Vietimme neljä päivää länsinaapurin pääkaupungissa. Kolmena päivänä söimme hampurilaisia. Erinomaisia sellaisia. Tukhomassa ei ole kovin vaikea löytää gourmet burgereita ja laatu oluita tarjoilevia diner-henkisiä paikkoja. Milloinkohan ilmiö rantautuu kunnolla myös Helsinkiin?
2,5 vuotta sitten Tukholman Vasastaniin aukesi kaupungin ensimmäinen gourmet burgerpaikka diner-tyylillä. Tänään paikan tarjoilijan laskelman mukaan vastaavanlaisia hampurilaispaikkoja on jo 15. Kaikki kuullemma oikein herkullisia, vaikka Flippin' Burgers vetää tietenkin edelleen parhaan paikan pokaalin.
Muistan edelleen, kuinka lukioikäisenä ihmettelin Tukholman laajaa ja nousussa olevaa sushitarjontaa. Joitain vuosia myöhemmin Helsinkiin ilmestyi ensimmäinen sushiravintola ja sitä seurasi pian isompi liuta. Tänä päivänä sushia ei tarvitse Helsingissä kovinkaan kauan etsiä.
Hampurilasten kaverina toivon kaavan toistavan itseään myös burgeri-ilmiön suhteen. Parhaillaan tilanne on se, että kun tekee mieli hyvää hampurilaista kaupungissa on tasan yksi paikka, josta sitä saa - Roslund Hietaniemen hallissa. Siltasessakin Kallion Hämeentiellä on ihan hyvät burgerit, mutta eihän se mikään varsinainen hampurilaispaikka ole. Ja Roslundilla taas on hallin aukioloajat ja epätasainen laatu.
Parempia aikoja odottelessa hypätkää laivaan, suuntakaa länteen ja syökää näissä:
FLIPPIN' BURGERS
Observatoriegatan 8
Flippin' Burgers sijaitsee nosteessa olevassa Vasastanissa Tukholman pohjoisosassa. Pöytää voi arki-iltanakin joutua odottamaan 30-45 minuuttia. Odotellessa baaritiskiltä saa kuitenkin laatuoluita, tunnelma on rento ja lopuksi odotus palkitaan, kun eteesi nostetaan elämäsi paras hampurilainen.
Avopuoliso söi Flippin-hampurilaisen ja minä Cricketin. Kumpaakin suosittelemme. Vaniljapirtelökin oli täällä erinomainen.
Ostin myös paikan päältä Flippin' Burgersin perustajan, Jon Widegrenin, kirjan "Flippinä Burgers". Kirjan esipuheessa hän kertoo, kuinka ennen ravintolan perustamista luki kaiken löytämänsä tiedon hampurilaisista, kaiken teoreettisista historiateksteistä burgereista osana Yhdysvaltojen suburbanisoitumista keittokirjojen resepteihin, blogeihin sekä keskusteluketjuja lihamyllyistä.
Kaikki tuo intohimo maistuu Flippin' Burgerin hampurilaisissa.
Suosittelen kaikille ja eritoten burgerihifistelijöille!
PRIME BURGER
Folkkungagatan 122
Iki-ihanassa Södermalmissa sijaitsevassa Prime Burgerissa hampurilaiset tarjoillaan mehukkaalla mediumiksi jätetyllä pihvillä. Täälläkin listalta löytyy puritaanille se yksinkertaisin mahdollinen vaihtoehto - sämpylä ja pihvi - sekä sen täysi vastakohta pihvillä, nyhtöpossulla, juustolla, salaatilla, tomaatilla ja sipulilla täytetty sämpylä. Meille upposi Plain Cheeseburger ja Original Prime burger. Tykkäsimme.
Ranut sekä coleslaw ovat oivia lisukkeita tilattavaksi. Listalta löytyy myös muita erikseen tilattavia lisukkeita, mutta me emme niitä kokeilleet, joten en tiedä voinko suositella.
Lisäksi tämäkin paikka tarjoaa liudan erikoisoluita hampurilaisen kanssa nautittavaksi.
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!
ML - MARIE LAVEAU
Hornsgatan 66
Tunnetun voodoo-papittaren mukaan nimetty burgeri- ja sandwichkahvila deep south-henkeen on auki päiväsaikaan. Vieressä aukeaa iltaisin saman niminen baari, josta saa tilata hampurilaisia ja lisukkeiksi ranskalaisia ja uppopaistettuja sipulirenkaita. Baarin takana aukeaa ravintolatila, joka tarjoaa baarin hampurilaislistan lisäksi erinäisiä cajun- ja creoleruokia. Tosin pöytävaraukset täyttävät ainakin viikonloppuiltaisin ravintolapuolen.
Jos saavut Marie Laveauhan illalla ilman pöytävarausta ja baari näyttää olevan tupaten täynnä, älä huoli. Ravintolan takaa löytyy vielä yksi tila - pieni baarihuone, Little Quarter, jossa saa yhtälailla tilata hampurilaisia listalta.
Entäs ne burgerit?
Tuplajuustohampurilaisessa oli aivan liikaa lihaa. Sinkkuna varmasti erinomainen, sillä sämpylässä ja lihassa ei ollut muuta vikaa kuin niiden välinen suhde. Nyhtöpossusämpylä oli kuitenkin aivan loistava - sopivan kokoinen keskikokoiseen nälkään ja ihanan mehukas. Myös uppopaistetut sipulirenkaat olivat primus.
Ainakin nyt tiskiltä sai myös todella hyvää Red IPAa - Liquid Mistress - näyttää stoutilta, mutta maistuu punaiselta IPAlta, miedosti suklainen.
Lämmin suositus!
P.S. Pahoittelut tästä yhdestä kännykkäkamera kuvasta. Menimme kyseisen hampurilaisillallisen jälkeen In Solitude-bändin keikalle Södra Teaterniin ja järkkärin kantaminen mukana olisi häirinnyt keikasta nauttimista. Halusin kuitenkin näyttää teille miltä mielestäni näyttää liian lihaisa hampurilainen.
Lisähuomio: Burgerpihvin aika sellainen peruspaino on noin 150-160 gr. Monessa paikkaa, myös ML:ssä tuplahampurilaiseen vain lisätään toinen samankokoinen pihvi ja sillä selvä.
Flippin' Burger kirjassaan Jon Widegren kuitenkin kertoo itse tekevänsä sinkkuburgeriin juuripa tuon 150 gr pihvin ja taas tuplaburgeriin kaksi 100gr pihvia. Näin siitä syystä, että silloin lihaa on tuplahampurilaisessa kyllä enemmän, kuin yksinkertaisessa, mutta lihan suhde sämpylään on edelleen toimiva.
Sama ilmiö Lontoossa, söimme kesän reissulla todella monta erinomaista hampurilaista ja monta ketjua oli jo rakentunut laatuuburgereiden ympärille.
VastaaPoistaEn tiedä, onko Birgitta enää auki edes viikonloppuisin, mutta sieltä saa minusta nykyään jokseenkin kaupungin parhaan hampurilaisen hiiligrillistä. Siltanen alkaa ymmärtääkseni rempan jälkeen tarjoilla vietnamilaista ruokaa.
Eikös Birgitta ole ihan täysin talviunilla? Näin mä ainakin olen käsittänyt...
PoistaNiillä on ihan hyvän makuiset burgerit, mutta sämpylä liian jäykkä, mikä vaikeuttaa burgerin pysymistä kasassa syödessä. Mä olen uuden idolini Jon Widegrenin kanssa samaa mieltä, että hampurilaisen pitää olla käsin syötävä niin, kuin se alunperin oli tarkoitettukin ;)
En tiennytkään, että Siltanen muuttaa ruokalistaansa noin. Varmasti tulee hyvää, vaikka ei hampurilaista olekaan :D
Totta, sämpylässä on parantamisen varaa, mutta Birgitan pihvi ja se tomaattihässäkkä siellä välissä saa minut antamaan anteeksi se sämpylän pienen tiiviyden. Joo, on se todellakin talviunille. Piti oikein käydä tarkistamassa.
PoistaMä olen aika kriittinen sämpylän suhteen. Kuivaa sämpylää, kun ei ole kiva syödä. Mutta jospa ensi kesänä kokeilen uudestaan avarammalla mielellä ja yritän keskittyä enemmän siihen pihviin ja tomaattkihässäkkään :)
PoistaIhana hampurilaispostaus! Ja kylläpä odotan minäkin, että tuo trendi ajautuu myös Suomeen! Tosin täällä Oulussa ollaan viime vuosina alettu harrastamaan gourmet burgereita ehkä suhteessa enemmän kuin muualla ja tällä hetkellä alusta alkaen itse tehtyjä hampurilaisia tarjotaan jo ainakin kolmessa paikassa. Ja ne on tosi hyviä! Mutta toisaalta itse kaipaisin vielä sellaista käsin syötävää korkeatasoista hampurilaista, kuten Jenkeissä on tottunut syömään. Näistäkin ainakin ensimmäinen hampurilainen näyttäisi juuri sellaiselta :) Ja toinenkin ilman tuota toista pihviä :D Hampurilainen maistuu mun mielestä parhaimmalta vain käsin syötynä!
VastaaPoistaJep, se käsin syötävyys, se on mun mielestä koko hampurilaisen juju.
PoistaTossa Flippin' Burgers kirjassa on kokonaiset kaksi sivua pelkkää tekstiä siitä, millaisen oikean hampurilaissämpylän kuuluu olla. Yleisin ongelma tämän päivän gourmetburgereissa on kirjan mukaan se, että sämpylä on liian kuiva ja tiivis, jolloin sen välissä olevat ainekset liukuvat ympäriinsä ja purilaisesta ulos kun ei ole joustoa pitämässä niiitä paikoillaan. Lisäksi joustamaton sämpylä vaikeuttaa sen mahduttamista suuhun. Vastaavasti sämpylä ei saisi olla liian löysä, jotta koko hampurilaisesta ei tule lässähtänyttä löllyä. Ja ennen paistamista sämpylä tulee sivellä vedellä laimenettulla munalla, jotta pintaan saadan lievä rapsakkuus, joka estää burgerpihvin lihanesteitä kostuttamasta koko sämpylää.
Ja vielä - sämpylän halkaisijan kuuluu olla sama kuin pihvin, ei missään nimessä pienempi. Liian pieni smpylä ei pidä burgeria kasassa ja tekee näin käsillä syömisen mahdottomaksi.
Taitolaji tuo hampurilaissämpylän teko!
Oikeastaan nämä olivat kaikki käsin syötäviä, paitsi Marie Laveaun tupla.
Flippin' Burgerin tuplassa ei ollut mitään ongelmia syödä sitä käsin. Mikään ei valunut sämpylän välistä ulos ja itse sämpylä pysyi loppuun asti skarppina.
Juurikin Primen ikkunalla kävin hetken aikaa kaihoisasti pohtimassa, saisinko mahdutettua mahaani (kuka menee Tukholmaan vain päiväksi? KUKA?)... mutta en...
VastaaPoistaEns kerralla sit! Prime on mukavasti vielä siinä ihan Viking Linen terminaalin lähellä ;)
Poista