SALSA VERDE

Mietitäänkö teillä, mitä tarjota uuden vuoden aattona vieraille tai ihan vaan omalle perheelle? Minä uskallan väittää, että joulun jälkeen vatsaan sopii parhaiten Meksikon maut. Tässä teille samanmielisille vähän inspiraatiota.

Noniin, aiemmin kun oli puhe salsoista, tuli mainittua salsa verde. Eiköhän nyt siis ole aika jakaa ohje myös tämän ihanan, kirpsakan salsan valmistukseen.

Rungon reseptille löysin Texmex från Grunden-kirjasta, josta on tullut minulle eräänlainen texmex- ja mexmex-ruoan raamattu. Se Herra Cramby, se se vaan osaa.

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään vähän vähemmän korianteria, oliiviöljyn sijaan maissiöljyä ja hopeasipulia keltasipulin sijaan. Ja tomatilloja!

Mutta tälläpä kertaa minulta löytyi pakkasesta aiemmin syksyllä tehtyä vihreää tomaattimurskaa. Vihreää se oli siis siksi, että se oli tehty raaoista tomaateista. Saanen sanoa, että murska oli kertakaikkisen ihanaa ja siitä sai oivallisen hyvää salsa verdeä.

Ainiin, pieni vihje: älä pullota tätä salsaa, vaikka se kuvassa näyttääkin kivalle.

Salsa verde on parhaimillaan, kun sen syö samantien. Toki salsa säilyy jääkaapissakin jonkun aikaa, mutta siellä se kuitenkin vielä tiivistyy ja kiinteytyy, enkä minä meinannut saada sitä enää parin päivän jälkeen tuosta pullosta ulos. Niin, että joku sellainen hillopurkki tai vastaava olisi varmaan kätevämpi säilytysastia tälle soosille. Tai sitten vaan tarjoilet ja syöt kaiken samantien, sillä silloin se jokatapauksessa maistuu parhaimmalle. Jos on isompi lössi pöydään ympärillä, niin ei pitäisi olla minkäänlainen ongelma.

Salsa verde sopii muuten tosi monen proteiinin kanssa. Oma suosikkini on, kun sitä kaataa tortillan päälle kaalisuikaleiden, tzatzikin tai raita-kastikkeen ja jättikatkaravun pyrstöjen lisäksi. Jättikatkaravunpyrstöt paistan öljyssä valkosipulin, chilijauheen ja savustetun paprikan maustamina. Lämmin suositus.

Patronassa olen syönyt salsa verdeä maissitortillan päällä pulled porkin ja ananassalsan kanssa. Sekin toimii vallan mainiosti!

SALSA VERDE

Näitä tarvitstet:

• 3,5 dl vihreää tomaattimurskaa (pakastettuna)

• 1 sipuli

• 3 valkosipulin kynttä

• 2 vihreää chiliä

• ruukullinen korianteria

• tilkka oliiviöljyä

• ripaus suolaa

Sulata tomaattimurska, mikäli käytät pakastettua.

Kuori sipuli.

Paahda kuorittu sipuli sekä valkosipulin kynnet ja chilit kuorineen uunissa korkealla lämmöllä, kunnes ovat saanet väriä. Valkosipuli ja chili paahtuvat nopeammin, joten posiat ne, kun ovat valmiita ja jatka sipulin paahtamista vielä hetki.

Kuori chilit ja poista niistä varret (älä poista siemeniä). Kuori valkosipuli ja poista kovat kannat kynsistä. Poista sipulista uloin kerros.

Kaada tomaattimurska blenderiin ja lisää paahdettu chili, valkosipuli ja sipuli. Sekoita tasaiseksi.

Lisää korianteri ja hurauta blenderiä vielä kerran.

lämmitä öljyä paistinpannula, lisää salsa pannulle ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut ja salsasta on tullut mukavan paksua.

Mausta kevyesti suolalla.

Vihreän tomaattimurskan saa kiehauttamlla raakoja tomaatteja. Valuuta ja murska sauvasekoittimella. Mausta miedosti makusi mukaan suolalla, etikalla ja mahdollisilla muilla mausteilla.

KAHVISAIPPUA

Kädet hajuttomiksi ja pylly sileäksi! Kahvisaippua on kätevä  keittiössä. Naisille se on myös tehokas ase kylpyhuoneessa.

Poimin tämän ohjeen joskus vuosia sitten Ratula-ohjelmasta. Selvennykseksi niille, jotka eivät muista: se oli sellainen suomenkielinen versio Strömsöstä. Ei yhtä hyvä, mutta ihan kelpo. 

Ratulan kahvisaippua syntyy todella helposti (painotus sanoilla todella ja helposti) ja se on käytössä kätevän monipuolinen. 

Kahvisaippua poistaa tehokkaasti käsistä mm. valkosipulin ja kalan hajut. Tiedättehän, parfyymikkaupoissa, niissä hyvissä sellaisissa, on aina kulhossa kahvipapuja, sillä niillä saa puhdistettua aiemmin haistamansa parfyymin tuoksun sieraimistaan pois voidakseen haistaa uutta tuoksua. Se on siis se juttu, salaisuus tässä saippuassa. Kahvi. Ja juuri siksi se on oiva pieni joululahja kaikille keittiössä kokkina viihtyville. Ja miksei myös tuliaiseksi kesämökille. Jos siis siellä syödään yhtä paljon kalaa, kuin meidän mökillä.

O-HOI, NAISET! Kahvisaippua on myös tehokas ase reisien ja pakaroiden ikääntyvää ihoa vastaan. Saippuassa olevat purut kuorivat kuivan ihon ja kahvin sisältämä kofeiini vilkastuttaa pintaverenkiertoa. Sen enempää selittelemättä uskon, että tiedätte mitä tarkoitan.

Vinkki: kahvisaippualle on hyvä olla tumma saippua-astia, sillä siitä saattaa irrota hieman väriä. Väri poistuu kyllä pesussa, mutta jos haluaa astian näyttävän siistiltä niin on syytä pistää tämä vinkki korvan taa.

KAHVISAIPPUA

6-7 kpl

Näitä tarvitset:

• 1 kg kasvisperäistä väritöntä saippuamassaa (saa muun muuassa Hobby Pointista)

• 4 mitallista kahvipuruja

• tyhjä, hyvin pesty maitotölkki

Leikkaa saippuamassa pienemmiksi paloiksi ja siirrä höyrykattilaan.

Sulata massa vesihöyryssä noin 60 asteessa kevyesti välillä sekoittaen. Liian kuumassa saippuamassa menettää puhtaan sävynsä ja saippuan hyvät ominaisuudet.

Älä anna massan kiehahtaa. Näin vältät turhat ilmakuplat saippuassa.

Massan täysin sulattua sekoita joukkoon kevyin ottein kahvipurut.

Kaada kuuma seos puhtaaseen maitotölkkiin.

Siirrä tölkki viileään paikkaan esim. vanhan ajan kylmäkaappiin ja anna seistä 10-12 tuntia.

Revi kovettuneen saippuan ymäriltä tölkki pois.

Laita saippua kyljelleen ja leikkaa "rumasta" päädystä pieni siivu pois.

Leikkaa sen jälkeen saippuat noin 2 cm paksuisiksi paloiksi.

RONNEBY - NELJÄN SUKUPOLVEN PIPARKAKUT

Tarina piparkakkutaikinasta, kätilöstä ja loppuun vielä ohjeen jälkeen juttua eräästä ihmiskokeesta. Luovalla kaveriporukalla ei mene sormi suuhun, kun piparit tulevat ulos uunista jonain muuna, kuin minä sinne menivät.

Ennenkin juttujani lukeneille ei liene jäänyt epäselväksi, että äidin puolen sukuni on Ahvenanmaalainen. Sieltä miellän alla olevan piparkakkutaikinaohjeenkin tulevan, vaikka Ronneby onkin kylä Ruotsissa.

Katsokaas, Momini käsinkirjoitetussa reseptivihossa ohjeen sanotaan olevan hänen sukunsa lasten pipariresepti. Mammani osasi kertoa, että Momi sai reseptin äidiltään, minun isoisoäidiltäni siis, joka tapasi tehdä kyseisiä pipareita aina jouluksi. Häneltä ohje on kulkenut Momin ja sittemmin Mamman kautta aina minulle asti.

Momin äiti oli muuten kätilö. Ja kuulkaas, ei mikä tahansa kätilö, vaan saaristolaiskätilö koillisella Ahvenanmaalla aikana jolloin moottoriveneitä ei vielä ollut. Lasten lisäksi hän on ollut saattamassa maailman koko kylän ja saaren sekä lähikylien ja lähisaarten vasikat.

Ronnebyn pipareiden tuoksu on aivan omanlaisensa. Se tuoksuu joululle, lapsuudelle, odotukselle, innostukselle, tonttujen ikkunnoista kurkkimiselle, ensi lumelle ja adventti kynttilöille. Taikinan seistessä yön yli jääkaapissa sitä kuuluu perinteen mukaisesti käydä salaa vähän syömässä. Leipoessa taikinaa kannatta myös piilottaa hieman essun taskuun ja syödään sitten salaa, kun mamma ei näe.

Parhaalta valmiit Ronnebyt maistuvat sellaisenaan, ilman sokerikoristeluja, kun niitä dippaa lämpimään glögiin.

RONNEBY PEPPARKAKOR

noin 6-7 pellillistä

Näitä tarvitset:

• 200 gr voita

• 1,5 dl tummaa siirappia

• 1 rkl jauhettua nejlikaa

• 1 tl kanelia

• 1 tl jauhettua inkivääriä

• 2 kananmunaa

• 5 dl sokeria

• 9 dl vehnäjauhoja

1,5 tl ruokasoodaa

Sulata voi, siirappi ja mausteet kattillassa miedolla lämmöllä. Älä anna kiehahtaa.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Lisää joukkoon lämmin voi-siirappi-mauste seos ja sekoita.

Sekoita pieneen kulhoon pari desiä jauhoja ja ruokasooda.

Lisää jauho-sooda seos taikinaan ja sekoita puukauhalla.

Lisää desi pari kerrallaan jauhoja ja jatka sekoittamista, kunnes taikina on tiivis.

Maista ihanaa lämmintä taikinaa, ennen kuin päällystät kulhon kelmulla.

Siirrä jääkaappiin vuorokaudeksi kovettumaan.

Ota taikina jääkaapista noin varttia ennen leipomista, jotta se hieman pehmenee ja kauliminen on mahdollista.

Kauho lusikalla taikinaa ja pyritä palloksi, painelle kiekoksi ja aseta jauhotetulle tasolle.

Kauli ohueksi ja painele piparmuoteilla. Pipareiden välistä irotettava taikina on uudesti palloksi pyöriteltävää ja kaulittavaa. Mitään ei saa hukata.

Asettele piparit leivinpaperille pellille ja paista 250 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Tarkkaile luukun läpi pipareita, sillä ne palavat helposti reunoista.

Poista piparit uunista, kun ne ovat saanet kauniin värin ja alkavat tummua reunoista.

Anna viiletä ja koveta ennen, kun nostat ne leivinpaperilta.

___________________________

Entä mitä tapahtuukaan, kun järjestää piparin leivonta- ja koristeluillan yli kolmekymppisille? Tein ihmiskokeen.

Tarjolla leivonnan ryydittämiseksi terästettyä glögiä ja juustoja. Joukko koostuu yhdestä arkitehdistä, yhdestä teatterilavastajasta, yhdestä elokuvaerikoistehosteiden tekijästä, yhdestä kuvataiteilijasta ja yhdestä vaatesuunnittelijasta.

Ilta alkaa sivistyneesti. Taikinaa maistellaan, todetaan maukkaaksi ja kauliminen saa alkaa. Perinteiset muotit, tähdet, possut ja joulu-ukot, painautuvat taikinaan, kevyitä kaksimielisiä vitsejä lentelee ilmassa ja tunnelma on kihelmöivä.

Arkitehti liittyy seuraan. Hän saapuu suoraan toimistoltaan ja ilmoittaa heti ensitöikseen haluavansa rakentaa piparkakkutaloja. Yllätys!

Alkaa jokseenkin neuroottinen neliöiden ja suorakulmioiden leikkaaminen taikinasta. Suunnitteilla on igluja, Guggenheim-museoita ja torneja.

Kuvataiteilija ei innostu taloista, vaan muotoilee luovilla kätösillään taikinasta nakkeja, lapamatoja ja monitulkintaisia orgaanisia muotoja. Pellit kulkevat uuniin ja uunista ulos Billy Corganin äänen laulaessa taustalla 90-luvun teinimaailman määritteleviä sointuja. Osa pipareista onnistuvat täydellisesti, osa palaa reunoilta ja osa muotoutuu uunissa ihan muuksi, kuin mitä olivat ennen paistamista.

Leivonnan jälkeinen tauko. Juodaan rommia. Lämmitetään lisää glögiä. Musiikki vaihtuu ambientiksi. Nyt ollaan uuden äärellä! Piparkakkujen koristelu saa alkaa. Alkuillasta sievistellyt elokuvatehosteiden tekijä villintyy, rakentaa pipareista hautakiviä ja koristelee tatit taikasieniksi. Kuvataitelijan käsissä syntyy uusia ekspressivisiä koristelutekniikoita, jotka vievät ajatukset jonnekin Basquiatin maailmaan. Vaatesuunnittelija koristelee ateljeeomaisin elein piparkakut helmillä ja blingblingillä. Hänelle kaikki, mikä kimaltelee on parempaa.

Arkitehti ja teatterilavastaja painivat talojensa kanssa. Ei taida tulla ihan Guggenheimia näistä paloista. Sen sijaan rakentavat ulkohuussin. Mikäs siinä, voihan senkin koristella pompöösisti. Teatterilavastaja haluaa kuitenkin vähän enemmän tarinaa pieneen, vaatimattomaan tönöönsä ja sijoittaakin sen ovenrakoon alushousuissa hengailevan tirkistelijän.

Nakkien, lapamatojen, ulkohuussien, taikasienten, hautakivien ja haute couturen ohella syntyi myös piparinen paskaläjä. Ei kuitenkaan mikään iljettävä sellainen, vaan helmillä koristeltu heijastuksin kuvitettu kaunis kakkatorttu.

Teatterilavastajan lavastama tirkistelytilanne.

Etualalla lavastajan Turkka-henkinen kakkatorttu.

Tehostetekijän muistokivi.

Taikasieni.

Kuvataiteilijan Warhol-inspiroima nakki.