PASTA ALLA NORMA

Pasta alla norma valmistuu aikalailla itsestään. Suurin osa valmistuu uunissa paahtuen ja pannulla hiljakseen hauduttaen. Sisilialainen herkku on kuulemani mukaan saanut nimensä sisilialaissyntyisen säveltäjän, Bellinin, rakastetuimman oopperan, Norman, mukaan.

Kävin viime lauantaina tiedätte-kyllä-minkä-tavaratalon tiedätte-kyllä-millä-päivillä ja ostin ison kimpaleen manchegoa hyvään hintaan. Sitä päätyi nyt pasta annosten päälle ja ai että, oli hyvää! Oikeastaan tähän perinteiseen ruokaan kuuluu käyttää ricotta salata - juustoa. Se ei ole samaa, kuin ehkä paremmin tunnettu pehmeä ricotta. Ricotta salata muistuttaa koostumukseltaan ja maultaan paljolti parmesaania, mutta on sitäkin hieman voimakkaampi. Tykästyin kuitenkin niin tähän manchegolla tuunattuun pasta alla normaan, että taidanpa mennä sillä jatkossakin.

Näillä määrillä munakoisolla on ironisesti kyllä vähän pienempi rooli tässä munakoisopastassa. Jos tykkää, voi käyttää tähän toisenkin munakoison, mikään ei estä. Paahdoin mukaan myös kirsikkatomaatteeja osittain siksi, että ne ovat nättejä annosten päällä ja osittain siksi, että ne raikastavat ateriaa. Kiva pikku lisä, jonka aion jatkossakin tehdä.

PASTA ALLA NORMA

Näitä tarvitset:

• oliiviöljyä

• suolaa ja mustapippuria

• 1 munakoiso (tai 2, jos haluat)

• pari oksaa kirsikkaterttutomaatteja

• 1 iso sipuli

• 3 suurta valkosipulin kynttä

• 1/2 tl kuivattuja chilihippuja

• tölkki hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti tai Cirio)

• 1-2 tl balsamicoa

• tuoretta basilikaa

• manchego juustoa

• pastaa (Suosin tässä putkilomaista pastaa, kuten penneä, rigatonia tai paccheri pastaa. Pastan on hyvä olla suurta, sillä pienempi pasta jää jotenkin tässä makumaailmassa liian laimeaksi).

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Viipaloi munakoiso noin 2 cm paksuisiksi siivuiksi ja itketä noin 20 minuuttia painon alla.

Kuivaa neste munakoisojen pinnalta.

Aseta munakoisot uunipellille leivinpaperille ja kaada kevyesti oliiviöljyä päälle. Paahda uunissa noin 45 minuuttia. Lisää vartin jälkeen kirsikkatomaatit ja anna niiden paahtua munakoisojen kanssa viimeiset 30 minuuttia.

Silppua sipuli ja murskaa valkosipuli.

Kuullota sipulit ja valkosipuli hitaasti pannulla keskilämmöllä.

Lisää chilihiput ja sekoittele noin 30 sekuntia.

Lisää tomaattimurska sekä balsamico, sekoita ja anna hautua 30 minuuttia.

Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Pilko kypsenneytyt munakoisot isoiksi kuutioiksi ja lisää valmiiseen kastikkeeseen. Lisää myös kourallinen tuoreita basilikan lehtiä.

Keitä pasta (muista al dente!), valuta ja siirrä kastikkeen sekaan. Sekoita kevyesti. Asettele lautasille, raasta rouheasti ja runsaasti manchegoa päälle, asettele jokaisen annoksen päälle pätkä kirsikkaterttutomaattioksaa ja koristele parilla basilikan lehdellä. Buon appetito!

BABA GHANOUSH

Baba ghanoush, Lähi-idästä tuttu munakoisotahna, sopii moneen: mezepöytään hummuksen lisäksi, falafelien kaveriksi, levitteeksi leivälle tai dipiksi pitaleivälle tai vaikkapa varsisellerille.

Tämän kertainen baba ghanoush sai hieman paahtuneemman maun, kun paahdoin tahnaan tulevat valkosipulit. Poikkesin muutenkin hieman perinteistä ja lisäsin joukkoon turkkilaista jogurttia edesauttaakseni pehmeää koostumusta. Vastaavasti voit myös tehdä baba ghanoushin näillä samoilla määrillä paahtamatta valkosipulia ja ilman jogurttia. Mikäli et pidä tahinista, voit vähentää sen määrää tai jättää kokonaankin pois. Lisää silloin vastaavasti hieman jogurtin määrä, mutta vain hieman, jotta tanhasta ei tule jogurttikastiketta.

Jotkut sanovat, että parhaan munakoisotahnan saa paahtamalla munakoison kokonaisena grillillä niin, että kuori mustuu. Minulle on kuitenkin jäänyt epäselväksi, miten tuolloin saa munakoisosta kitkeryyden pois. Kuullemma se, että pistäisi siihen haarukalla reikiä ennen grillaamista valuuttaisi kitkerät nesteet tiehensä, mutta itse en ainakaan ole saanut sitä konstia toimimaan. Ensimmäiset kerrat, kun yritin valmistaa munakoisotahnaa käytin tehosekoitinta. Tahnasta tuli kitkerä, vaikka itketin munakoison, ja luulenpa, että tahna on parempi sekoittaa käsin. Käsin sekoittaessa lopputulos on ollut hyvä. (edit. tästä lisää kommenttilootassa)

Harvoin muuten näkee baba ganoush-resepteissä mainintaa munakoison itkettämisestä. Minä kuitenkin viipaloin ja itketän aina munakoison, jos ei muuten, niin ihan vaan varuiksi. Suosittelen toimimaan samoin. Lisäksi munakoiso ei meidän keittiössä kulje baba ganoushiin uunin, vaan paistinpannun kautta. Todettu hyväksi.

Tänään söin tätä tahnaa muun muuassa dippinä varsisellerille. Olipa hyvä yhdistelmä!

BABA GHANOUSH

Näitä tarvitset:

• 2 munakoisoa

• suolaa munakoisojen itkettämiseen

• 4 valkosipulin kynttä

• 1 sitruunan mehu

• 100g turkkilaista jugurttia

• 3 rkl tahinia (tai vähemmän)

• 1 rkl oliiviöljyä

• 1,5-2 tl juoksevaa hunajaa

• persiljaa

• savupaprika jauhetta

Aseta valkosipulin kynnet folion päälle. Roiskauta päälle hieman oliiviöljyä ja sulje folio tiiviksi paketiksi.

Aseta valkosipulifoliopaketti leivinpaperille uunipellille.

Paahda 200 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes valkosipulit täysin pehmenneet. Voit paahtaa kynnet myös pannulla, mikäli samalle aterialle ei muuten ole uunille käyttöä. (Pannulla paahtaessa jätä folio pois, paahda kynnet kuorineen kunnes ovat pehmenneet).

Avaa foliopaketti ja anna valkosipulien viiletä.

Viipaloi munakoisot noin 1,5 cm paksuisiksi siivuiksi ja itketä niitä noin 20 minuuttia.

Pyyhi itkeneiden munakoisojen pinnalta neste pois talouspaperilla.

Paista munakoisoviipaleet pannulla molemmin puolin.

Kuori munakoisoviipaleista kuori pois.

Kuori valkosipulin kynnet.

Siirrä kaikki ainekset isoon kulhoon (ei kuitenkaan niitä kuoria, ne voi heittää roskiin) ja survo haarukalla ja sekoita sileäksi tahnaksi.

Maista ja mausta tarvittaessa.

Siirrä tarjoilukulhoon. Koristele savustetulla paprikajauheella ja pieneksi silputulla persiljalla.

Tarjoile huoneen lämpöisenä tai hieman viileämpänä.

KOHTI HYVIÄ ARKIAAMUJA

Oletko aamu- vai iltaihminen? Aivan typerä kysymys. Miten tuollaiseen voi edes vastata?

Harva minut tunteva kuitenkaan väittäisi minua aamuihmiseksi. Aikaiset herätykset ja sängystä nouseminen heti kellon soitua ei ehkä ole niitä vahvimpia puoliani. En kuitenkaan voi sanoa, ettenkö rakastaisi aamuja. Pitkiä ja hitaita sellaisia.

Lukioaikoina kuului koulun käytävän kaiuttimista eräänä päivänä rehtorin ääni: "Sofia, rehtorin kansliaan. Heti!" Kehoni valtasi pelko ja jännitys. Mitä olinkaan mennyt tekemään? Astuin alahuuli vapisten ovesta huoneeseen, jossa valtavan pöydän takana istui tukeva mies, koulumme rehtori. Istuin tuolille pöydän eteen ja tunsin oloni erittäin pieneksi ja voimattomaksi.

"Haluaisin kuulla, mitä sanottavaa sinulla on siihen, että olet aina myöhässä aamutunneiltani", rehtori, joka opetti luokalleni yhteiskuntaoppia, sanoi vaativalla äänellä.

Mikä helpotus! Sitäkö tämä oli? Aamumyöhästymisistäni. No, tähänhän minulle oli oikein järkeenkäypä selitys. "Katsokaas, herra rehtori, kun minun on niin kovin vaikea aamuisin herätä. Kello soi ajoissa, mutta minä vaan en millään saa noustua sängystä. Väsyttää aina niin vietävästi. Kun vihdoin saan itseni pystyyn ei aikaa ole muulle, kuin nopealle suihkulle, hampaiden pesulle ja pukeutumiselle. Saanen huomauttaa, että hoidan nämä tehokkaasti vartissa, jotta kerkeän juosta bussiin. Tosin, bussi menee useimmiten suoraan nenäni edestä ja joudun odottamaan seuraava, joka tarkoittaa sitä, että joudun puolivälissä matkaa koululle vaihtamaan bussia. Tämän takia olen koululla vasta juuri, kun tunti on jo alkanut."

Rehtori ei näyttänyt kovinkaan vakuuttuneelta. "Jos olet koululla juuri, kun tuntini on alkanut, niin miksi olet silti aina myöhässä tunnilta 20 minuuttia?"

Sehän nyt oli minulle ihan selvä, että miksi. "No, herra rehtori, se menee näin. Kun lähden aamulla niin kiireässä keretäkseni bussiin, en kerkeä juomaan kotona aamukahvia. Kouluun tullessani olisi yhtä tyhjän kanssa tulla tunnillesi ilman, että olisin ensin juonut kahvia. Aivot olisivat narikassa, enkä oppisi kuitenkaan mitään, joten käyn käytävän kahviautomaatilla. Ja te, herra rehtori, olette kieltäneet meitä tulemasta tunnillenne kahvikupin kanssa. Ja siinä menee tovi, kun juon kahvin, ennen kuin pääsen luokkaan."

Seuraavana päivänä kaiuttimista kuului tuttu ääni "Sofia, rehtorin kansliaan."

Tällä kertaa kävelin itsevarmasti huoneeseen. Tiesinhän, että aamutunneilta myöhästymiseni syy oli vallan ymmärrettävä. Rehtori pyysi minua istumaan ja sanoi: "Tästä lähtien sinä saat yksinoikeudella juoda kahvia aamutunneillani."

Teini iästä lähtien, ihan tähän kolmekymppiseksi asti, arkiaamiaiseni on koostunut kahdesta kupista kahvia. Aikatauluttamisesta ja heräämisestä... ja näsäviisaudesta... olen oppinut sen verran, että osaan ajoittaa aamuun tarpeeksi aikaa juodakseni nuo kupit kotona ja ollakseni ajoissa aamupalavereissa. Olen kyllä tietoinen aamiaisen tärkeydestä ja siitä, että kahta kuppia kahvia ei voi aamiaiseksi kutsua. Aikaisin aamulla ruoka ei kuitenkaan vaan maistu, vaikka sitä olisikin aikaa syödä leipä tai kaksi.

Nyt olen löytänyt ratkaisun! Se kulkee nestemäisessä muodossa ja nimellä Viininpunainen vihersmoothie. Jostain syystä aikaisina tai kiireisinä aamuina nestemäinen aamiainen ei tunnu laisinkaan yhtä hankalalta ja epämiellyttävältä, kuin pureskeltava ruoka. Lisäksi smoothieen saa sisällytettyä paljon ravinteita, vitamiineja ja kuituja. Tämän juotua aamu lähtee rytinällä käyntiin ja hyvä olo on taattu.

Lisää vihreitä ja muunkin värisiä juotavia aamiaisiani löydät tämän linkin takaa ja tämän ja vielä tämänkin.

Huomenna onkin taas maanantai ja arkiaamu ja aika laittaa vihannekset, hedelmät ja marjat blenderiin.

VIININPUNAINEN VIHERSMOOTHIE

1lle hengelle

Näitä tarvitset:

• 1 omena

• kourallinen jäisiä mustikoita (ilman sokeria)

• kourallinen vihreitä viinirypäleitä

• 1 iso tai 2 pientä lehtikaalin lehteä

• 1/2 kurkku

• pienen peukalon kokoinen pala inkivääriä

• 2 dl kylmää vettä

(edit. lisäksi 1 tl psyllium-kuitulisää ja 1 tl spirulinaa, mikäli mielit niitä käyttää).

Kuori omena ja inkivääri.

Pilko omena, kurkku ja inkivääri.

Lisää kaikki ainekset tehokkaaseen blenderiin ja pyöräytä tasaiseksi.

YKSINKERTAISESTI HYVÄÄ

Lisukesalaatit ovat mielestäni parhaimmillaan, kun ne koostuvat vain muutamasta raaka-aineesta. Kun kastikkeessa on paljon makua ja sen sekoittaa huolellisesti salaatin joukkoon niin, että se tarttuu jokaiseen lehteen, ei itse salaattiaineksia tarvitse olla kuin yksi tai kaksi. Yksinkertainen ja keittiössämme kovassa käytössä oleva öljy-hunaja-lime salaattikastike tuo mukavasti makua salaattiin kuin salaattiin. Se sopii myös hyvin niinkin yksinkertaiseen yhdistelmään, kuin salaatinlehtien ja viinirypäleiden kaveriksi.

Tässä tällä kertaa jakamassani ruokaisassa lisukesalaatissa tofu toki maustetaan monella, mutta muutoin salaattiin ei tofun lisäksi tule kuin pinaattia, omenaa ja manteleita. Yksinkertaisesti hyvää juuri näin.

TOFU-PINAATTISALAATTI

Näitä tarvitset:

• 1 maustamaton tofu

• 1 tl sambal oelekia

• 1 tl sesaminsiemenöljyä

• 1 tl oliiviöljyä

• 1,5 tl dijon sinappia

• rasiallinen tuoretta babypinaattia

• kourallinen kuorellisia manteleita

• 1 omena

• loraus (noin 2 rkl) oliiviöljyä

• 1/2 tl hunajaa

• 1/2 limen mehu

Kuutioi tofu ja siirrä kannelliseen rasiaan.

Lisää tofun marinadi ainekset (sambal oelek, sesaminsiemenöljy, oliiviöljy ja sinappi) rasiaan, sulje kansi ja ravistele huolella. Siirrä tofu puoleksi tunniksi jääkaappiin maustumaan marinadissaan.

Paista marinoitu tofu kuumalla ja kuivalla pannulla kunnes tofupalat ovat ruskistuneet joka puolelta. Eikä haittaa, jos osittain jostain kohtia hieman mustuisivatkin, pinta kuuluu saada kivan rapeaksi.

Tofujen ruskistuessa pese pinaatti huolella ja siirrä salaattikulhoon.

Kuori ja kuutioi omena. Lisää mantelit, omenapalat ja ruskistetut tofukuutiot salaattiin.

Sekoita lorauksesta oliiviöljyä, hunajasta ja limen mehusta pienessä kipossa salaatille kastike ja sekoita kastike salaatin joukkoon huolellisesti. Tarjoile heti.