keskiviikko 11. syyskuuta 2019

VUODEN MUTSI JA HELPPO ATERIA



On mennyt vuosi siitä, kun elämäni mullistui täysin. Enää en kokkaa iltaisin ja viikonloppuisin tuntikausia. Teen ruokia, jotka syntyvät vartissa. Jos teen laisinkaan. Wolt on osoittautunut oivaksi palveluksi lapsiperhearkeen. 





Ensin nopeat ruoat olivat vastaus iltaväsymykseen. Vauva nukkui. Oma vatsa kurni. Väsytti. Nyt nopeat ruoat ovat vastaus kiireeseen. Pieni vipeltäjä hyrrää kämpässä. Ruoanlaiton pitää tapahtua viidessä minuutissa, sillä joku, jossain, vaatii huomiota. On löytänyt kukkaruukun. Kiinnostuu kevytsorasta. Haluaa leikkiä keraamisella tuoksuastialla. Illalla pyritään yhteisiin perheillallisiin. Leikkipuistossa aika kuitenkin venähtää. On mukava jutella toisten aikuisten kanssa. Tulla kotiin kaupan kautta. Hetken nauttia siitä, että voi haaveissaan elää niin kuin ennen. Suunnitella aterioita vihannesosastolla. Jutella kalatiskillä fileerauksesta. Poimia koriin tuoreita yrttejä. Kotiin siirtyessä onkin yllättäen jo illallisen aika. Nopeasti munakasta. Tai pastaa. Tai eilisiä jämiä. Kaupassa suunniteltu uusi makuelämys jää jälleen kerran toteuttamatta.

Kirjoitin vauvakirjaan kohtaan Millainen vanhempi haluan olla? "Haluan olla äiti, joka ei kadota itseään. Sellainen, joka pitää huolta itsestään, jotta voi pitää huolta lapsestaan. Haluan olla vanhempi, joka kuuntelee ja antaa lapselleen tilaa ja uskallusta olla oma itsensä. Haluan tutustuttaa lapseni kulttuuriin ja kulttuureihin. Hyviin tapoihin. Eläimiin ja luontoon. Perinteisiin ja niihin asioihin, joista lapseni itse on kiinnostunut. Haluan olla sinulle vanhempi, jonka kanssa sinulla on aina turvallinen olo." Helppo luvata. Vaikeampi toteuttaa. Pala palalta palautan elämääni asioita, joita siinä oli ennen. Ja pala palalta tutustutan nämä asiat tyttärelleni. Yksi niistä on ruoanlaitto. Ruoanlaittoon käytetty ajatus ja aika. Raaka-aineiden arvostus ja niiden käyttö. Maut ja niihin tutustuminen.

Alussa yritin maistattaa tyttärelläni itseni tekemiä soseita. Hän ei huolinut niitä. Hän halusi Pilttiä. Semperiä. Hipiä. Ella'sta. Turhauduin. Tekemäni soseet ovat edelleen jääpalamuoteissa pakkasessa. Tyttö kasvoi eineksillä. Seurasi sormiruokailu. Sotku oli sietämätöntä. Eikä ruoka mennyt suuhun, vaan lattialle. "Nej! Inte kasta maten på golvet! Man ska äta maten." Johon tyttäreni vastasi katsomalla minua kirkkain silmin. Välinpitämättömin elkein otti ruoan käteensä, vei käden rauhallisesti olkansa yli ja pariisilaisen nonchalantisti ikäänkuin vain tiputti ruoan otteestaan. Raivostuttavaa! Ja samalla niin suloista, että olisin halunnut palkita hänet tuhansin suukoin. Äitiys on täynnä ristiriitaisia tunteita. Yritin palata soseisiin. Niitä ei enää huolinut. Nyt hän syö sormin. Harjoittelee lusikan käyttöä. Ja toisinaan, hyvin valikoituina hetkinä, tyttäreni antaa minun syöttää itseään lusikalla.

Luin jostain, kuulin jostain muualta, että pieni lapsi tarvitsee 10-20 maistelukertaa uudesta mausta, ennen kuin tottuu siihen. Yritän sinnitellä läpi tämän vaiheen elämässäni. Sormiruoista useat ovat jo alkaneet kulkea suuhun. Puhtaat raaka-aineet. Luumu. Banaani. Kurkku. Mustikat ja jogurtti maistuvat erityisesti. Lisäksi suosikkeja ovat munakas, jonka joukkoon voi periatteessa upottaa mitä vain, kunhan se on raasteen muodossa tai hyvin, hyvin pieneksi pilkottua. Myös puuro maistuu. Ja makaronilaatikko. Vielä on matkaa monimutkaisempien kokkailujen arvostamiseen. Siihen asti kuljemme niitä kohti pienin ja haparoivin askelin. Lohdutan itseäni ystäväni sanoilla "Syötän aika usein tytölleni nakkeja." Ystäväni on ruokakirjailija ja entinen ruokabloggaaja. Ja äiti-esikuvani.

Tämän postauksen ruoat eivät kuitenkaan ole sormiruokailuohjeita. Ne ovat kaltaisteni äitien arjen pelastus, kun kaipaa ihan vain itselleen lounasta tai illallista, joka syntyy vaivatta ja nopeasti. Eikä rahkeet riitä juuri siinä hetkessä yhteisen perheaterian läpirämpimiseen.

Aterioiden pääraaka-aineet osaan luetella. Lyhyesti muistan mainita missä järjestyksessä ruoan tein. Jos sillä on väliä. Toimikoot nämä vinkkeinä ja inspiraationa.



_________________________________







TUOREKURKKUSALAATTI

Toimii erityisen hyvin uunilohen kylkeen. Lohi valmistuu kuin itsestään uunissa ja salaatin kasaa viidessä minuutissa.

• 1 kuorittu ja pieniksi kuutioiksi leikattu kurkku
• Pussillinen sulatettuja herneitä (kesällä tuoreherneitä)

• Sekoita turkkilaiseen jogurttin reilusti hakattuja mintun lehtiä ja valkosipulia. Ripaus suolaa. Lisää jogurtti salaatin sekaan vasta sekunti ennen tarjoilua.



_________________________________







SAVULOHI-SMETANA PASTA

• spaghettia
• savulohta
• herneitä
• tilliä
• herneenversoja

Kaada keitetty spaghetti paistinpannulle savulohen, tillin ja herneiden kanssa. Sekoita miedolla lämmöllä. Ripaus suolaa. Annostele. Revi herneenversoja annosten päälle.



_________________________________







MUNAKKAITA

• Riko 3 kananmunaa kulhoon. Suolaa ja mustapippuria. Vatkaa hetki. Kaada vatkatut munat kuumalle, öljytylle tai voiselle pannulle. Munakkaan alkaessa hyytelöityä voit lisätä päälle suosikkiaineksiasi ja antaa munakkaan kypsyä rauhassa keskilämmöllä. 

Tässä muutamia ideoita täytteiksi.


Yksinkertaisesti yrttejä

• ruohosipulia ja persiljaa


Suolan himoon

• chorizo-makkaraa
• raejuustoa
• persiljaa


Tarjoile aina munakas vihersalaatin kanssa. Vaikka söisitkin ihan vain itseksesi. Minun vihersalattiin ei tule muuta, kuin erilaisia vihreitä salaatinlehtiä ja hyvä itse tehty vinegrette.

• oliiviöljy
• valkoviinietikka
• kokojyväsinappi
• hunaja



_________________________________







ARKISALAATTI

• säilöttyjä ja valuutettuja punaisia linssejä
• rucolaa
• revittyä lehtikaalia
• kuorittu ja viipaloitu päärynä
• pehmeää vuohenjuustoa
• löysäksi keitetty kananmuna

Ainekset kulhoon. Turhaan sekoittaisit. Puolita annoksen päälle löysäksi keitetty kananmuna ja katso keltuaisen valumista salaatin kastikkeeksi. Ripaus sormisuolaa päälle.