisempiakin ruokia tehtyä. Niistä yksi suosikki koostuu vihersalaatista ja viinirypäleistä. Ja balsamicopohjaisesta kastikkeesta. Mutta niistä joskus myöhemmin lisää. Tässä nyt tämä lehtikaalipasta.

LOUNAS PASTA LEHTIKAALILLA

2lle

Näitä tarvitset:

• 1 rkl oliiviöljyä

• 1 rkl tryffeliöljyä

• 1 rkl voita

• 1 pieni sipuli

• 3 lehtikaalin lehteä

• 2 valkosipulin kynttä

• 1/2 punainen chili

• kourallinen miniluumutomaatteja

• ruokalusikallinen suuria varrellisia kapriksia

• suolaa ja mustapippuria

• penne pastaa

Laita pasta vesi kiehumaan. Keitä pasta.

Pastan kypsyessä hienonna sipuli ja suikaloi lehtikaalin lehdet.

Kuumenna öljyt pannulla. Lisää sipuli ja lehtikaali. Kuullota. Suolaa.

Lisää nokare voita lehtikaalin päälle ja sekoita voin sulaessa.

Murskaa valkosipuli, viipaloi chili ja lisää pannulle.

Poista kapriksista varret, puolita kaprikset ja tomaatit. Siirrä pannulle.

Valuta pasta ja kaada lehtikaalihöysteen sekaan. Suolaa ja pippuria. Loraus oliiviöljyä. Sekoita. Ja se on siinä.