perjantai 24. tammikuuta 2014

PARIISIN PARHAAT TACOT


... maailman parasta guaqamolea ja muutenkin hyvä meininki. Kaikki yhdestä ja samasta paikasta Marais'n pohjoispuolelta läheltä Republique:ä.





Dallaillessa illansuussa Marais'n pohjoispuolella Rue de Normandieta pitkin kohdalle osuu mukavan näköinen baari, jonka sisällä istuu kivan näköistä porukkaa, käsissään hyvän näköisiä drinkkejä ja pöydillä lämpimänsävyisiä kynttilöitä. Baarin kyljessä on iso rautainen ovi. Ovi, joka ei aukea. Ei, vaikka puskisit ja vetäisit kuinka. Onpa kiusallista! Baariin haluaisi lasilliselle, sillä lasilliselle ollaan menossa, ja paikka näyttää tunnelmalliselta. Ohikulkijat - jos ovat paikallisia ja tuntevat baarin entuudestaan - osaavat kuitenkin neuvoa, että sisälle päästääkseen täytyy kiertää kulma Rue de Saintognelle, astua siellä olevaan erittäin pieneen kioskin omaiseen tacopaikkaan, kävellä sen perälle ja työntää perällä oleva keittiön sisäänkäynniltä näyttävä ovi auki.




Taco kioskin takana oleva ovi on sisäänpääsy baariin. Ja hyvä niin! Sillä ilman sitä, monikaan ei välttämättä tietäisi, että baarinkin puolella saa tilata tacoja. Paikan nimi on Candelaria. Ulkona hohtaa neonpinkkinä kyltti, jossa lukee TACOS.

Baarin olutvalikoima on suppea. Brooklyn Alen ja meksikolaisen vaalean oluen lisäksi vaihtoehtona on ranskalainen Demorny. Toisaalta, juuri mitään muita oluita ei tällaisessa paikassa jää kaipaamaan. Baarimikko loihtii drinkkejä listalta, josta ei saa mitään selvää ilman sujuvaa ranskankielen taitoa. Itse mikko vääntää englantia niin vahvalla aksentilla, että häneltä on englanniksi ihan turha yrittää kysyä yhtään mitään. Kokemuksen pohjalta voinen silti luvata, että baarin kaikki drinkit ovat hyviä, joten sinänsä lienee ihan sama, minkä drinkin tilaa. Alkoholittomille löytyy myös keittiössä vastavalmistettua inkiväärilimonadia.




Jos paikkaan eksyy myöhään illalla ja kaikki istumapaikat on jo viety voi silti hyvin tilata oluen tai drinkin kaveriksi kulhollisen talon koukuttavan hyvää guaqamolea, joka tarjoillaan talon omilla nachoilla. Kulhon saa kätevästi asetettua joko baaritiskille tai seinähyllyille juomaa siemaillessa. Guaqamole kannattaa ehdottomasti tilata, vaikka kädet eivät rittäisi kulhon pitämiseen tai ei olisi nälkä. Uskon vahvasti, että tämän parempaa guaqamolea ei mistään saa!




Jos saa illalla pöytäpaikan tai päättää tulla seuraavana päivänä Candelariaan lounaalle voi nauttia guaqamolen lisäksi alkupalaksi nachoja mustapapukastikkeella. Suosittelen. Pääruoaksi tarjolla on kolmea erilaista tacoa. Minä olen syönyt niistä jokaista. Possu on snadisti kuivaa, mutta muuntuu suussa sulavaksi pöydällä olevien salsa verden ja salsa rojan avulla. Avokadolla, perunalla ja juustolla täytetty taco vie kielen mennessään. Mehukas kesäkurpitsa täyte maistuu kevyeltä, mutta kerman määrästä päätellen, ei sitä kuitenkaan ole.

Sanoinko jo, että nämä ovat Pariisin parhaita tacoja?






Paikka, sen henkilökunta ja pienen pieni keittiö on sympaattinen. Muotiviikoilla baarin puolella voi myös tehdä muotimaailman julkkisbongauksia. Jos sellainen sattuu kiinnostamaan.



torstai 23. tammikuuta 2014

ISO KULHOLLINEN PASTAA



Kiireessäkin voi syntyä hyvää ruokaa, jossa on mukavasti purutuntumaa ja paljon makuja.




Tähän raikkaaseen pasta-annokseen ei liity sen kummempaa tarinaa. Kunhan nyt oli aurinkoinen pakkaspäivä, töitä riittämin ja kova nälkä. Vatsa täyttyi niinkin herkullisella kulhollisella ruokaa, että ohje siihen päätyy nyt tänne. Nauttikaa!



PORKKANA PASTA
1lle henkilölle

Näitä tarvitset:

• tagliatelle pastaa

• 1 porkkana
• pala punaista paprikaa
• ruohosipulia
• 1 tl kapriksia
• 1 pieni valkosipulin kynsi
• hyppysellinen kuivattuja chilihippuja
• 1/2 lime
• oliiviöljyä
• suolaa

Keitä pasta suolatussa vedessä.
Pastan kypsyessä kuori porkkana ja käytä kuorimaveistä leikataksesi suikaleita porkkanasta kulhon pohjalle.
Viipaloi paprika erittäin ohuiksi suikaleiksi, silppua ruohosipulia noin ruokalusikallisen verran ja lisää kulhoon.
Murskaa joukkoon valkosipulin kynsi.
Lisää kaprikset ja hyppysellinen chilihippuja.
Valuta pasta ja lisää kulhoon.
Kaada päälle reilusti oliiviöljyä, purista limestä päälle mehut ja rouhi hieman suolaa päälle.
Sekoita ja nauti heti.



maanantai 13. tammikuuta 2014

MAMMAN SOTKUSOPPA





Äitini ollessa nuori, siinä 60-luvulla, ja hänen asuessaan vielä vanhempiensa luona soitti momini eräänä päivänä töistä kotiin ja pyysi äitiäni valmistamaan perheelle jotain päivällistä siitä, mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Syntyi mamman sotkusoppa, joka kylläkin todellisuudessa kulkee hänen tyttönimellään. Soppa oli hyvää ja hän teki sitä toiste...ja toiste...ja toiste.

Vuosia tämän jälkeen, joskus 80- ja 90-lukujen vaihteessa mamma törmäsi Helsingin kaduilla nuoruuden ajan poikaystäväänsä. He vaihtoivat kuulumisia ja lopuksi mies kysyi "Vieläkö sä teet sitä sotkusoppaa?". No, kyllähän mamma sitä teki ja tekee edelleen. Viimeksi valmistimme sitä yhdessä nyt edellisenä lauantaina vanhempieni luona vieraillessani.


MAMMAN SOTKUSOPPA

Näitä tarvitset:

• 600-700gr naudan jauhelihaa
• voita
• lihalientä
• 1/2 lanttu
• 2-3 porkkanaa
• pala juuriselleriä
• palsternakkapala
• perunaa maun mukaan
• 3-4 tomaattia
• 2 mauste- tai suolakurkkua
• 1 purkki säilykeherneitä liemineen
• pari ruokalusikallista ketsuppia
• valkopippuria
• McGormickin nelimaustetta*, joka sisältää 8 maustetta (korianteria, maustepippuria, fenkolia, meiramia, salviaa, timjamia, neilikkaa ja inkivääriä)
• tuoretta persiljaa

Ruskista jauheliha isossa padassa.
Lisää joukkoon lihaliemi, kuoritut ja kuutioidut lanttu, selleri, porkkana ja palsternakka.
Anna porista hetken.
Lisää pilkotut tomaatit ja maustekurkut sekä kuoritut ja kuutioidut perunat.
Mausta ketsupilla, valkopippurilla ja nelimausteella (tai niillä 8:lla mausteella, jota nelimauste sisältää).
Kun perunat ovat kypsiä heitä purkki säilykeherneitä liemineen joukkoon.
Koristele keitto silputulla persiljalla.

Muista, että tämä keitto, niin kun useimmat keitot, on parhaimmillaan uudesti lämmitettynä seuraavana päivänä.

*McGormickilta, niin kun ei ymmärtääkseni keneltäkään muultakaan maustevalmistajalta, ei löydy enää nelimaustetta valikoimista. Siksipä sitä voi tehdä itse sekoittamalla purkkiin noita kahdeksaa maustetta, jota tuohon verrattomaan mausteseokseen kuului.



tiistai 7. tammikuuta 2014

MUISTIMERKINTÄ VUODELLE 2014 - TYRNITEE



Tämän kertainen postaus ei sinänsä liity tähän meneillä olevaan sesonkiin. Tai no siis, nythän flunssia nujerretaan... joten ehkä liittyy sittenkin. 





Vuosi sitten vannoin tuorepuristettuun tyrnimehuun, jota meidän perheessä on tapana puristaa syksyllä suoraan pensaasta ämpäriin ja pullottaa talveksi flunssaa karkoittamaan. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin. Edelleen vannon sen nimeen. Lisäksi, vannon tyrniteen nimeen. Sen avulla olen onnistunut taltuttamaan useaan otteeseen tänä talvena flunssan, ennen kuin se on kerennyt kunnolla iskeäkään. Tyrnipensaiden lehdet sisältävät kuulemani mukaan vähintään yhtä paljon c-vitamineja, kuin itse marjat. Tämä ei ole tarkistettu tieto, mutta oman kokemukseni perusteella uskon siihen silti.


Muistimerkintä ensi vuodelle: 
Syksyllä puristaessasi tyrnimarjoista mehut talteen muista myös poimia pensaan lehdet talteen, silputa ne, kuivata 50 asteisessa uunissa ja pussittaa. Hauduta tyrniteetä vihreän ja valkoisen teen lailla hieman alhaisemassa lämpötilassa, noin 80 asteisessa vedessä suurinpiirtein 4 minuuttia.